Yhdessä iloiten

Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla 11.12.2016.

Filippiläiskirje 4:1-9

Olemme nyt toisiksi viimeistä kertaa Filippiläiskirjeen äärellä. Kuten olen maininnut jo aiemmin tässä opetussarjassa, meidän on hyvä muistaa kirjeen kirjoittamistilanne. Paavali kirjoitti vankilasta, jossa hän odotti mahdollista teloitusta tai mahdollista vapautumista. Hän ei kuitenkaan vaikuta kovin stressaantuneelta, vaan ennemminkin aika levolliselta.

Paavali oli iloinen ja ylpeä Filippin seurakunnasta ja kaipasi Filippin kristittyjä. Hän kutsui Filippin kristittyjä kruunukseen tai kunniaseppeleekseen, jonka paras urheilija sai kreikkalaisten urheilukilpailuissa. Sana voitonseppele ei kuvaa niinkään Paavalin valtaa filippiläisten yli, vaan kuvaa saavutettua voittoa.

Paavali kehoittaa Filippin uskovia olemaan uskossa kestäviä loppuun asti. Hän sanoo kirjaimellisemmin käännettynä ”seiskää lujina Herrassa”. Ilmaisua käytettiin sotilaasta, joka pysyi lujana keskellä taistelua. Myös meillä kristityillä on taistelu. Taistelemme lihaa, maailmaa ja Paholaista vastaan. Ainoastaan Kristuksessa pysymällä voimme taistella menestyksellisesti. Taistelemme yhdessä. Olemme Kristuksen sotilaita. Roomalaiset sotilaat olivat lähes voittamattomia niin kauan, kuin he pysyivät muodostelmassa. Vihollinen pyrkii murtamaan rivimme ja kylvämään keskuuteemme hajaannusta. Eräs tapa jakaa seurakuntaa, on uskovien keskinäiset ristiriidat.

Filippin seurakunnassa oli yhteentörmäys kahden henkilön välillä. Euodia ja Syntyke olivat aktiivisia seurakuntalaisia. He olivat todennäköisesti johtavia henkilöitä, joilla oli vaikutusvaltaa yhteisössä. Naisten panos yhteisön hyväksi oli ilmeisesti merkittävä. Paavali ei asetu kummankaan puolelle toista vastaan, eikä tuomitse kumpaakaan. Sen sijaan hän vetoaa näihin henkilöihin ja pyytää heitä sopimaan välinsä ja olemaan yksimielisiä. Meidän kristittyjen tulee vaalia yhteyttä toisiimme. Keskinäinen yhteytemme ja ystävyytemme auttaa meitä pysymään lujina Herrassa. Vaikka emme ole kaikesta samaa mieltä, eikä meidän tarvitsekaan olla, hyvä vanha kristillinen periaate sopii myös meille Viitasaaren vapaaseurakunnassa: ”Keskeisissä asioissa ykseys, kehällisissä vapaus, kaikessa rakkaus.”

Kreikan sana syzygos (σύζυγος) tarkoittaa aisapari, kumppani, työtoveri. Se voi olla erisnimi tai tarkoittaa jotakuta ihmistä, jonka nimeä emme tiedä, mutta jonka kirjeen vastaanottajat tunsivat. Paavali pyytää hänen apuaan näiden naisten välien selvittelyyn.. Kaikkien näiden mainittujen henkilöiden nimet löytyy elämän kirjasta. Elämän kirja on kuvakieltä. Meidän ei tarvitse ajatella, että kyseessä olisi konkreettinen kirja, tai paremminkin kirjakäärö, vaikka asia jota elämän kirja kuvaa, on hyvin konkreettista todellisuutta. Kyse on kaikista niistä, jotka saavat osakseen ikuisen elämän.

Paavali toistaa kehoituksen iloita 16 kertaa tässä kirjeessä. Toisto alleviivaa ilon merkitystä kristityn elämässä. Kristitty muusikko Pekka Simojoki kertoi, että kun hän tuli Suomeen Afrikasta, missä hänen vanhempansa olivat lähetystyössä, hän ihmetteli sitä, miksi suomalainen kristillisyys on niin vakavaa. Hänelle vastattiin, että kyllä suomalaiset kristityt iloitsevat, se ei vain näy päällepäin. Olen sitä mieltä, että kyllä se ilo saa näkyä myös ihan päällepäinkin. Sitä ei kuitenkaan tarvitse yrittää tehdä, muuten se ei ole kovin aitoa. Kuitenkin Kristuksen läsnäolo ja hänen armonsa tunteminen tuo meidän elämäämme syvää iloa. Ihan kaikkia lauluja ei tarvitse suomalaisenkaan laulaa mollissa, vaikka toki surullakin on paikkansa kristityn elämässä.

On tärkeää löytää ja säilyttää ilo Herrassa. Iloitsemiseen voi liittyä haaste, se ei ole aina helppoa, mutta se tuo jaksamista ja auttaa meitä pysymään lujina Herrassa. Nehemian kirjassa 8:10 sanotaan: Älkää olko murheelliset, sillä ilo Herrassa on teidän väkevyytenne. Iloitseminen ei ole ongelmien pakenemista. Voimme iloita Herrassa myös vaikeuksien keskellä. Kristus on syvimmän ilomme lähde, niin hyvinä kuin huonoina päivinä.

Paavali puhuu myös lempeydestä. Lempeys antaa tilaa eikä vaadi omien oikeuksien toteutumista. Jumala on meitä kohtaan lempeä. Meidän tulee osoittaa samaa mielenlaatua myös toisille. Sanoilla Herra on lähellä voidaan viitata Kristuksen paluuseen. Odotamme Jeesuksen pikaista takaisintulemusta. Kristukseen paluun odottaminen auttaa meitä pysymään lujina hänessä. Se antaa meille voimaa elää kristittyinä. Saamme kerran nähdä hänet, johon nyt uskomme. Usko vaihtuu näkemiseen. Jumalan katseleminen on vanhojen kristittyjen teologien mukaan syvintä iloa, mitä ihminen voi kokea. Saamme olla ikuisesti Kristuksen kanssa ja katsella hänen pyhiä kasvojaan. Saamme olla myös kaikkien Jumalan enkelien ja poisnukkuneiden pyhien seurassa. Paavali voi tarkoittaa myös sitä, että Kristus on jo nyt meitä lähellä. Jeesus on aina kansansa kanssa. Saamme kokea jo nyt hänen läsnäoloaan elämässämme.

Jumalan rauha ja rukouselämä liittyvät toisiinsa. Rauha on enemmän kuin vihollisuuksien poissaoloa. Sana tarkoittaa myös hyvinvointia. Kun meillä on yhteys Jumalaan, toisiin ihmisiin ja omaan sisimpäämme, kun elämme sovussa Jumalan, lähimmäistemme ja itsemme kanssa, koemme syvää rauhaa. Jumalan rauha varjelee tai vartioi meitä. Se suojelee meitä vihollisen hyökkäyksiltä. Olemme Jumalan suojeluksen kohteena ja siitä tietoisia. Olemme turvassa.

Varhaisten kristittyjen elämä oli hyvin epävarmaa. Vainot olivat aina uhkana. Antiikin Rooman liike-elämä oli tulvillaan epäjumalanpalvontaa. Epäjumalanpalveluksen karttaminen asetti kristityt yhteiskunnan reunamille ja taloudellisesti epävarmaan asemaan. Paavali kehoitti kristittyjä turvaamaan kaikessa Jumalaan, rukoilemaan häntä kiitollisin ja luottavaisin mielin odottaen Taivaallisen Isän huolenpitoa. Tällä tavoin toimimalla myös me tämän päivän kristityt voimme löytää mielenrauhaa ahdistuksen sijaan.

Jumalan rauha ylittää inhimillisen ymmärryksen. Se voi olla läsnä jopa silloin kun kristittyä vainotaan. Eräs Kiinan vankilassa ollut kristitty mies kertoi, että hänet laitettiin puhdistamaan jätekaivoa. Toisinaan likakaivon puhdistajia kuoli, kun hygieniaa ei ollut. Vartijatkaan eivät halunneet olla läsnä hajun takia. Tämä kristitty kertoi, että hänelle tästä jätekaivosta tuli puutarha, koska hän saattoi rukoilla siellä Jumalaa ääneen ja laulaa ylistystä Kristukselle. Jumala on luvannut pitää omistaan huolen. Tähän lupaukseen luottaen saamme elää ja kerran kuolla.

Paavali kehoittaa kristittyjä keskittymään asioihin, jotka ovat hyviä sekä hyödyllisiä. Aivan kuten kehomme tarvitsee ravintoa pysyäkseen terveenä, myös mielemme tarvitsee hyviä ajatuksia pysyäkseen terveenä. On hyvin tärkeää mitä ajattelemme. Se mitä ajattelemme nousee siitä, millaisia olemme. Jeesus sanoi Matteus 15:19-20: Juuri sydämestähän lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, siveettömyys, varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset. Nämä ne ihmisen saastuttavat, ei se, että syö pesemättömin käsin. Elämme maailmassa, jossa meitä ympäröi monenlaiset vaikutteet. Toisaalta emme voi eristäytyä, paeta pahaa maailmaa kristilliseen ghettoon. Toisaalta on tärkeää, että voimme elää puhtaana tämän maailman keskellä. Siihen meitä auttaa hyvään keskittyminen.

Totuus on valheen vastakohta. Valehteleminen vaikuttaa tutkimusten mukaan aivoihin. Aivot tottuvat ajan myötä valehteluun. Paavali kehoittaa kristittyjä ajattelemaan ja puhumaan totuudenmukaisesti. Kuitenkaan kaikki todetkaan asiat eivät ole aina terveellisiä ajatusmaailmalle. Ei ole viisasta keskittää ajatuksiaan pahoihin asioihin. En tarkoita sitä, että meidän tulisi kieltää tosiasioita. Kuitenkaan pahuuden jatkuva katseleminen, kuunteleminen ja ajatteleminen ei rakenna ihmismieltä. Meidän on ihan viisasta hieman suojata mieltämme. Voimme tehdä siten keskittymällä hyvään. Kunnioitettavan vastakohta on kunniaton. Jos keskitymme kunniattomiin ajatuksiin vaarana on, että myös toimimme kunniattomasti. Siksi on tärkeää ajatella asioita, jotka ovat kunniallisia, että keskitymme hyvään.

Puhtaus tarkoittaa tiettyä viattomuutta. Elämme seksuaalisesti ylikorosteisessa kulttuurissa, jossa ajatusten puhtaana pitäminen on haaste. Ympärillämme riittää kiusauksia. Mutta Jumala on armossaan kanssamme. Hän antaa anteeksi kaiken ja Pyhän Hengen läsnäolo meissä puhdistaa myös mieltämme. Hän ohjaa ajatuksiamme hyvään ja oikeaan. Rakastettavat asiat ovat miellyttäviä, niissä ei ole mitään vastenmielistä. Kun mielemme askartelee hyvien, oikeiden ja kauniiden asioiden kanssa, voimme paremmin henkisesti ja hengellisesti ja jopa fyysisesti. Tämä vaikuttaa positiivisesti myös valintoihimme, elämänsuuntaamme ja luonteemme kehitykseen. Kun toteutamme käytännössä sitä, minkä tiedämme oikeaksi, saamme kokea Jumalan olevan kanssamme ja hänen rauhansa ympäröi meitä.

Paavali ei opettanut ainoastaan kirjoittamalla ja puhumalla, vaan myös elämällä Kristuksen seuraajana. Voimme oppia paljon Kristuksen seuraamisesta toisilta kristityiltä, niiltä, jotka ovat yhä keskuudessamme kuin niiltä, jotka ovat jo poissa keskuudestamme. Kristuksen seuraamista oppii harjoittelemalla. Paavali haastaa tässä tekstissä meitä harjoittelemaan sovussa elämistä ja asioiden selvittämistä. Hän haastaa meitä turvaamaan Jumalaan rukouksessa sen sijaan että murehtisimme asioita. Hän haastaa meitä keskittymään hyviin asioihin huonojen asioiden sijaan. Ja hän haastaa meitä myös seuraamaan hyvää kristillistä esimerkkiä. Tähän meitä auttakoon Kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Aamen.