Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla su 19.5.2019
5. Mooseksen kirja 5:12-15
Opiskelemme jälleen kymmentä käskyä. Tänään on vuorossa kolmas käsky. 2. Mooseksen kirjan teksti antaa hieman erilaisen perustelun sapattikäskylle kuin 5. Mooseksen kirja. 2. Mooseksen kirjassa sapatin viettämistä perustellaan viittaamalla luomisviikkoon, 5. Mooseksen kirjassa puolestaan sillä, että Israel oli orjana Egyptissä, ja että Jumala vapautti heidät sieltä, sekä ihmisten levontarpeella. Niin orjat kuin vapaat saivat levätä ja kotieläimetkin saivat olla sapattina rauhassa.
Jumala sääsi Mooseksen laissa myös vuotuisia, juhlia jotka rytmittivät elämää. Kansan tuli tulla Jumalan määrittämään paikkaan, myöhemmin Israelin historiassa Jerusalemiin, juhlimaan yhdessä. Kyseessä oli arjesta irrottautuminen, jolloin saatiin nauttia Jumalan ja toisten ihmisten seurasta sekä hyvästä ruoasta ja juomasta, iloita Jumalan siunauksesta.
Uuden testamentin puolella Jeesus Nasaretilainen vietti myös sapattia. Luukas kirjoittaa evankeliumissaan luvussa 4 jakeessa 16: Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan.
Farisealaisessa perinteessä oli määritelty tarkasti mitä sapattina sai tehdä ja mitä sapattina ei saanut tehdä. He olivat luoneet uusia käskyjä, joilla pyrittiin varmistettiin se, ettei Jumalan lakia vahingossakaan rikottaisi. Sapattina sai muun muassa kävellä ainoastaan sapatinmatkan, mikä oli pituudeltaan hieman yli kilometri.
Kerran fariseukset moittivat Jeesuksen opetuslapsia työnteosta sapattina. Opetuslapset olivat katkoneet nälissään viljan tähkiä ja hieroneet niitä käsissään ja syöneet jyvät. Perinnäissääntöjen mukaan he leikkasivat näin satoa ja puivat viljaa. Markuksen evankeliumin luvussa 3 jakeessa 27: Jeesus sanoi periaatteen: Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Jeesus sanoi myös että hän itse on sapatin Herra.
Fariseukset paheksuivat myös sitä, että Jeesus paransi ihmisiä sapattina. Sekin nähtiin työn tekemisenä että teki jonkun terveeksi. Luukkaan evankeliumin luvussa 14 jakeessa 5 Jeesus kysyi heiltä: Miten te itse teette? Jos jonkun poika tai härkä putoaa kaivoon, niin kai hän heti nostaa sen sieltä, vaikka olisikin sapatti? Tähän he eivät kyenneet vastaamaan. On aika ilmeistä että fariseukset eivät nähneet sapatin periaatetta oikein. Sapatin oli tarkoitus olla ihmisille siunaus eikä taakka.
Nykyisinkin ortodoksijuutalaisilla on yhä tarkat säännöt. Esimerkiksi Israelissa hotelleissa on käytössä sapattihissi. Se on hissi, joka kulkee ylös ja alas, ja joka pysähtyy joka kerroksessa itsekseen. Näin siksi, että hissin napin painaminen nähdään työnä. Jumalan käskyjen tarkoitus ei kuitenkaan ole tehdä inhimillisestä elämästä vaikeaa, vaan niiden on tarkoitus olla Jumalan kunniaksi sekä aidosti miedän ihmisten parhaaksi.
Kristityillä on keskenään erilaisia käsityksiä kolmannen käskyn suhteen. Seitsemännen päivän adventistit uskovat, että sapattikäsky on yhä voimassa. He viettävät lepopäivää juutalaisten tavoin lauantaina. Suuri osa kristityistä ajattelee että sunnuntai on korvannut lauantain lepopäivänä. Varhaiset kristityt kokoontuivat yhteen ”Herran päivänä” eli sunnuntaina, viikon ensimmäisenä päivänä, koska se on viikonpäivä, jolloin Jeesus nousi kuolleista. Itse ajattelen että koska Uudessa testamentissa kristittyjä ei velvoiteta noudattamaan sapattia, lepopäivän viettäminen on omantunnon asia. Siinä saa käyttää omaa harkintaa.
Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen luvussa 14 jakeessa 5: Joku pitää yhtä päivää toista parempana, toiselle kaikki päivät ovat samanarvoisia. Kukin olkoon omassa vakaumuksessaan varma.
Paavali sanoo Kolossalaiskirjeen luvussa 2 jakeissa 16 ja 17: Kukaan ei siis saa tuomita teitä siitä, mitä syötte tai juotte tai miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä. Ne ovat vain sen varjoa, mikä on tulossa.
Myös Heprealaiskirjeen kirjoittaja näkee sapatin kuvaavan uuden luomakunnan todellisuutta toisaalta jo nyt Kristuksessa ja toisaalta sapatin toteutuvan koko täyteydessään tulevassa maailmassa. Hän kirjoittaa kirjeensä luvussa 4 jakeesta 9 jakeeseen 11: Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään. Se, joka pääsee levon maahan, saa levätä kaikkien töidensä jälkeen niin kuin Jumalakin työnsä tehtyään. Pyrkikäämme siis kaikin voimin tuohon lepoon.
Tämänkaltaista raamatuntulkintaa, jossa vanhan liiton ajan henkilöiden, uhrien, juhlien ja tapahtumien nähdään ennustavan tulevia aikoja, kutsutaan teologiassa typologiseksi raamatuntulkinnaksi. Uudessa testamentissa ja myös myöhemmässä kristillisessä perinteessä typologinen raamatuntulkinta on yksi tapa ymmärtää Vanhan testamentin tekstien syvempää hengellistä merkitystä. Kristityt näkevät Vanhan testamentin sisältävän esikuvia. Osa niistä on jo täyttynyt Kristuksen ensimmäisessä tulemuksessa ja hänen seurakunnassaan ja osa niistä täyttyy Kristuksen paluun yhteydessä ja uudessa maailmassa.
Kuitenkin on selvää että tarvitsemme myös tässä ajassa yhä niin fyysistä kuin henkistäkin lepoa ja Jumalan kohtaamista - hengellistä ravintoa ja Jumalan läsnäoloa. Elämässämme tulee siksi olla työn lisäksi myös aikaa fyysiselle ja henkiselle palautumiselle sekä hengelliselle virkistäytymiselle.
Kaikki eivät voi pitää lepopäivää lauantaina tai sunnuntaina esimerkiksi työnsä vuoksi. He voivat tehdä hyvällä omallatunnolla työnsä ja levätä ja hiljentyä Jumalan edessä jonakin muuna ajankohtana. Mutta sapatin periaatetta on hyvä noudattaa.
Viikoittaisen lepopäivän viettäminen on viisasta, että ihminen ei paina koko ajan duunia. Samoin päivittäinen lepo (yöllä nukutaan) sekä vuosittaiset irrottautumiset työstä ovat hyväksi meille. Tarvitsemme joka vuorokausi unta ja välillä lomaakin voidaksemme hyvin ja ollaksemme työssä tuottavia.
On hyvä levähtää myös keskellä kiireistä päivää. Markuksen evankeliumin luvussa 6 jakeessa 31 sanotaan Jeesuksesta ja hänen seuraajistaan: Hän sanoi heille: ”Lähtekää mukaani johonkin yksinäiseen paikkaan, niin saatte vähän levähtää.” Ihmisiä näet tuli ja meni koko ajan, eivätkä opetuslapset ehtineet edes syödä. Oli meneillään tärkeä työ, mutta Jeesus näki että he tarvitsivat breikkiä.
Tarvitsemme säännöllistä pysähtymistä. Mikäli emme kuuntele itseämme ja tunne rajojamme ja hellitä ajoissa tahtiamme on vaarana uupuminen ja henkinen ja/tai fyysinen sairastuminen. Meidän tulee huolehtia itsestämme, rakastaa terveesti itseämme ja toisia. Työ on itsessään hyvä ja tärkeä asia, Jumalan antama tehtävä ja lahja, mutta siitä ei saa tulla elämän koko sisältö. Emme ole työn orjia. Saamme nauttia myös ajasta läheisten kanssa ja harrastaa sekä käydä joskus matkoillakin, vaihtaa välillä maisemaa. Tällä tavoin toteutamme sapatin käytännöllistä puolta.
Raamatun ja hengellisten kirjojen lukeminen, kristillisen julistuksen kuunteleminen, ehtoollisen viettäminen ja rukous yksin ja yhdessä toisten kanssa sekä Jumalan kansan kohtaaminen esimerkiksi Suomen Vapaakirkon kesäjuhlilla ja muissa kesätapahtumissa palvelevat osaltaan puolestaan sapatin hengellisen puolen toteutumista, Jumalan yhteydessä vaeltamista ja hänen tuntemisensa syventymistä. Saamme oppia tuntemaan enemmän Jumalaa ja palvella ja palvoa häntä yhdessä.
Myös vapaaehtoistyö on tärkeää. Myös seurakunnan vapaaehtoisissa vastuutehtävissä meidän on tärkeää osata myös kieltäytyä hyvällä omallatunnolla ja ilman toisten paheksuntaa. Kunkin meistä on tärkeää asettaa rajoja oman hyvinvointimme vuoksi. Totta kai tarvitsemme vapaaehtoisia, Suomen Vapaakirkko pyörii enimmäkseen vapaaehtoisten voimin. Meidän ei tule taakoittaa itseämme eikä myöskään toisiamme. Kun yhteisössämme vallitsee keskinäinen kunnioituksen kulttuuri ja ystävällinen viestintätapa, meidän on hyvä olla keskenämme ja myös palvella toisiamme.
Kristus tahtoo sanoa meille tänään samaa mitä hän puhui aikalaisilleen Matteuksen evankeliumin luvussa 11 jakeesta 28 jakeeseen 30: Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.
Jeesus Kristus ei piiskaa meitä suorituksiin. Hän kutsuu meitä sisäiseen lepoon ja tasapainoon. Hän kutsuu meitä sovintoon Jumalan kanssa, toisten ihmisten kanssa sekä itsemme kanssa. Saamme palvella rauhasta ja levosta käsin. Hän tahtoo lahjoittaa meille rauhan, eheyden ja hyvinvoinnin. Toki elämään kuuluu tiettyä rikkinäisyyttä ja täyttymättömyyttä. Saamme vasta esimakua siitä mitä on perillä. Ajoittain koemme Jumalan rakkauden valtaavan, mutta vasta perillä on täyttymys. Jumalan tunteminen on tärkein asia ja tuo meille elämämme syvimmän siunauksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti