Suomen Viikkolehti 02.05 2019
”Oletko syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?” (1. Moos. 3: 11b)
Kertomukset ihmisen luomisesta ja lankeemuksesta ovat Raamatun vanhinta aineistoa. Tieto näistä tapahtumista välittyi aluksi suullisena perimätietona.
Toiset näkevät alkukertomusten elämänpuun, hyvän ja pahantiedon puun ja puhuvan käärmeen konkreettisesti. Ne voidaan nähdä myös symboleina. Käärme symboloisi näin Saatanaa ja elämänpuu ikuista elämää. Hyvän ja pahantiedon puu symboloisi puolestaan moraalista valintaa seurata Jumalaa tai kääntyä pois hänestä. Käärme ja elämänpuu esiintyvät uudelleen Ilmestyskirjassa, jossa on paljon symboliikkaa.
Ihminen eli alunperin yhteydessä Luojaansa, mutta tämä yhteys rikkoutui ihmisen oman valinnan seurauksena. Ihminen hylkäsi Luojansa, valitsi oman tiensä ja pyrki ottamaan paikan, joka ei hänelle kuulunut. Ihminen kääntyi vapaaehtoisesti pois Jumalasta. Synti tuli Jumalan ja ihmisen välille. Ihmisestä tuli syntinen.
Esivanhempiemme lankeemus johti suuriin kärsimyksiin. Sen myötä olemme kadottaneet suuntamme ihmiskuntana. Vieraannuimme Jumalasta ja toisistamme ja omasta itsestämme.
Lankeemus koskettaa koko ihmistä, niin henkeämme kuin ruumistamme. Sorrumme sen tähden monenlaisiin hengellisiin ja ruumiillisiin synteihin kuten ylpeyteen, kateuteen, siveettomyyteen ja juopotteluun. Itsekkyytemme vuoksi on käyty sotia. Jopa luonto kärsii takiamme.
Lankeemus tahraa meitä yksilöinä ja vaikeuttaa kanssakäymistämme myös yhteisöllisellä tasolla. Synti ei ole ainoastaan jotakin ulkopuolellamme olevaa, persoonallisen pahan ja ympäröivän maailman vaikutusta, vaan myös meissä itsessämme olevaa sisäistä ongelmaa, rikkoutumista ja pahuutta. Synti on hengellistä sairautta ja vammaa.
Tarvitsemme anteeksiantamusta
Syntiinlankeemuksen kautta esivanhempamme, jotka olisivat voineet elää ikuisesti, kokivat hengellisen ja lopulta myös fyysisen kuoleman. Ihmisen ei olisi tarvinnut kuolla, mutta synnin tähden me kaikki kohtaamme kuoleman ennen Kristuksen paluuta. Esivanhempiemme lankeemuksen myötä syntiturmelus periytyy koko ihmiskuntaan — Kristusta lukuunottamatta.
Ihminen heijastaa silti vielä langenneenakin hyvää Luojaansa, vaikka samalla Jumalan kuva meissä on särkynyt ja kamppailemme itse kukin oman turmeltuneen luontomme ja rikkinäisyytemme kanssa. Ilman anteeksiantamusta yksikään meistä ei voisi pelastua. Jumalan armo voi kuitenkin tuoda meille toivon ja paranemisen.
Armahdettuna ja hoidettuna
Kristuksen tähden meille tarjotaan mahdollisuutta pelastua ikuisesta kuolemasta, ikuisesta erosta suhteessa Jumalaan, joka on kaiken elämän lähde. Jeesus tuli korjaamaan lankeemuksen seuraukset. Hän on sovittanut syntimme ristinkuolemallaan. Hän tahtoo armahtaa ja hoitaa meitä. Hän tahtoo opettaa meille totuutta ja parantaa sairaan ihmisluontomme rakkaudellaan ja hyvyydellään. Hän opettaa meitä rakastamaan jälleen Jumalaa, toisiamme, itseämme ja koko luomakuntaa terveesti.
Juha Mikkonen
Kirjoittaja on Viitasaaren vapaaseurakunnan seurakuntapastori.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti