Luominen on laaja teema Raamatussa. Sitä käsitellään niin Vanhassa kuin Uudessa testamentissa. Se luo perustan raamatulliselle maailmankuvalle. On kyse todella perustavanlaatuisesta asiasta kristinuskossa.
Oppi luomisesta antaa pohjan käsitykselle historiankulusta. Historia ei toista itseään sykleissä. Sillä on alku ja loppu. Historia ei ole kokoelma merkityksettömiä tapahtumia, vaan sillä on tarkoitus ja päämäärä.
Luomiskertomus on ikivanhaLuomiskertomus on syntynyt meille nykyihmisille monin tavoin oudon maailman keskellä. Oman kulttuurimme lapsina kysymme luomiskertomukselta usein oman aikamme kysymyksiä. Aikaamme leimaa luonnontieteellisten selitysmallien etsintä. Luemme luomiskertomukseen helposti sisälle nykyajan kysymyksenasetteluja.
Luomiskertomuksen kirjallisuudenlajiksi on tehty useita ehdotuksia, kuten hymni, myytti, teologia ja historia. Luomiskertomus kuvaa havaittavaa todellisuutta oman aikansa kuvien ja käsitteiden avulla. Kyseessä ei ole nykyaikainen vaan muinainen kertomus. Luomiskertomuksen kirjoittaja kertoo Jumalan luomistyöstä omalle kulttuurilleen ominaisella kielellä. Heprealaiset kuvasivat luomakuntaa inhimillisellä tavalla, sillä tavoin kuin he sen ihmisinä kokivat.
Raamatun luomiskertomuksessa ja muissa muinaisen Lähi-idän teksteissä on samankaltaisuutta, mutta myös merkittäviä eroja. Heprealaisilla oli kiusaus palvoa muiden kansojen jumalia. Luomiskertomus haastaa oman aikansa kansojen näkemyksiä. Raamatun ulkopuolisissa teksteissä kuvataan jumalien luomista. Jumalten ajateltiin olevan osa luotua todellisuutta. Heprealaisessa ajattelussa Jumala on sen sijaan erillään luomakunnasta.
Luomiskertomus on voitu kirjoittaa polemiikkina suhteessa egyptiläisiin käsityksiin. Egyptiläiset palvoivat aurinkoa. Heprealaisilla oli kiusauksena tehdä samoin. Luomiskertomuksessa aurinko kuvataan kuitenkin ainoastaan Jahven luomana taivaankappaleena. Toisin kuin muissa muinaisen Lähi-idän luomisen kuvauksissa, Raamatun luomiskertomuksessa Jumala luo sanallaan vaivatta ja ilman kamppailua muiden vastustavien voimien kanssa.
Luominen on kokonaisvaltaista
Luomiskertomus opettaa, että luomakunta on hyvä. Tämä oli varhaiselle kirkolle tärkeä näkökohta, kun se taisteli harhaoppista gnostilaisuutta vastaan.
Ajatus Luojan ja luomakunnan hyvyydestä on yhä ajankohtainen. Siitä seuraa että koko inhimillinen todellisuus on hyvää. Kristityillä ei ole syytä olla tiede-, kulttuuri-, nautinto- ja seksuaalikielteisiä. Ihmiselämällä sen koko rikkaudessaan on Luojan antama siunaus, kunhan muistetaan vain kunnioittaa hyvän Luojan määrittämiä rajoja.
Luomisen kokonaisvaltaisuuden korostaminen on tärkeää. Luominen ei toimi ainoastaan näyttämönä Raamatun pelastushistorialle. Luominen liittyy Jumalan ja luotujen olemukseen, ihmisiin, eläimiin, ympäristöön, lankeemukseen, lunastukseen, Kristuksen persoonaan ja täyttymykseen.
Luomisella on eettisiä sovelluksia. Ihminen ei omista maailmaa, toisia ihmisiä tai itseään. Hän on tilivelvollinen Luojalleen siitä, miten hän kohtelee muuta luomakuntaa.
Raamatulliseen ajatteluun kuuluu asioiden palauttaminen alkutilaan — luomakunnan ennalleenasettaminen.
Oppi luomisesta antaa perustan maailman järjelliselle selittämiselle. Jumala loi sanallaan. Ihmisellä on kyky puhua ja kirjoittaa, kuvata todellisuutta verbaalisesti. Sama järjellinen Jumala, joka on luonut järjellisesti todellisuuden, on luonut ihmisen kuvakseen antaen tälle järjen, jolla tulkita luomakuntaa. Ei ole sattumaa että modernien luonnontieteiden voittokulku tapahtui kulttuuripiirissä, jossa uskottiin Jumalaan.
Todellisuuden luonne
Luomiskertomuksessa kuvataan, miten Jumala luo järjestystä kaaoksesta. Myöhemmistä Raamatun teksteistä saa tukea luomiselle olemattomuudesta. Luominen tyhjästä kertoo siitä että Jumala on ikuinen, toisin kuin luomakunta. Se, että Jumala luo sanallaan, kertoo tavattoman suuresta auktoriteetista yli koko todellisuuden. Jumala lausuu sanoja ja asioita tapahtuu. Luomista voidaan kuvata myös taiteilijan ilmauksena itsestään. Kaiken Luoja on antanut myös kuvakseen luomalleen ihmiselle kyvyn luovuuteen.
Luomiskertomuksella on merkitystä myös naisten oikeuksien kannalta. Naisten alistaminen ei kuulu luotuun vaan langenneeseen todellisuuteen. Nainen on yhtä lailla Jumalan kuvaksi luotu kuin mies. Ihminen, mies ja nainen, on tarkoitettu yhdessä Luojan sijaishallitsijoiksi. Ihminen ei myöskään ole luotu ainoastaan tekemään työtä, vaan myös lepäämään ja nauttimaan työnsä hedelmistä.
Raamatullinen luomiskäsitys sulkee pois muita käsityksiä todellisuuden luonteesta. Luomisopissa tunnustetaan yksi persoonallinen Jumala. Hän on erillään maailmankaikkeudesta, mutta samalla siinä läsnä. Hän myös kaitsee luomakuntaansa.
Luominen on perusta ihmisoikeuksille. YK:n ihmisoikeusjulistus nousee paljolti juutalais-kristillisestä arvopohjasta. Ihminen ei ole ainoastaan eläin vaan jokainen ihminen on pyhä kohdusta hautaan, koska Jumala on luonut ihmisen kuvakseen. Oppi luomisesta antaa kristitylle tietoisuuden tämän maailman ja ihmisen arvosta. Kristinusko ei ole pakenemista pois luodusta todellisuudesta.
Kunka vanha luomakunta on?
Luomiskertomus ei kerro sitä minkä ikäinen maailmankaikkeus on. Joskus maailmankaikkeuden ikää on pyritty päättelemään 1. Mooseksen kirjan sukuluetteloiden avulla. Joka tapauksessa on tehtävä ero maailmankaikkeuden, maan, elämän ja ihmiskunnan iän suhteen. Luomiskertomuksessakaan kaikki ei tapahtunut kerralla. Asiat seurasivat toisiaan.
Nuoren maan kreationismi on katsantokanta, jossa Genesiksen alkuluvut pyritään tulkitsemaan ”kirjaimellisesti”. Luomisen päivät tulkitaan 24-tuntisiksi vuorokausiksi. Osa tämän katsannon edustajista on tulkinnut luomiskertomuksen vedet taivaanvahvuuden yllä ilmakehän yläosissa olevaksi vesihöyrykerrokseksi, joka satoi alas vedenpaisumuksessa. Geologista kerrostumisista löytynyttä todistusaineistoa pyritään usein selittämään maailmanlaajuisella tuhotulvalla eli vedenpaisumuksella. Nuoren maan kreationismi ei ole saanut juurikaan kannatusta tiedepiireissä.
Miljardeja vai tuhansia vuosia
Vanhan maan kreationismi on ehkä yleisin konservatiivinen evankelikaalinen katsantokanta. Tästä näkemyksestä on olemassa erilaisia muotoiluja. Maailmankaikkeus nähdään usein syntyneen alkuräjähdyksestä nykyfysiikan konsensuksen tavoin noin 13,7 miljardia vuotta sitten.
Elämän nähdään saaneen alkunsa erityisen luomisteon perustella maaplaneetalla joko miljardeja vuosia sitten tai vasta tuhansia vuosia sitten. Luomiskertomuksen päivät tulkitaan pitkiksi ajanjaksoiksi, tai alkuperäisen luomisen ja luomisviikon välillä nähdään olevan pitkä aukko, tai koko luomiskertomus nähdään kuvien kielenä.
Kaikkien elollisten olentojen polveutuminen yhdestä ainoasta yhteisestä alkuperästä, ensimmäisestä alkusolusta, kuitenkin torjutaan. Luojan nähdään tehneen alkusolun jälkeen lisää luomistekoja. Ihmislaji ei polveudu vanhan maan kreationistien mukaan epäihmisestä, vaikka ihmislajin, tai ihmislajien, synty saatetaan ajoittaa kymmenien tai satojen tuhansien vuosien päähän.
Luomistapahtuma ja luonnonlait
Teistinen evoluutio, tai kreationistinen evoluutio, on saavuttanut suosiota myös evankelikaalien keskuudessa. Myös siitä on olemassa erilaisia variaatioita. Fysiikan konsensus maailmankaikkeuden iästä ja kehityksestä hyväksytään. Tämän lisäksi hyväksytään myös biologinen konsensus lajien synnystä.
Toiset näkevät uusdarwinismin, eli mutaatioiden ja luonnonvalinnan, selittävän evoluution kulun. Ainoastaan alkuperäinen luomistapahtuma ja Jumalan säätämät alkuehdot eli hienovaraisesti säädetyt luonnonlait tunnustetaan Jumalan suoraksi työksi.
Toiset teistiseen evoluutioon uskovat ajattelevat Jumalan olleen aktiivisemmin mukana ohjaamassa elämän synnyn ensimmäisestä solusta ja myös evoluution myöhempää prosessia sekä erityisesti ihmislajin syntyä epäihmisestä.
Osassa teistisen evoluution malleista Raamatusta nouseva todellisuuskäsitys ja evoluutio ovat keskenään ristiriidassa tai ainakin jännitteessä. On myös teistisen evoluution malleja, joissa evoluutio ja perinteinen kristinusko ovat paremmin harmoniassa keskenään.
Älykkään suunnittelun voi nähdä niin luonnolliseen teologiaan tai uskonnonfilosofiaan kuuluvana teoreettisena työskentelynä kuin nykyaikaisena luonnontieteenä. Sen kannalta millään tietyllä tulkinnalla luomiskertomuksesta ei ole samalla tavoin merkitystä kuten kreationismissa. Siksi raamatunselitysopin ja raamattuteologian kysymykset eivät ole sen kannalta niin oleellisia. Älykästä suunnittelua voi kannattaa nuoren tai vanhan maan kreationismista tai teistisestä evoluutiosta käsin. Vaikka näkemys on suosittu erityisesti konservatiivisissa kristillisissä piireissä, kaikki sen kannattajat eivät sitoudu kristilliseen uskoon.
Näkemysten rinnakkaiseloa
Nykyiseen luonnontieteeseen liittyvät kysymykset ovat hyvin kiinnostavia. Kuitenkin eri tavoin ajattelevat kristityt mahtuvat oikeaoppisen kristillisen perinteen sisälle. Kristityillä on tulkinnallisia eroja siitä miten luominen on tarkemmin ottaen tapahtunut. Tärkeintä ei ole kysymys maailmankaikkeuden ja planeettamme iästä tai elämän ja lajien syntymekanismista.
On hyvä muistaa, että erilaisten näkemysten rinnakkaiselo luomisesta ei ole kristillisessä seurakunnassa uusi tilanne. Kristityillä oli aiheeseen liittyviä tulkinnallisia eroja jo antiikin aikana. Oleellisinta eivät ole erilaiset teoriat kreationismista, evoluutiosta ja älykkäästä suunnittelusta. Tärkeintä ovat syvemmät raamatulliset ja teologiset totuudet Luojasta ja luomisesta.
Juha Mikkonen
Kirjoittaja on Suomen Vapaakirkon pastori ja teologian jatko-opiskelija Keuruun IK-opistolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti