perjantai 26. helmikuuta 2021

Pyhä elämä

Puhe Keuruun vapaasrk:lla 26.2.2021

Efesolaiskirje 4:17-32

Vierailin joitakin aikoja sitten Kuopiossa evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan messussa veljeni ja siskonpoikani kanssa. Kysyin siskonpojalta kummanko kanssa hän haluaa mennä pyhäkouluun. Hän vastasi ”molempien”. Menimme sitten kaikki kolme pyhäkouluun. 

Pyhäkoulussa oli opetusta terveistä rajoista. Aihetta kuvattiin lapsille näytelmällä jossa lammas oli turvallisessa aitauksessa syömässä terveellistä ruohoa. Lammasta alkoi kuitenkin kiinnostaa enemmän aidan toisella puolella kasvava ruoho. Vaikka lammasta oli kielletty syömästä sitä, hän halusi kokeilla.

Hänen mahansa tuli kuitenkin siitä kipeäksi. Sen jälkeen mietittiin yhdessä lasten kanssa, mitkä on sellaisia kivoja ja mukavia asioita, jotka on aidan sisäpuolella, kuten ystävät ja harrastukset. Mietimme myös mitkä on aidan ulkopuolella olevia ikäviä asioita, kuten kiusaaminen.

Tuo pyhäkoulu oli aikuiselle kristityllekin hyvää opetusta. Ei Jumala kiellä sanassaan asioita ja käske toisia asioita ilkeyttään. Hän tietää mikä on meille hyväksi. Jumalan ohjeet hyvään elämään perustuvat rakkauteen ja viisauteen.

Paavali on tähän asti Efesolaiskirjettä enimmäkseen opettanut uskontotuuksista. Tässä jaejaksossa on enemmän kehoituspuhetta, pareneesia. Uuden testamentin kehoituspuhe on yleensä aika suoraviivaista ja sitä on helpompaa tulkita ja soveltaa tähän aikaan kuin joitakin vaikeampia kohtia. Kuitenkin on aina tärkeää ymmärtää mikä edeltää kehoituspuhetta.

Kristinuskossa kristillinen oppi edeltää järjestyksessään kristillistä etiikkaa. Se mikä on totta lausutaan ensin. Sitten tulee totuuden soveltaminen käytäntöön. Ensin lausutaan indikatiivi, eli tositapa, sitten imperatiivi, eli käskymuoto. Raamatussa käskyt ja kiellot perustuvat siihen mitä Jumala on ja mitä hän on tehnyt ja tekee. Moraalilla on teologinen peruste.

Jumala on valtavan suuri ja hyvä. Hän on jo armahtanut meidät. Olemme jo Kristuksessa pelastuksesta osallisia. Nyt haasteemme on elää todeksi sitä uutta elämää, jonka olemme saaneet lahjana vastaanottaa. Haasteenamme on olla Luojalle kuuliaisia ja noudattaa hänen tahtoaan.

Minun täytyy tunnustaa että vaikka olen tullut uskoon, minut on kastettu ja kokenut Pyhällä Hengellä täyttymistä ja kilvoitellut vuosia Kristuksen seuraajana, olen kuitenkin yhä matkalla enkä perillä. Raamatun opetusten noudattamisessa on minulle edelleen haastetta. En ole tullut synnittömäksi. Olen vielä kesken. Minussa on vikoja ja puutteita. Olen oppimassa ja kasvamassa. Käyn välillä taistelua kiusausten kanssa.

Opistolla Simo Lintinen kysyi meiltä: "Mikä on nopein tapa päästä kiusauksesta?" Vastaus kuuluu: "Langeta siihen." Se ei ole kuitenkaan paras tapa. Meidän olisi hyvä pyrkiä elämään yhdessä Jumalan kanssa ja vahvistua sisäisesti.

Koen että jotain on muuttunut sisälläni ja toivottavasti jotain siitä voisi näkyä myös ulos. Nuorena minulla oli mm. katkeruutta ja vihaa. Mutta sain tulla löydetyksi. Jeesus tuli elämääni. Minua on siunannut 1700-1800 luvuilla elänyt englantilaisen kapteeni John Newton.

Newton teki orjakauppaa. Hän oli syvällä synnissä. Hän joutui kerran merihätään ja pelkäsi henkensä edestä ja lupasi Jumalalle että jos hän selviää myrskystä, hän antaa elämänsä Jumalalle. Hän selvisi myrskystä. Hän ei heti kääntynyt tekemään hyvää. Mutta kun aikaa meni, hän luopui entisestä ammatistaan ja hänestä tuli anglikaanipappi. Hän on kirjoittanut laulun ”On armo suuri ihmeinen”. Laulussa sanotaan että ennen olin sokea mutta nyt näen. Newtonin näkö heikkeni iän myötä. Mutta hengellinen näkökyky oli tärkein, se että hän ymmärsi nyt asioita paremmin.

Brittiläinen poliitikko William Wilberforce kysyi Newtonilta pitäisikö hänen lukea papiksi. Newton vastasi että Wilberforce voisi vaikuttaa politiikassa orjuutta vastaan. Lopulta tuli orjuuden kieltävä laki brittiläisessä imperiumissa. Kun orjia salakuljettaisi, alettiin partioida aluksia salakuljetusten ehkäisemiseksi.

John Newton on sanonut: ”En ole sitä mitä minun tulisi olla, en ole sitä mitä tahtoisin olla, en ole sitä mitä toivoisin olevani toisessa maailmassa. Mutta silti en ole mitä olen joskus ollut ja Jumalan armosta olen sitä mitä olen.” Newton on sanonut myös: ”Vaikka muistini heikkenee, muistan kaksi asiaa hyvin selvästi: Olen suuri syntinen ja Kristus on suuri Pelastaja.” Nämä ajatukset resonoivat minussa.

Vaikka en kykenekään noudattamaan aina ja kaikessa Jumalan tahtoa, niin Jumalan sana on pyhä. Sitä ei tule eikä sitä voi muuttaa muuksi. Olemme kaikki Jumalan pyhän sanan tutkittavana. Vaikka Raamatun ihanne ei täytykään omassa vaelluksessani, on vielä paljon matkaa siihen, Raamatun ihanteet ovat hyviä. Hyveitä kohti on hyvä pyrkiä vaikka emme niihin täysin ylläkään. Anglikaaniteologi J. I. Packer vertasi kristinuskoa instrumentin soittamisen opettelemiseen. Aina voi kehittyä. Ja kun harjoittelee, voi edistyä. Voimme aina edistyä vaelluksessamme. Perillä saamme olla valmiita.

Paavali ja muut Uuden testamentin kirjoittajat korjasivat todellisia seurakuntia ja kristittyjä. Mikäli alkuseurakunnan ihmiset olisivat olleet jo täysin pyhittyneitä vaelluksessaan, ei olisi tarvetta kehoituspuheille. Mutta he tarvitsivat niitä, kuten mekin tarvitsemme. Alkuseurakunnan aikana kuitenkin oli, kuten kaikkina aikoina on ollut, myös väärää opetusta ja huonoja elämäntapoja. Niitä Uuden testamentin kirjoittajat korjasivat.

Jumala herätti jo Vanhan testamentin aikana profeettoja. Kun luemme Vanhan testamentin profeettoja, on hyvä muistaa, että tulevaisuuden ennustaminen ei ole asia mihin he eniten keskittyivät. Meille voi tulla ajatus sanasta "profetia" että se koskee tulevaisuutta. Osa oli sitä ja osa siitä profetioista on jo täyttynyt kuten Jerusalemin hävitys. Suurin osa oli silloiselle kuulijakunnalle Israelissa: "Kääntykää Jumalan puoleen ja ottakaa tosissaan liitto jonka Jumala on tehnyt teidän kanssanne." Profeettojen sanat olivat enimmäkseen suunnattu siihen hetkeen, vaikka profeetoissa on toki myös hieman kaukaisempaan tulevaisuuteenkin liittyviä asioita.

Teemme hyvin kun otamme vastaan Raamatun lupausten lisäksi myös Raamatun nuhteet aina kun ne kolahtavat johonkin meissä. Minulla ainakin kolahtaa. Paavali sanoo tässä jaejaksossa että meidän kristittyjen tulee olla puheissamme asiallisia ja totuudellisia, raha-asioissamme rehellisiä ja anteliaita, ja seksuaalielämässämme siveellisiä. Ja että meidän tulee kanavoida suuttumuksemme vastuullisesti ja pyrkiä selvittämään riitamme. Hyvin käytännöllisiä ohjeita. Jeesuksen tavoin Paavali puhuu ulkoisen käytöksen lisäksi myös sydämestä, sisimmän ajatusten ja motiivien vilpittömyydestä ja puhtaudesta.

Miten Uuden testamentin kirjoittajien kuvaama elämä olisi mahdollista? Paavali viittaa tekstissämme Pyhän Hengen työhön. Emme voi pyhittää itse itseämme vaikka miten yrittäisimme. Tarvitsemme yhteistyötä Jumalan kanssa. Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä että laki ei anna voimaa pyhitykseen. Ja Tituskirjeessä hän sanoo että Jumalan armo kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden.

Meillä on syntisinä ihmisinä taipumusta loukkaantua ja loukata toisia. Tarvitsemme yhä anteeksiantamista ja anteeksipyytämistä. On tärkeää että pyrkisimme olemaan aitoja, että emme teeskentelisi. Totuudessa elämiseen kuuluu oman sisimpämme, myös omien varjojemme, kohtaaminen. Meillä jokaisella on oma menneisyytemme ja omat haasteemme.

Kuitenkin saamme elää valossa koska Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jumala tuntee meidät aivan täysin. Hän näkee meissä myös sen vaikeuden ja pimeyden, jota emme ole itse uskaltaneet kohdata. Ja silti hän rakastaa ja tahtoo meille hyvää ja ohjaa meitä lempeästi ja kärsivällisesti oikeaan.

On hyvä että seurakunta saisi olla armollinen yhteisö, jonka keskellä voimme yhdessä opetella elämään Jumalan tahdon mukaisesti. Että joukkoomme saa tulla rikkinäinen ja ongelmainen ihminen ja olla osa tätä yhteisöä, vaikka ei heti osaa muuttua miksikään. Herra muuttaa meitä.

Tarvitsemme Jumalan lakia joka näyttää meille syntimme ja parannuksen tarpeemme ja ohjaa meitä Kristuksen luo ristin evankeliumin anteeksisannon suomaan lohdutukseen. Samalla käskyt opettavat meille Jumalamme pyhää luonnetta ja hyvää tahtoa.

Tarvitsemme jokapäiväistä parannusta myös sen jälkeen kun ensimmäistä kertaa olemme kääntyneet Jumalan puoleen armahdettavaksi. Pyhityksessä on kyse prosessista, joka jatkuu tämän elämämme ajan. On hyvä pyrkiä elämään herkällä omallatunnolla. Toki omatunto voi olla paitsi paatunut, myöskin yliherkkä ja kokea syyllistyyttä siitä mistä ei tarvitsisi. Olisi hyvä että meillä olisi terve ja Jumalan sanaan sidottu omatunto.

On hyvä tunnustaa synnit kun siihen on tarvetta. Näin suhteemme Jumalaan pysyy tuoreena ja saamme elää häntä lähellä. Hän tahtoo ennalleenasettaa suhteemme häneen ja pyyhkiä pois kaikki rikkomuksemme. Voimme ripittäytyä myös toisille kristityille yksityisesti, jos omatunto painaa, ja olla myös toisille rippi-isänä tai rippi-äitinä.

Rippiin liittyy luottamuksellisuus, rippi-salaisuuden kunnioittaminen. Rippiin kuuluu synnintunnustus ja synninpäästö. Rippi voi olla joko yleinen tai henkilökohtainen. Rippi, niin julkinen kuin yksityinen, on hoitanut omaa sisintäni. On vapauttava kohdata totuus ja armo. Ei tarvitse paeta totuutta ja armo pyhkii pois syyllisyyden ja kaiken väärän.

Haluan lausua tähän lopuksi synnintunnustuksen ja synninpäästön. Sanat ovat Suomen evankelisluterilaisen kirkon liturgiasta. Pyydän sinua yhtymään tähän synnintunnustukseen ja ajattelemaan näitä sanoja.

Oi sinä kaikkein armollisin, ristiinnaulittu Herra Jeesus Kristus.
Armahda minua, vaivaista syntistä, ja katsahda puoleeni laupeutesi silmillä,
niin kuin sinä katsoit Pietariin, kun hän oli sinut kieltänyt,
ja niin kuin sinä katsoit syntiseen naiseen fariseuksen huoneessa
ja ryöväriin ristinpuulla.

Ja anna minulle pyhä armosi, että minä niin kuin Pietari itkisin syntejäni,
niin kuin syntinen nainen Sinua sydämestäni rakastaisin
ja ryövärin kanssa saisin katsella pyhiä kasvojasi taivaissa iankaikkisesti.

Aamen.

Ota nyt vastaan synninpäästö jonka Sinulle julistan.

Herramme Jeesus Kristus on sanonut: ”Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksiannetut.” (Joh. 20:23) Sen tähden saat uskoa, että synninpäästö, jonka sinulle julistan on Jumalan anteeksiantamus.

Jeesuksen Kristuksen palvelijana sanon sinulle, että Jumala armosta, Jeesuksen Kristuksen tähden antaa sinulle kaikki syntisi anteeksi, ja tämän syntiesi anteeksiantamuksen minä julistan sinulle Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä.

Aamen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti