Alkuseurakunnan kokemassa Pyhän Hengen vuodatuksessa oli kyse maailmanhistoriaa mullistavista tapahtumista, lopunaikojen koittamisesta.
Sana helluntai tulee kreikan sanasta pentēkostē, ”viideskymmenes”. Jakeissa 5. Moos. 26:1─11 kerrotaan tästä juutalaisten viettämästä juhlasta. Siitä käytetään nimityksiä leikkuujuhla (2. Moos 23:16), viikkojuhla (5. Moos 10:16) ja ensihedelmien juhla (4. Moos 28:26). Tämä israelilainen sadonkorjuujuhla oli läheisessä yhteydessä pääsiäiseen.
Kristityt viettävät helluntaita Pyhän Hengen tulemisen ja kristillisen kirkon syntymän muistoksi. Jeesus Kristus lupasi että opetuslapset kastetaan Pyhällä Hengellä (Apt. 1:5). Pyhä Henki on toisaalta ensihedelmä tulevasta luvatusta maasta, Jumalan valtakunnan täyttymyksestä. Toisaalta kristityt ovat sato, jota Jumala korjaa valtakuntaansa. Leikkuujuhla ja ensihedelmien juhla voidaan näin ollen nähdä typologisessa Raamatun tulkinnassa ennakkokuvina helluntain hengellisestä merkityksestä.Ylösnousemusilmestykset ja tyhjä hauta vakuuttivat alkukristillisten lähteiden mukaan opetuslapset siitä, että Jeesus on noussut kuolleista. Tämä ja Kristuksen taivaaseenastumisen jälkeinen helluntaikokemus oli alkuseurakunnan räjähdysmäisen nopean kasvun taustalla. Voima korkeudesta annettiin evankeliumin julistamisen julkista palvelutyötä varten. (Apt. 1:5, 8.)
Helluntain tapahtumat näkyivät ja kuuluivat
Helluntaipäivään liittyi sekä auditiivinen (korvin kuultava) että visuaalinen (silmin nähtävä) elementti. Opetuslapset kuulivat voimakkaan tuulen ja näkivät, kuinka useita tulisia kieliä laskeutui kunkin paikalla olevan ylle. Tekstissä puhutaan ensin silmin nähtävistä kielistä, ja paikalla olleet alkoivat seuraavaksi puhua korvinkuultavilla kielillä. Aivan kuin kirjoittaja alleviivaisi sitä, että Pyhän Hengen lahja vaikuttaa ihmisten puheisiin.
Pyhää Henkeä ei vuodatettu vain apostolien ylle vaan kaikkien 120 läsnäolevan juutalaiskristityn ylle. Johannes Kastajan ennustus Luukkaan evankeliumin kolmannen luvun jakeessa oli käynyt toteen. Johannes Kastaja ennusti, että Messias kastaa Pyhällä Hengellä. Rooman valtakunnan ja sen lähialueilta Jerusalemiin juhlimaan tulleet kuulivat opetuslasten puhuvan omaa kieltään ymmärrettävästi. Kertomuksen mukaan kuulijat olivat Rooman valtakunnan ja sen lähialueilta Jerusalemiin kokoontuneita diasporassa asuvia juutalaisia pyhiinvaeltajia.
Ensimmäinen varhaiskristillinen saarna
Pietarin puhe on Apostolien tekojen ensimmäinen varhaiskristillinen homilia eli saarna. Pietarin puheessa korostuu tapahtumien perusteleminen juutalaisten pyhien kirjoitusten, eli kristittyjen Vanhan testamentin teksteillä. On hyvä muistaa, että antiikissa puheita ei kirjattu ylös sanasta sanaan. Pietarin puhe on varmasti kestänyt huomattavasti kauemmin kuin Luukkaan lyhyen kuvauksen läpilukeminen kestää. Luukas on voinut poimia Pietarin puheesta oleelliset pääkohdat ja toimittaa ne osaksi narratiiviaan.
Pietari lainaa Joelin kirjan luvun 3 sanoja selittäessään tapahtunutta. Pyhä Henki vuodatetaan kaikkien ihmisten, kirjaimellisesti ”kaiken lihan”, ylle sukupuoleen, ikään ja sosiaalisesta asemaan katsomatta. Pietarin puheessa on havaittavissa kosmista kuvakieltä, joka pohjautuu Vanhan testamentin profeettojen kirjoituksiin. Tämänkaltaista puhetta ei tule välttämättä tulkita ”kirjaimellisena” kuvauksena todellisista historiallisista tai kosmisista tapahtumista.
Kuun värjäytymistä vereksi ei siis tarvitse nähdä konkreettisena tunnusmerkkinä aikojen lopusta. Kosmisessa kuvakielessä kommunikoidaan profeetallisin ja apokalyptisin kuvin. On kyse siitä, että helluntaihin ladataan teologista merkitystä käyttäen tavanomaista suurempaa kieltä. Aikojen loppu on jo alkanut Jeesuksen ylösnousemuksesta ja Hengen vuodatuksesta. Joelin profetia täyttyi helluntaina ─ tai ainakin sen toteutuminen alkoi helluntaina. Näin Pietari asian selitti juutalaiselle kuulijakunnalle. Oli kyse maailmanhistoriaa mullistavista tapahtumista, lopunaikojen koittamisesta.
Pietarin saarna vaikutti kuulijoihin
Pietarin puhe viilsi kuulijoiden sydäntä. Se pisti heidän omaatuntoaan. On vaikea sanoa, loppuiko Pietari puhe vai keskeytyikö se kuulijoiden voimakkaaseen reaktioon. Joka tapauksessa kuulijoita kääntyi ja noin 3 000 henkilöä kastettiin. Näin syntyi Jerusalemin alkuseurakunta. Jerusalemista evankeliumi levisi ensin juutalaisten, sitten samarialaisten ja lopulta pakanoiden keskuuteen.
Varhaiset kristityt kokoontuivat yhteen sekä Jerusalemin temppelissä ja kodeissaan. Kristinusko oli alussa vielä yksi juutalainen suuntaus muiden joukossa. Varhainen seurakunnan omaisuus oli kollektiivisessa omistuksessa. Jo Jeesuksella ja apostoleilla oli yhteinen kukkaro (Joh. 12:6). Tämä oli alkuseurakunnan yhteisen talouden taustalla.
Myöhemmin Jerusalemin uskovat elivät köyhyydessä, ja Paavali keräsi heille avustusta Välimeren seurakunnilta. Yhteisomistus vaikuttaa olleen tilapäinen ratkaisu, joka oli ehkä tarpeen seurakunnan alkutilanteessa. On myös mahdollista, että voimakas lopunaikojen ja Kristuksen paluun odotus oli taustalla alkutilanteen omaisuutta koskevissa käytännön ratkaisuissa.
Juha Mikkonen
Kirjoittaja on Suomen Vapaakirkon pastori.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti