Puhe Uuraisten helluntaisrk:lla su 16.6.2024
Tekstimme kertoo Jeesuksen kohtaamisesta synagoogan esimiehen ja parantumista etsivän naisen kanssa. On hyvä hieman verrata toisiinsa kertomuksen miehen ja naisen asemaa ja tilannetta. Synagoogan esimiehen sosiaalinen asema oli huomattavasti parempi. Hän oli arvostettu hengellinen johtaja ja yhteisönsä tukipilari. Hänellä oli varallisuutta sekä vaikutusvaltaa. Nainen sen sijaan oli köyhä. Hän oli menettänyt omaisuutensa, sillä hän oli etsinyt turhaan parannuskeinoa vaikeaan ja intiimiin sairauteensa.
On mielenkiintoista että evankelista Luukas ei mainitse Markuksen tavoin että naisen tila oli mennyt lääkärien käsissä vielä huonommaksi. Luukas saattoi ehkä lääkärinä kokea symptiaa omaa ammattikuntaansa kohtaan.Nainen oli joka tapauksessa Mooseksen lain pohjalta jatkuvasti kestäviin kuukautisiin verrattavan tilansa vuoksi koko ajan rituaalisesti epäpuhdas. Hänet oli siitä syystä suljettu pois juutalaisen yhteisönsä jokapäiväisestä elämästä. Hän ei voinut olla tekemisissä normaaleissa ihmisten välisissä kanssakäymisissä.
Kuitenkin kumpikin henkilöistä haki apua Jeesukselta. Heidän kummankin tilanne oli epätoivoinen. Jeesus auttoi mielellään molempia. He turvasivat häneen. Jeesus näki heidän hätänsä ja heissä orastavan uskon. Hän kohtasi heidät kunnioittavasti.
Jos ajattelisimme asiaa inhimillisesti, Jeesuksen olisi varmaan kannattanut rientää auttamaan synagoogan esimiestä. Näin hän olisi saanut enemmän yhteisön arvostusta. Mutta hänellä ei ollut lainkaan kiire. Hän kohtasi ensin naisen kaikessa rauhassa.
Opetuslapset eivät aluksi ymmärtäneet Jeesuksen kysymystä kosketuksesta. Vasta jälkeenpäin he ymmärsivät nähtyään mitä tapahtui. Kertomuksen nainen pelkäsi todella tuossa tilanteessa. Hän oli kokenut vuosikausia syvää häpeää, mahdollisesti myös syyllisyyttä. Silti hän ei antanut pelon, häpeän eikä syyllisyyden olla esteenä, vaan lähestyi rohkeasti Jeesusta, vaikkakin salaa. Ja hän kertoi kaiken Jeesukselle totuudenmukaisesti.
Jeesus ei toiminut Jerusalemin temppelin eikä synagoogan alaisuudessa. Hän otti tuossa tilanteessa silti juutalaisen papin roolin. Juutalaisen papin tuli todeta tällaiset parantumiset, silloin kun Jumala oli tehnyt ihmisen terveeksi. Luemme evankeliumeista että Jeesus antoi joskus parannetulle käskyn näyttää itsensä papille, jotta hänet todettaisiin terveeksi. Jeesus julisti tässä kertomuksessa kuitenkin jumalallisin valtuuksin naisen rituaalisesti puhtaaksi ja lausui hänelle papillisen siunauksen. Hän totesi ihmisen terveeksi ja osaksi yhteisöä.
Lisäksi Jeesus kutsui naista lähisukulaisekseen tyttäreni. On sanonta "veri on vettä sakeampaa". Sillä tarkoitetaan että sukulaisuus on syvempi side kuin uskonyhteys. Vedellä viitataan kasteveteen. Perhesiteet ovat yleensä hyvin läheisiä ja tärkeitä. Kuitenkin kristillinen usko voi mahdollisesti, ihmeellistä kyllä, yhdistää ihmisiä vielä perhesiteitäkin syvemmin ja pysyvämmin.
Kertomuksen naisen tavoin meidänkään ei tule antaa minkään tai kenenkään estää meitä lähestymästä Herraa Jeesusta. Voimme kokea suurta pienuutta, mitättömyyttä, avuttomuutta, ehkä jopa syyllisyyttä sekä häpeää, epäilyksiä, jopa epätoivoa. On tärkeää että tulemme kaikesta huolimatta Jeesuksen luo ollen hänelle kaikessa rehellisiä. Ja hän armahtaa meitä, kuten hän armahti tuota naista.
Kun syntinen saa koskettaa Jeesusta ja Jeesus syntistä, itse taivaan Jumala koskettaa ihmistä. Jeesuksen pyhyys ei näissä kohtaamisissa lainkaan vähene, koska se on aitoa ja todellista. Sitä ei voi muuttaa mikään. Kosketus pyhään sen sijaan muuttaa meidän syntisten ihmisten elämänsuuntaa pysyvästi.
Saamme rukoilla että pyhä saisi koskettaa meitä ja muita, pieniä ihmisiä, syvästi ja todesti yhä tänään. Kreikan sana sōtēria voidaan kääntää paitsi parantuminen, myöskin pelastus. Jeesus edelleen sekä parantaa että pelastaa ihmisiä.
Sekin on mielenkiintoista että kertomuksessa naista ei mainita nimeltä. Jeesus sekä evankeliumikirjoittajat ehkä kohtelivat häntä tässä sensitiivisesti. Synagoogan esimies mainitaan nimeltä.
Lukemamme tekstin alussa Jairos tuli Jeesuksen luo ja osoitti hänelle syvää kunnioitusta, kuten tuossa kulttuurissa oli tapana. Hän kumartui maahan. Tämäkin yksityiskohta kertoo meille hänen tilanteensa vaikeudesta. Jeesuksen ja synagoogan välillä oli tuossa vaiheessa suuria jännitteitä. Synagoogan johto suunnitteli jo sitä miten saada Jeesus hengiltä.
Kun Jairos sai tietää, että hänen lapsensa oli kuollut, voimme vain kuvitella millainen oli se tunnemyllerys, mitä hän ehkä koki. Hänen rakas pieni lapsensa oli nyt poissa ja hän oli aivan turhaan riskeerannut asemansa juutalaisessa yhteisössä lähestymällä synagoogan ulkopuolista kiisteltyä parantajaa. Jairos kuitenkin totteli Jeesuksen sanoja.
Jeesus salli ainoastaan kolmen opetuslapsen tulla mukaansa. Hän oli valinnut heidät lähimmiksi seuraajikseen. Hän keskeytti ajan tavan mukaisen seremoniallisen valituksen. Vaikka hän ei ollut vielä edes nähnyt lasta, hän sanoi että lapsi ei ole kuollut, hän ainoastaan nukkuu.
Markuksen evankeliumin pohjalta tiedämme että Jeesus tyhjensi talon ulkopuolisista. Jäljelle jäi vain lapsen isä ja äiti sekä Pietari, Jaakob ja Johannes. Kun väki oli poistunut, Jeesus kosketti kuollutta tyttöä. Kuolleita pidettiin tuolloin rituaalisesti epäpuhtaina. Mutta sen sijaan että Jeesus olisi tullut kosketuksesta epäpuhtaaksi, tyttö saikin elämän takaisin.
Evankelista Markus kertoo että Jeesus sanoi tytölle talita kuum. Kyse ei ollut maagisista sanoista, vaan hän puhui arameaa, tytön äidinkieltä, joka oli luultavasti myös Jeesuksen äidinkieli. Hän sanoi: Tyttö, sanon sinulle, nouse ylös. Tyttö heräsi henkiin Jeesuksen sanojen ja Jumalan Pyhän Hengen voimasta.
Jeesus ei etsinyt pinnallista mainetta parantajana, vaikka hän sai sitäkin. Hän ei vielä tuossa vaiheessa haastanut juutalaisia johtajia. Myöhemmin hän kaatoi protestiksi rahanvaihtajien pöydän temppelissä. Jeesus antoi selväsanaisen käskyn että piti olla vaiti tapahtuneesta. Ehkä jotkut ulkopuoliset ajattelivat tilanteen jälkeen, että tyttö oli ollut ainoastaan syvässä unessa.
Jeesus osoitti ihmetekonsa kautta olevansa elämän ja kuoleman Herra. Hänen voima on vahvempi kuin kuolema. Mitkään vallat eivät voi haastaa Kristusta. Näin on yhä tänään. Hänellä on yhä valta herättää ihmisiä henkiin kuolleista - ennen kaikkea hengellisesti, mutta myös ihan fyysisestikin. Kristityillä on yhä lupa rukoilla paitsi tärkeintä edellistä, myös jälkimmäistä. Joskus, ei usein vaan harvoin, Jumala on myös vastannut tällaisiinkin pyyntöihin. Ei vain Raamatun aikoina, vaan tänäkin päivänä.
Ne ihmiset, jotka ovat saaneet kokea tässä ajassa fyysisen kuolleista heräämisen ihmeen, kuolevat kuitenkin lopulta uudelleen fyysisesti. Kuolleista herääminen ei ole sama asia kuin kuolleiden ylösnousemus, joka tapahtuu aikojen lopulla, ja joka tapahtui Jeesukselle jo ennen aikojen loppua. Voidaan ajatella myös niin että Jeesuksen ylösnousemuksesta alkoi aikojen loppu. Elämme lopun aikoja koska Kristus on noussut kuolleista ja koska Pyhä Henki on vuodatettu seurakunnan ylle.
Tämä elämä on tärkeää. Se on Jumalan lahjaa ja arvokasta. Mutta tämä elämä ei ole kaikki. Ikuinen elämä on vielä tärkeämpää. Ikuinen elämä on yhteyttä Jumalaan, elämänantajaan. Se alkaa jo täällä, kun saamme olla Jeesuksen omia jo täällä. Se jatkuu ikuisesti sen jälkeenkin, jos kohtaamme fyysisen kuoleman, mikäli Jeesuksen paluu viipyy.
Oleellisinta ei ole lopulta kokemamme suuretkaan ihmeet, kuten kuolleista herääminen. En halua vähätellä niitä. Kiitämme kaikista Jumalan töistä. Jumalan armoa on sekub että hän parantaa fyysisesti. Oleellisinta on kuitenkin lopulta usko, luottamus ja kuuliaisuus Kristusta ja häneen sanaansa kohtaan.
Mikäli Jeesuksen paluu viipyy, on tärkeää elää ne päivät, jotka meille annetaan, päivä kerrallaan. Sitten nukkua kuolonuneen Jeesuksen omana. Tai voi olla että Jeesus palaa. Emme tiedä sitä aikaa.
Saamme kuitenkin luottaa siihen että kun suljemme silmämme viimeisen kerran, saamme avata ne Jeesuksen luona. Tai muuttua siinä hetkessä kun Jeesus palaa. Jeesus sanoo kuolevalle omalleen samaa kuin ristillä ryövärille: Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.
Saakoon armollinen ja voimallinen Vapahtajamme tukea vaellustamme ja vahvistaa uskoamme loppuun asti. Kerran perillä uskomme vaihtuu näkemiseen. Olemme vielä osa taistelevaa seurakuntaa. Kilvoituksemme on vielä kesken. Kerran perillä olemme osa riemuitsevaa seurakuntaa. Saamme kuolemattoman, terveen ja elinvoimaisen ylösnousemusruumiin. Saamme elää ikuisesti ja laulamme siellä ylistystä Kolmiyhteiselle Jumalalle, Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle yhdessä enkelien ja kaikkien pyhien kanssa uudessa luomakunnassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti