Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla 19.2.2021
Jeremia 1:1-19
Jeremian kirja alkaa profeetan kutsumisella ja kahdella kutsumusta vahvistavalla näyllä. Nämä kirjan alkusanat asettavat koko Jeremian kirjan historiallisiin yhteyksiinsä. Tekstissä mainitaan Josia, Jojakim ja Sidkia. He olivat Jeremian toiminnan aikana tärkeimmät kuninkaat Juudassa.
Jeremian isä Hilkia oli pappi Anatotissa. Paikkakunta oli vajaat 5 km Jerusalemista koilliseen. Se kuului Benjaminin alueeseen. Jeremia syntyi kelvottoman kuningas Manassen aikana. Emme tiedä toimiko Jeremia papin tehtävissä, mutta jumalanpalveluselämä oli hänelle kuitenkin hyvin tuttua ja varmasti muovasi hänen kokemustaan elämästä ja ajatuksiaan Jumalasta.
Jumala oli ajatellut Jeremiaa jo ennen hänen syntymäänsä. Jumalalla oli tälle elämäntehtävä varattuna jo ennen kuin Jeremia tuli siitä tietoiseksi. Näemme tässä Jumalan suvereenin valinnan, vaikka kyse oli samalla myös siitä, että Jeremia suostui tehtäväänsä vapaasta tahdostaan. Jumala tunsi Jeremian. Heprean verbi "tuntea", jādā, kuvaa hyvin intiimiä ja persoonallista suhdetta.
Jumala pyhitti Jeremian itselleen. Pyhittäminen tarkoittaa jonkin esineen, paikan tai henkilön erottamista Jumalalle pyhään käyttöön. Jumala kävi Jeremian kanssa vuoropuhelua. Jeremialla oli kaksi argumenttia saamaansa tehtävää vastaan. Ensimmäinen oli ettei Jeremia kokenut kykenevänsä puhumaan. Tämä muistuttaa Mooseksen vastustelua "minulla on hidas puhe ja kankea kieli". Jeremian kohdalla kyse saattoi olla myös epävarmuudesta. Hänellä ei ehkä ollut vielä kokemusta julkisesta puhumisesta. Toinen argumentti oli että hän oli vielä niin nuori.
Jumala kuitenkin vastasi molempiin Jeremian argumentteihin. Jeremian tuli lopettaa estely ja voittaa pelkonsa. Hänen tuli puhua kaikki, mitä Herra käski hänen puhua. Herra kosketti kädellään Jeremian suuta. Kuva kosketuksesta kuvaa läheisyyttä. Jumala laittoi sanansa Jeremian suuhun. Jeremian sanat eivät olleet vain ihmisen mielipiteitä, vaan Jumala puhui Jeremian kautta.
Herra antoi Jeremialle vielä kaksi merkkiä, jotka vahvistivat profeetan kutsun. Mantelipuut ja kiehuvat padat olivat hyvin tavallinen näky Jeremian aikana. Nykyisinkin samalla alueella kasvaa mantelipuita. Heprean kielessä on kyse sanaleikistä: Sana šaked tarkoittaa mantelipuuta ja sana šoked valvomista. Mantelipuu oli ensimmäinen puu, mikä versoi keväällä. Näky kuvasi Jumalan tuomion sanaa. Se mistä edelliset profeetat olivat varoittaneet, oli käymässä toteen. Pata puolestaan oli suuri astia, jota käytettiin ruoan valmistukseen tai peseytymiseen. Kuumuudessa poreileva pata oli kallistumassa ja sen kiehuva sisältö oli kaatumassa Juudaa kohti pohjoisesta etelään.
Kun Assyrian viimeinen suurkuningas Ashurbanipal kuoli 627 eKr. Juudan kansalla oli kiusaus ajatella, ettei mikään uhkaa sitä enää pohjoisesta. Eteläistä Egyptiä lukuunottamatta kaikki suuremmat armeijat hyökkäsivät Juudaan pohjoisesta - myös Mesopotamian, eli Kaksoisvirtojen, alueen sotilaat, sillä Juudasta itään oli Arabian aavikko ja Juudasta länteen oli Välimeri. Profetiassa oli kyse vihollisen maahantunkeutumisesta. Jumala puhui Jeremialle Jerusalemissa tapahtuvasta valtaistuimien asettamisesta. Tämä kuvasi miehitystä. Pohjoisesta tuleva valloittaja tulisi hallitsemaan Juudaa. Tämä toteutui historiallisesti.
Jumala kertoi Jeremialle, ettei tämän tehtävä tulisi olemaan helppo. Jeremian sanomasta ei tultaisi pitämään. Jumalan lupaus olla Jeremian kanssa ja pelastaa hänet herätti Jeremiassa luottamusta myöhemmin pelkojen keskellä. Rohkaisu oli välttämätöntä, sillä Jeremia joutui kohtaamaan paljon vastustusta, uhkailua ja jopa vainoa. Juudan kuninkaat, ylimystö, papit ja kansa olisivat kaikki Jeremiaa vastaan - samoin väärät profeetat, jotka puhuivat kansalle mukavia, ja lupasivat ainoastaan helppoja aikoja.
Jumala kuvasi Jeremian tulevaa tehtävää sodankäyntinä. Jeremiaa vastaan tultaisiin hyökkäämään. Jumala kuitenkin lupasi tehdä Jeremiasta yhtä murtumattoman kuin linnoitus, yhtä vahvan kuin rautapatsas ja yhtä vastustuskykyisen hyökkäyksille kuin pronssimuuri. Jeremian tuli vyöttää itsensä. Vyöttäytyminen kuvaa työhön tai taisteluun valmistautumista. Jumala sanoi Jeremialle: Älä pelkää, luota minuun, ole aivan rohkea ja peloton, minä olen sinun kanssasi.
Jeremian profeetallisella julistuksella oli negatiivinen ja purkamiseen tähtäävä luonne, mutta samalla myös positiivinen ja rakentava tarkoitus. Pääpaino on edellisessä. Purkamista kuvataan tässä neljällä verbillä, rakentamista kuvataan kahdella verbillä. Aluksi mainitaan negatiivinen tehtävä ja sen jälkeen positiivinen, ensin tuli varoitus tuomiosta, sen jälkeen lupaus siunauksesta. Se, mikä oli turmeltunutta tuli repiä maasta ja hajottaa. Sitten Jumala saattoi rakentaa ja istuttaa uutta.
Vaikka syyt tuhoon olivatkin ulkoisesti katsoen poliittisia ja sotilaallisia, todelliset taustalla olevat syyt tuhoon olivat kuitenkin pohjimmiltaan hengellisiä ja moraalisia. Tuomio oli seurausta Siinain liiton rikkomisesta. Kansa eli syvällä synnissä. Se oli luopunut Herrasta, rikkonut kaikki Jumalan käskyt ja polttanut uhreja muille jumalille.
Jeremian julistus haastoi kansaa näkemään itsensä ja tarkastelemaan omaa toimintaansa. Hän toimi kansalle peilinä. Hän puhui aika koviakin sanoja kansan tilasta ja kohtalosta. Kuitenkin hän puhui myös hyvien asioiden toteutumisesta. Nuhteen ja tuomion lisäksi Jeremian sanoman mukana oli samalla toivo tulevasta siunauksen ajasta. Kansa tulisi vielä uudistumaan. Näin Vanhan testamentin muutkin profeetat puhuivat. He puhuivat tuomiosta, mutta samalla mukana oli aina toivo. Jumala ei tahdo meidän joutuvan epätoivoon. Hän tahtoo antaa meille toivon.
Jeremia koetti myöhemmin vastustella kutsumustaan, mutta koki sisäisen palon olevan niin suuri, ettei hän voinut lopulta vaieta. Jumalan sanat polttivat hänen sisintään. Jeremia jatkoi toimintaansa kansan parissa vielä vuoden 587 eKr. jälkeenkin. Sinä vuonna Babylonia valtasi Jerusalemin. Kaupungin valloitus ja Juudan kansan pakkosiirtoon joutuminen toteuttivat Jeremian sanat ja muiden profeettojen lausumat ennustukset.
Jeremia julisti kaikkiaan noin neljäkymmentä vuotta. Hän osoittautui kuuliaiseksi ja periksiantamattomaksi Herran palvelijaksi. Hän jatkoi poikkeuksellisen haastavassa ja vaikeassa kutsumustyössä. Hänen elämänsä on esimerkkinä pitkäjänteisestä Herran työstä. Meidänkään ei tule luovuttaa, masentua eikä lakata Herran työstä. Meidän tulee ottaa profeetat esikuvaksi - ennen kaikkea Kristus.
Totuuden puhujista ei aina pidetä. Totuuden sanominen voi sattua. Vanhan testamentin aikaan Herran profeettoja usein vihattiin. He haastoivat vallitsevan asiaintilan ja valtarakenteet ja peilasivat kansan ja kansanjohtajien elämää Jumalan sanan valossa. Myös Uusi testamentti ja myöhempi kirkkohistoria todistavat samasta. Se mikä oli totta Jeremian aikana on totta yhä tänään. Arabialainen sananlasku sanoo "sillä joka puhuu totta, tulee olla nopein hevonen". Jeremia ei kuitenkaan paennut.
Myös tänään Jumalan sanan puhujiin saatetaan loukkaantua. Silloin ei kuitenkaan loukkaannuta ainoastaan heihin, vaan myös Jumalaan, jonka sanaa he tuovat esille. Yhä tänään meillä voi olla monenlaisia epäjumalia jotka täytyy paljastaa ja poistaa. Epäjumalaksi voi tulla lähes mikä tahansa asia, itsessään hyväkin asia, joka kuitenkin menee tavalla tai toisella Jumalan ja hänen tahtonsa toteuttamisen edelle. Jumalan tulee olla meille Jumala.
Jeremian kirjan sanat muistuttavat meitä siitä että meidän tulee olla lujia ja tietää ketä palvelemme. Suuri osa ihmisistä ei tule ymmärtämään sitä, kenen asialla olemme, mutta meidän täytyy itse olla kutsumustietoisia - tajuta se että itse Jumala on kutsunut meidät. Emme ole omalla agendallamme. Palvelemme Kaikkivaltiasta Jumalaa.
Jeremian tavoin meidän tämän päivän Jumalan palvelijoidenkaan ei tule antaa ulkoisten asioiden olla esteenä Jumalan palvelemiselle. Voimme kokea että olemme liian nuoria tai liian vanhoja, ettemme osaa puhua tai palvella tai että meillä ei ole lahjoja. Mutta kun lähdemme liikkeelle, löydämme lahjojamme ja kasvamme niiden käytössä.
Kun Jumala kutsuu meitä, meidän on tärkeää vastata hänen kutsuunsa. Jumala tahtoo että mekin opimme Jeremian tavoin tuntemaan hänet syvästi, aidosti ja todesti. Jumala tahtoo pyhittää myös meidät ja ottaa meidät käyttöönsä. Hän varustaa meitä palvelutyöhön.
Jeremian tavoin mekin voimme joutua joskus purkaamaan sellaista, mikä on Jumalan tahdon ja sanan vastaista. Se voi liittyä esimerkiksi seurakuntakulttuuriimme ja keskinäiseen vuorovaikutukseemme. Tämä on kuitenkin vasta alustavaa työtä. Tarkoitus on myös päästä rakentamaan tilalle uutta, tervettä, oikeata ja Jumalan tahdon mukaista. Purkutyöt tekevät siis tilaa paremmalle tulevaisuudelle - Jumalan hyvän tahdon ja tarkoituksen toteutumiselle keskuudessamme.
Apostoli Paavali kehottaa kirjeissään meitä kaikkia uudistumaan mieleltämme - laittamaan pois sen mikä on vanhaa ihmistä ja pukeutumaan uuteen Kristuksessa. Tämä on prosessi ja me tarvitsemme tähän missä vanhaa kuolee ja tilalle tulee uutta jatkuvasti Jumalan Pyhän Hengen apua. Olemme täysin riippuvaisia Jumalasta. Yksin hän voi puhaltaa meihin elämään. Vapaudumme synnin läsnäolosta kokonaan vasta Herran luona, mutta voimme jo tässä ajassa vahvistua armossa ja kasvaa vapaudessa. Voimme olla vapaampia tänään kuin eilen ja huomenna vielä vapaampia. Pyhitys voi edetä.
Jumalan kansan elämään kuuluu yhä ristin kantaminen. Saamme kokea siunauksia, mutta kohtaamme myös vaikeuksia. Joskus vaikeuksiinkin voi kätkeytyä Jumalan siunaus. Jumala ymmärtää meidän ihmisten vaikeutta ja keskeneräisyyttä. Hän rakastaa ja siksi hän tahtoo vaikuttaa meissä elämää muuttavalla totuudellaan ja rakkaudellaan. Hän ei jätä meitä ennallemme, koska hän rakastaa meitä niin paljon. Hänen sanassaan on yhä voima ja viisaus. Meidän ei tule lannistua, vaan täyttää Jumalalta saamamme kutsumus ja tehtävä. Jumala on luvannut auttaa meitä. Hän on kanssamme.
Pelko on hyvin yleisinhimillinen kokemus. Emme tiedä tulevaisuudesta. Emme tiedä vielä millaisia haasteita tulemme kohtaamaan yksiloinä, seurakuntina, ja kirkkokuntana Suomen Vapaakirkossa. Meitä voi huolestuttaa myös se mitä kohtaamme kansakuntana ja ihmiskuntana. Meidän ei kuitenkaan tarvitse pelätä sitä mitä huominen tuo tullessaan. Meidän on tärkeää muistaa että mitä ikinä sitten tapahtuukin, meidän kanssamme on elävä Jumala. Hän on luvannut viedä meidät kaiken läpi ja lahjoittaa meille ikuisen valtakuntansa.
Raamatussa usein toistuvin käsky kuuluu: ”Älä pelkää.” Se ei ole sävyltään uhkaava. Raamatun hepreassa kyse ei ole käskymuodosta vaan jussiivista. Se on pehmeämpi kuin imperatiivi. Sen voisi kääntää ”sinun ei tarvitse olla peloissasi”. Jumala puhuu meille aivan niitä samoja sanoja mitä hän on puhunut palvelijoilleen pitkin historiaa. Herran sanat ovat aina ajankohtaisia. Tämäkin sana "älä pelkää, minä olen sinun kanssasi".
Meidän ei tarvitse olla peloissamme, sillä me emme ole yksin ongelmiemme keskellä, vaan meidän kanssamme on ikiaikojen Jumala. Luottakaamme hänen sanansa lupauksiinsa, ne on totta. Hän on meille syntisille jatkuvasti armollinen. Yhdessä hänen kanssaan meidän käy hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti