Apostolinen uskontunnustus osa 5 - näkymätön todellisuus

Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla su 22.7.2018. 

Jatkamme jälleen apostolisen uskontunnustuksen parissa. Käsittelimme viime kerralla luomista. Jatkamme tänään aiheen käsittelyä ja puhumme tällä kertaa hengellisen maailman luomisesta ja siitä lankeemuksesta, joka tapahtui siinä. Jumalan luomistyöhön kuuluu näkyvän todellisuuden lisäksi näkymätön todellisuus. Siihen viitataan myös apostolisessa uskontunnustuksessa, kun Jumala tunnustetaan maan lisäksi myös taivaan Luojaksi.

Nikean uskontunnustus, vanha kristillinen uskontunnustus, on jonkinverran laajempi kuin apostolinen uskontunnustus. Siinä sanotaan luomisesta: ”Me uskomme yhteen Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan, kaikkien näkyväisten ja näkymättömien Luojaan.” Tässä viitataan niin pyhiin kuin langenneisiin enkeleihin.

Kirkkotaiteessa enkeleitä on usein kuvattu ihmisinä, joilla on valkeat linnunsiivet sulkineen. Keskiajalla ajateltiin, että hyvä keino taistella paholaista vastaan on loukata tämän ylpeyttä. Niinpä kirkkotaiteessa paholainen kuvattiin punaisena, pukinsorkkaisena ja sarvipäisenä karikatyyrinä eli pilakuvana. Tästä on jäänyt populaarikulttuuriin elämään tiettyjä käsityksiä, jotka ei perustu oikein mihinkään.

Monista puhe enkeleistä ja demoneista, eli pahoista hengistä, tuntuu tänä päivänä järjettömältä. Valistuksen ajan rationalismi, eli järkeisoppi, on saanut lännessä myös monet kristityt puhumaan hyvin varauksellisesti näkymättömästä maailmasta, varsinkin näkymättömien voimien vaikutuksesta tässä ja nyt. Toisaalta monet ihmiset kokevat janoa yliluonnollisen todellisuuden puoleen. Tämä näkyy muunmuassa New Age-liikkeen erilaisissa uskomushoidoissa.

Sana enkeli tulee Uuden testamentin kreikan sanasta angelos, jota vastaa Vanhan testamentin heprean sana malach. Nämä sanat voidaan kääntää sanalla ”lähettiläs”. Samaa sanaa voitiin käyttää näkymättömien voimien lisäksi myös ihmisistä. Enkelit toivat sanomia Jumalalta ihmisille ja he suojelivat ihmisiä. He olivat myös toteuttamassa Jumalan tuomioita.

Vanhassa testamentissa Jumalasta käytetään nimeä Jahve Tsevaot, Herra Sebaot, sotajoukkojen Herra. Tällä viitataan taivaallisiin olentoihin. Vanhassa testamentissa mainitaan myös siivekkäät kerubit ja serafit. Uudessa testamentissa mainitaan herruudet, valtaistuimet, hallitukset ja vallat, joiden tulkitaan usein viittaavan enkeleihin. Uudessa testamentissa mainitaan myös arkkienkeli Mikael. Tämä saattaa tarkoittaa sitä, että enkeleillä on jonkinlainen hierarkia.

Enkelit ovat persoonallisia, immateriaalisia, eli aineettomia, olentoja, joiden tehtävänä on ylistää ja palvella Jumalaa. Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo kirjeensä luvussa 1 jakeessa 14: Eivätkö enkelit ole palvelevia henkiä? Heidät lähetetään palvelemaan niitä, jotka saavat osakseen autuuden. Psalmissa 148 jakeessa 2 sanotaan: Ylistäkää häntä, te hänen enkelinsä, ylistäkää häntä, kaikki taivaan joukot!

Ilmestyskirjan luvussa 5 jakeessa 11 ja 12 kuvataan enkelien suurta lukumäärää: Näin suuren joukon enkeleitä ja kuulin heidän äänensä. Heitä oli lukemattomia, kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat, ja he lausuivat kovalla äänellä: Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan vallan, rikkauden, viisauden ja voiman, kunnian, kirkkauden ja ylistyksen. Luku 10 000 oli suurin käytetty luku Uuden testamentin aikoina. Enkeleitä on paljon.

Enkeleitä kuvataan Raamatussa yleensä miehen hahmoisina. He ovat luotu olemukseltaan hyviksi ja tahdoltaan vapaiksi olennoiksi. Suuri osa enkeleistä on valinnut palvella Jumalaa ja hänen tarkoitusperiään. Heillä on paljon tietämystä, mutta he eivät ole kaikkitietäviä. Vaikka he ovat voimakkaita, he eivät ole kaikkivoipia, kuten Jumala. Jeesus sanoi, että enkelit iloitsevat yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen. Taivaassa riemuitaan silloin. Enkelit ovat myös silloin läsnä, kun Kristus palaa takaisin kirkkaudessaan ja kunniassaan.

Enkelit palvovat Jumalaa. Heitä itseään ei tule palvoa, koska he ovat luotuja. Johannes kirjoittaa ilmestyksensä luvussa 19 jakeissa 9 ja 10: Enkeli sanoi minulle: "Kirjoita: Autuaita ne, jotka on kutsuttu Karitsan hääaterialle." Ja hän jatkoi: "Nämä ovat tosia Jumalan sanoja." Minä heittäydyin hänen jalkoihinsa kumartaakseni häntä, mutta hän sanoi: "Älä tee niin! Minä olen vain Jumalan palvelija, niin kuin sinä ja veljesi, jotka olette Jeesuksen todistajia. Jumalaa sinun tulee kumartaa!" 

Enkelit toimivat aktiivisesti Jeesuksen maanpäällisen elämän yhteydessä. Enkeli ilmoitti Jeesuksen syntymän. Enkelit palvelivat Jeesusta erämaakoetuksen jälkeen. Enkeli vahvisti Jeesusta Getsemanessa ennen ristiinnaulitsemista. Myös tyhjällä haudalla oli enkeli tai enkeleitä. Jeesuksen taivaaseenastumisen yhteydessä enkelit ilmoittivat Jeesuksen paluusta, eli toisesta tulemisesta.

Mutta osa enkeleistä on langenneita. Synti on turmellut ne ja ne vastustavat Jumalaa ja hänen tahtoaan. Jo alkukirkossa uskottiin siihen, että näkymättömässä todellisuudessa tapahtui syntiinlankeemus. Tähän viitataan jo Raamatussa.

Jesaja kirjoittaa Babylonian kuninkaasta 14:12-15: Voi, sinä putosit taivaalta, sinä Kointähti, sarastuksen poika! Alas maahan sinut survaistiin, sinä kansojen kukistaja." Etkö juuri sinä sydämessäsi sanonut: "Minä tahdon nousta taivaisiin! Minä pystytän valtaistuimeni Jumalan tähtiä korkeammalle, minä tahdon istua jumalten vuorella kaukana pohjoisessa, minä nousen pilviä ylemmäksi, olen korottava itseni Korkeimman vertaiseksi." Mutta tuonelaan sinut on syösty, sen pohjimmaiseen kuiluun. 

Hesekiel sanoo Tyyron ruhtinaasta 28:12-16: Sinä olit täydellisistä täydellisin, täynnä viisautta, itse kauneus. Olit Eedenissä, Jumalan puutarhassa, ja sinua koristivat kalliit kivet, karneolit, topaasit ja kalsedonit, krysoliitit, onyksit, jaspikset, safiirit, turkoosit ja smaragdit. Pukusi oli kullalla kirjailtu. Jo syntyessäsi oli kaikki valmiina. Kerubiksi minä sinut tein, sädehtiväksi vartijaenkeliksi, sinä olit pyhällä vuorella, käyskentelit välkehtivien kivien keskellä. Moitteen sijaa ei sinussa ollut siitä päivästä, jona sinut loin, siihen päivään, jolloin lankesit pahaan. Kun kävit kauppaa kaikkialla, sinä tulit yhä röyhkeämmäksi ja sorruit syntiin. Niin minä suistin sinut pyhältä vuorelta, syöksin sinut, vartijakerubini, välkehtivien kivien keskeltä. 

Nämä kuvaukset ovat kuvauksia kauan eläneistä ihmisistä, muinaisista hallitsijoista. Mutta ne ovat ehkä samalla jotain enemmän. Ne puhuvat todennäköisesti myös Saatanan lankeemuksesta. Johannes kirjoittaa ilmestyksessään luvussa 12:7-9: Taivaassa syttyi sota. Mikael ja hänen enkelinsä kävivät taisteluun lohikäärmettä vastaan. Lohikäärme enkeleineen teki vastarintaa mutta kärsi tappion, eikä sille ja sen joukolle ollut enää sijaa taivaassa. Tuo suuri lohikäärme, tuo muinaisaikojen käärme, jota kutsutaan Paholaiseksi ja Saatanaksi, tuo koko ihmiskunnan eksyttäjä, syöstiin maan päälle, ja samoin syöstiin alas sen enkelit.  

Nimitys Saatana tulee heprean kielestä. Sana tarkoittaa ”vastustaja”. Saatana vastustaa Jumalaa ja Kristuksen seurakuntaa. Hän on Jumalaa vastaan kapinoivien pahojen voimien johtaja. Uudessa testamentissa yleisin paholaisesta käytetty sana on diabolos, joka voidaan kääntää sanalla ”syyttäjä”. Saatana pyrkii kiusaamaan, pettämään ja syyttämään ihmisiä. Kun Saatana syyttää, hän pyrkii ajamaan ihmisiä epätoivoon. Raamatussa mainitaan, että pahalla on jonkinverran valtaa tässä maailmassa. Kuitenkin meidän on tärkeä muistaa, että pahan valta on rajallista. Jumalalla on todellinen valta kaiken pahan yli.

Paavali opettaa toisen Korinttilaiskirjeen luvussa 4 jakeesta 3 jakeeseen 5: Jos meidän julistamamme evankeliumi on peitossa, se on peitossa niiltä, jotka joutuvat kadotukseen. Tarkoitan niitä, joiden mielen tämän maailman jumala on sokaissut, niin että he epäuskossaan eivät näe Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa, Kristuksen, joka on Jumalan kuva. Emmehän me julista sanomaa itsestämme vaan Jeesuksesta Kristuksesta: Jeesus on Herra. 

Paavali käyttää pahasta nimitystä "tämän maailman jumala". Hän opettaa myös, että Saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi ja hänen palvelijansa tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi. Tämä on hyvä pitää mielessä esimerkiksi arvioitaessa nykyisiä uushenkisiä enkeli-oppaiden ilmestyksiä, jotka puhelevat ihmisille kaikenlaista. Meidän ei tule hämmästyä siitä, että muissakin uskonnoissa koetaan yliluonnollisia asioita. Sielunvihollinen pyrkii johtamaan ihmisiä monin tavoin harhaan.

Toisaalta meidän ei tule kuitenkaan demonisoida, eli mustamaalata, muiden uskontojen harjoittajia. Kaikissa ihmisissä on myös hyvää ja muista uskonnoistakin voi löytyä hyviä eettisiä periaatteita. Kaikki niissä ei ole pahasta.

Kuitenkin Uudessa testamentissa Jaakob varoittaa kirjeessään myös pahojen henkien viisaudesta. Paavali kirjoittaa puolestaan ensimmäisen Timoteuskirjeen luvussa 4 jakeessa 1: Pyhä Henki sanoo selvästi, että viimeisinä aikoina jotkut luopuvat uskosta ja alkavat seurata eksyttäviä henkiä ja pahojen henkien opetuksia. 

Toisin sanoen henget eksyttävät ihmisiä uskomaan sellaista, mikä ei ole totta. Pahalla on monia juonia, joilla se pyrkii pitämään ihmiset erossa evankeliumin totuudesta. Alkukirkossa oli harhaoppisia ryhmittymiä, joita kutsumme yleisnimityksellä gnostilaisuus. Gnostilaisuudessa kiellettiin Jeesuksen ihmisyys ja oltiin suuntauksesta riippuen joko äärimmäisen askeettisia, koska pahaa ruumista piti käsitellä ankarasti, tai moraalisesti holtittomia, koska oli yhdentekevää mitä pahalle ruumille tehtiin. Kristinusko opettaa sen sijaan että ihmisten fyysinen keho on hyvää Jumalan luomistyötä yhtä lailla kuin ihmisen henki ja sielu. Tämä maailma on yhtä lailla Jumalan luomaa kuin taivas ja myös arvokasta.

Kristinuskon etenemisessä ei ole kyse ainoastaan luonnollisesta historiallisesta ja sosiaalisesta kehityksestä. Kyse on samalla myös hengellisestä taistelusta. Mutta miten käydä hengellistä taistelua? Hyvä tapa käydä hengellistä sodankäyntiä on olla hiljaa. Luemme 2. Mooseksen kirjan kuvauksen luvusta 14 jakeesta 10 jakeeseen 14. Israel on viimeisen vitsauksen jälkeen lähtenyt Egyptistä: 

Faraon lähestyessä israelilaiset huomasivat yhtäkkiä, että egyptiläiset olivat aivan heidän kintereillään. Israelilaiset pelästyivät kovin, huusivat apua Herralta ja sanoivat Moosekselle: "Oliko Egyptissä niin vähän hautatilaa, että sinun piti tuoda meidät tänne autiomaahan kuolemaan? Näetkö nyt, mitä olet meille tehnyt, kun veit meidät pois Egyptistä? Mehän sanoimme sinulle jo siellä: 'Anna meidän olla rauhassa ja palvella egyptiläisiä.' Parempi meidän olisi toki palvella egyptiläisiä kuin kuolla autiomaassa!" Mutta Mooses sanoi kansalle: "Älkää pelätkö, vaan pysykää aloillanne, niin saatte nähdä, kuinka Herra pelastaa teidät. Sellaista, mitä te tänään näette tapahtuvan egyptiläisille, ette enää milloinkaan saa nähdä. Herra sotii teidän puolestanne, olkaa te hiljaa! 

Toisinsanoen älkää itse taistelko, vaan luottakaa Jumalaan. Taistelu on Herran. Jumala vapautti kansansa avaamalla Kaislameren. Kansan tuli ainoastaan antaa Jumalan pelastaa heidät. Kristinusko ei opeta dualismia, kuten käsitystä jonka mukaan ikuiset ja tasavertaiset voimat, valo ja pimeys, eli hyvä ja paha, taistelisivat ikuisesti keskenään. Jumala on yksin ikuinen ja suvereeni. Pahalla ei edes ole itsenäistä olemusta. Paha johtuu hyvän luomistyön turmeltumisesta. Paha on hyvän puuttumista. Kaiken luodun täytyy taipua Luojan edessä. Voimme luottaa hyvän Jumalamme suuruuteen kaikkien taistelujen keskellä.

Luetaan toinen ohje Paavalin Filippiläiskirjeen luvussa 4 jakeesta 6 jakeeseen 8: Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa. Lopuksi, veljet [ja sisaret], ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen. Toisinsanoen rukoillaan Jumalaa, keskitytään hyvään, ei pahaan.

Jeesus vapautti kyllä ihmisiä pahojen henkien vallasta maanpäällä ollessaan. Hän teki niin Pyhän Hengen voimassa käskysanallaan. Myös apostolit harjoittivat eksorkismia, eli pahan karkoittamista. He käskivät Jeesuksen nimessä hänen auktoriteetillaan henkiä lähtemään ihmisistä. Ja on tätä tapahtunut pitkin kirkkohistoriaa ja yhä tapahtuu.

Tällainen toiminta on kuitenkin ainoastaan harvoin tarpeen ja siinä tulee noudattaa varovaisuutta. On tehty hengellistä väkivaltaa, kun ihmisistä ollaan puoskaroiden lähdetty karkottamaan henkiä. Esimerkiksi kun ihmisillä on syntejä silloin ei tule ajaa henkiä, vaan tehdä neuvoa tekemään parannusta ja tukea ihmisiä siinä. Myös suurin osa sairauksista on alkuperältään ihan luonnollisia ja niihin auttaa lääketiede, vaikka aina on hyvä myös rukoilla. Jumala voi parantaa myös yliluonnollisesti.

Meidän on tärkeää muistaa, että Jeesus Kristus voitti kertakaikkisesti ja lopullisesti pahan vallat ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan. Me saamme olla hänen voitostaan osallisia ja täysin turvassa. Paavali vakuuttaa kristittyjä Roomalaiskirjeen luvun 16 jakeessa 20: Rauhan Jumala on pian murskaava Saatanan teidän jalkojenne alle. Herramme Jeesuksen armo olkoon teidän kanssanne. 

On toki kulunut jo jonkinverran aikaa Uuden testamentin ajoista, mutta seurakunta odottaa edelleen Herransa saapumista. Jeesus sanoi evankeliumiteksteissä, että hän saattaa myös viipyä. Me emme odota turhaan. Paha tulee saamaan tuomionsa. Jumala toteuttaa oikeudenmukaisuuden viimeisenä päivänä. Saamme olla ikuisesti Jumalan luona uudessa maailmassa. Ja jos ei tässä ajassa, niin viimeistään siellä, näemme myös niitä pyhiä enkeleitä, joista on tänään ollut puhe.

Päätän Paavalin Roomalaiskirjeen luvun 8 jakeiden 38 ja 39 sanoihin: Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.