Lähimmäisenrakkaus ei erottele ihmisiä, vaan ylittää rodulliset, kansalliset, uskonnolliset ja kaikki muutkin eroavaisuutemme.
Eräs lainopettaja koetteli Jeesusta ja teki kysymyksen: Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?
Hän kysyi siis kuinka päästä sisälle Jumalan valtakuntaan eli pelastua. Jeesus vastasi kysymykseen, että ratkaisevan tärkeää on pyhien kirjoitusten sanoma: Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?
Mies vastasi kahdella Vanhan testamentin kohdalla: Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi (5. Moos. 6:5) ja Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. (3. Moos. 19:18)Jeesus totesi vastauksen olevan oikea. Jumalaa on mahdoton rakastaa, jos ei usko häneen ja tunne häntä. Todellinen usko on enemmän kuin ainoastaan oikeaoppisuutta. Elävä usko näkyy myös rakkaudentekoina.
Lainoppinut halusi osoittaa, että noudatti lakia ja esitti jatkokysymyksen: Kuka sitten on minun lähimmäiseni? Jeesus vastasi vertauksella.
Ohikulkijat ja auttaja
Mies laskeutui Siionin vuorelta Jerikoa kohti. Rosvot, joita piileskeli usein vuorilla ja erämaassa, kävivät miehen kimppuun, pieksivät hänet pahoin ja ryöstivät kaiken, mitä hänellä oli.
Pappi, ylipappi Aaronin jälkeläinen, väisti ja meni ohi. Samoin leeviläinen, patriarkka Leevin jälkeläinen, joka avusti pappeja temppelissä. Lopulta vihattu samarialainen, ulkopuolinen, pysähtyi kohdalle. Hän antoi ensiapua ja jatkoapua odottamatta saavansa mitään takaisin.
Vihanpitoa ja halveksuntaa
Jotta ymmärtäisimme vertauksen tehoa, meidän on hyvä ymmärtää hieman taustoja siitä, miten juutalaiset suhtautuivat tuona aikana samarialaisiin. Juutalaiset pitivät samarialaisia epäpuhtaina. Samarialaiset olivat synkretistisiä puolipakanoita, vielä täyspakanoitakin pahempia.
Assyria valloitti pohjoisen Israelin ja sen pääkaupungin Samarian vuonna 722 eKr. Suurin osa kansasta vietiin pakkosiirtolaisuuteen. Assyrialaiset toivat tilalle muita kansoja ja nämä sulautuivat jäljelle jääneiden israelilaisten kanssa. Tätä sekakansaa kutsuttiin myöhemmin samarialaisiksi.
Babylonia valloitti eteläisen Juudan ja sen pääkaupungin Jerusalemin ja hävitti temppelin vuonna 586 eKr. Paljon kansaa vietiin pakkosiirtoon. Myöhemmin persialaisaikana kuningas Kyyros salli juutalaisten palata ja jälleenrakentaa tuhotun temppelin sekä korjata Jerusalemin muurit. Samarialaiset tarjosivat rakennusapua, mutta tarjous torjuttiin. Esran ja Nehemian aikana myös juutalaisten ja samarialaisten väliset avioliitot purettiin.
Samarialaiset rakensivat kilpailevan temppelin Garisimin vuorelle.
Myös Vanhan ja Uuden testamentin välisenä aikana juutalaisten ja samarialaisten välillä oli vihanpitoa. Vuonna 128 eKr. juutalaiset hävittivät samarialaisten temppelin. Vuosien 6–9 jKr. välisenä aikana samarialaiset puolestaan häpäisivät Jerusalemin temppelin levittämällä sinne kuolleiden ihmisten luita.
Epäluulo näkyy teksteissä
Juutalaisten ja samarialaisten tulehtuneista väleistä kertoo myös Uusi testamentti. Samarialaisnainen sanoi: Sinähän olet juutalainen, kuinka sinä pyydät juotavaa samarialaiselta naiselta?” Juutalaiset eivät näet ole missään tekemisissä samarialaisten kanssa. (Joh. 4:9.)
Kun Jeesusta pilkattiin, juutalaiset sanoivat: Sinä olet samarialainen, ja sinussa on paha henki. Eikö asia olekin niin? (Joh. 8:48)
Epäluulosta ja halveksunnasta kertoo myös tekstimme lainoppineen vastaus Jeesuksen kysymykseen kuka oli vertauksen miehen lähimmäinen. Lainopettaja käytti kiertoilmaisua välttääkseen mainitsemasta samarialaista.
Suurin osa ensimmäisen vuosisadan juutalaisista ajatteli, että lähimmäinen on toinen juutalainen — ei pakana tai samarialainen.
Lähimmäisyyden merkitys
Toisin kuin ensimmäisille kuulijoille ja lukijoille, pappi ja leeviläinen eivät edusta meille esikuvallisia henkilöitä, joita ihailemme. Samarialainen ei myöskään edusta meille henkilöä, jota meidän on vaikea pitää lähimmäisenä, joka edustaa meille toiseutta, ja jota kohtaan koemme syvää ennakkoluuloa.
Kun mietimme vertauksen sovellusta nykyaikaan, meidän kannattaa miettiä, keihin meidän on vaikeaa suhtautua. Onko nykypäivän laupias samarialainen meille jehovantodistaja, muslimi, uusateisti vai homoseksuaali?
Jeesuksen tarkoitus on osoittaa meille, mitä lähimmäisenä oleminen merkitsee. Lähimmäisenrakkaus ei erottele ihmisiä, vaan ylittää rodulliset, kansalliset, uskonnolliset ja kaikki muutkin eroavaisuutemme. Jokainen kohtaamamme henkilö on siis meidän lähimmäisemme.
Juha Mikkonen
Kirjoittaja on Suomen Vapaakirkon pastori ja teologian jatko-opiskelija Keuruun IK-opistolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti