Olen ollut lapsesta asti pohdiskelija ja tykännyt lukea. Kai minua on joskus pidetty melko syvällisenäkin. Se, mitä olen elämäni aikana lukenut, on ollut enimmäkseen johdantoja, oppikirjoja ja yleisteoksia. Olen yrittänyt kurkistella tiedon maailmaan. Tehdä pistokokeita. Tiedostan olevani ajattelijanakin hyvin keskeneräinen.
Yleisemmällä tasolla pysyttely on ollut myös oma valintani. Tajusin nuorempana, että minulla ei ole niin paljon annettavaa taustayhteisössäni, suomalaisessa vapaakristillisyydessä, jos pyrkisin erikoistumaan pidemmälle. Todellinen asiantuntemus edellyttäisi paljon rajaamista sekä valtavasti työtä. Kuhunkin teologian pääaineen alakohtaan voisi uppoutua loppuelämäkseen.
Olemme Suomen Vapaakirkkona maallikkoliike, Suomen helluntaiherätyksen tavoin. Olen mieltänyt roolini siten, että olen seurakuntateologi, yleisosaaja ja opiskelija, en ammattitutkija tai erityisasiantuntija. Tiedän jonkin verran teologian eri aloilta, mutta en ole kovin hyvä missään.Voin kuitenkin popularisoida populaaria ja semiteknistä teologiaa, kansantajuistaa kansantajuisempaa materiaalia. Sellaista voi myös liittää helpommin käytäntöön. Roolissani on tärkeämpää tietää laajemmin kuin olla kapeamman kysymyksen erityisosaaja. Tämä rooli antaa mielekkyyttä kerrata alkeita ja pysytellä perusteissa. En työskentele tutkijoiden maailmassa, mutta omassa taustayhteisössäni pyrin jakamaan luotettavaa tietoa.
Kokemus siitä, että saan joskus olla avuksi jollekulle toiselle, on ollut minulle merkityksellisempää, kuin että saisin oivaltaa jatkuvasti enemmän itse. Toki sekin on merkityksellinen asia, että saan oppia lisää. Näen vapaakristillisissä seurakunnissa merkittävää tarvetta teologiselle perusopetukselle. Olemme kokoomme nähden hyviä monessa muussa tärkeämmässä asiassa. Mutta hyvä teologia voisi palvella ja vahvistaa kaikkea muuta.
Toivon että Suomen vapaat suunnat, joista tarkoitan erityisesti Vapaakirkkoa ja myös helluntailiikettä, joissa olen ollut mukana, saisivat tuottaa enemmän tervettä ja elinvoimaista teologiaa. Niillä on siihen edellytyksiä. On lahjakkaita yksilöitä. On yhteisöjen elävää, toimivaa uskoa. Teologiaa syntyy, kunhan teologeilla on tervettä nöyryyttä sekä palvelumieltä, ja heille annetaan sopivasti arvostusta ja tilaa.
Toivon sydämestäni, että helluntailaiset tukisivat runsaasti taloudellisesti Isoa Kirjaa ja vapaakirkolliset Suomen teologista opistoa. Ja että valtio näkisi näiden kansanopistojen sivistyksellisen ja ammatillisen merkityksen myös tulevaisuudessa ja avustaisi edelleen. Nämä opistot eivät ole ainoastaan raamattukouluja, vaikka niissä opiskellaankin pyhää Raamattua. Ilman näitä opinahjoja Suomen vapaa kristillisyys olisi intellektuaalisesti köyhempää, sillä näissä opistoissa opiskelee muitakin kristittyjä kuin taustayhteisöjensä väkeä. Tunteet ja tahto ovat tärkeitä, mutta tietoa ja järkeäkään ei saisi unohtaa.
Toisaalta teologian opettajani Miika Tolonen totesi: ”Länsimainen teologia on usein liian tieto- ja ratiokeskeistä.” Kulttuurissamme tieto ja järki voivat korostua liikaa suhteessa muihin asioihin. Ihminen ja maailma ovat kokonaisuuksia. Logiikka ei kata kuin osan todellisuutta. Usko on enemmän suhde kuin filosofiaa. Jumala on suuri mysteeri. Kristinuskoon kuuluu rationaalisuuden lisäksi mystiikkaa ja pyhän kohtaamista. Meillä on järjen lisäksi tunne ja tahto. Ymmärryksen (logos) lisäksi tarvitaan intoa ja sydämen paloa (pathos) sekä käytäntöä (praksis).
Teologian opiskelijana ja seurakuntateologina olen huomannut kahtalaisen haasteen pyrkiessäni popularisoimaan tieteen tulokulmia. Yhtäältä kuinka olla riittävän uskollinen sille, mitä varteenotettavan akateemisen tutkimuksen pohjalta on suurin piirtein vastuullista sanoa? Toisaalta kuinka osaisin olla riittävän ymmärrettävä ja relevantti kuulijoille tai lukijoille?
Kaikilla ei välttämättä ole kovin perusteellisia pohjatietoja, eikä välttämättä kärsivällisyyttä näkökulmille, jotka eivät tuo välitöntä hyötyä. Voin vaikuttaa rajallisesti yhteisööni osallistumalla aidosti sen elämään ja olemalla yhtenä äänenä muiden joukossa. Vaikutus on samalla molemmin suuntaista. Myös yhteisö muokkaa minua.
Vaikka teologian opiskelijana arvostan alaani, se ei ole koko elämäni. Teologia ei ole kaikkein oleellisin asia kristinuskossa eikä kristillisessä seurakunnassa. Elämään liittyy paljon muutakin, mitä pohtia ja ottaa huomioon, tehdä ja kokea. Silti terve teologia on hyvin tärkeää elävälle kristillisyydelle ja seurakunnan hyvinvoinnille. Ja hyvinvoiva seurakunta ja elävä kristillisyys myös tuottavat tervettä teologiaa.
Teksti: Juha Mikkonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti