Valon lapsina

Puhe Keuruun vapaasrk:lla 26.3.2021

Efesolaiskirje 5:1-20

Paavali jatkaa edellisessä luvussa aloittamaansa kehoituspuhetta, pareneesia. Raamatussa on yleensä ensin opetus/oppi ja siitä seuraa etiikka. Paavali maalaa kirjeissään aika pessimistisen, mutta samalla hyvin realistisen kuvan meistä ihmisistä. Olemme syntisiä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettemme kykenisi tekemään mitään hyvää. Meissä on langenneinakin jäljellä myös hyvää. Tämä näkyy esimerkiksi siinä miten suhtaudumme yleensä lapsiimme.

Jeesus sanoo Matteuksen evankeliumin luvussa 7 jakeessa 11: Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin paljon ennemmin teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä pyytävät.

Kaikki ihmiset ovat Jumalan yleisen armon kohteena. Jeesus sanoo Matteuksen evankeliumin luvun 5 jakeessa 45: Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Yleinen armo koskettaa aivan jokaista. Sekin että olemme elossa, on Jumalan armoa.

Jumala toimii usein ihmisten kautta - myös niiden jotka eivät tunne häntä, ole uskossa. Jumala auttaa lapsia yleensä heidän vanhempiensa kautta. Hän on armossaan suonut meille lääketieteen ja käyttää muunmuassa lääkäreitä, sairaanhoitajia ja tutkijoita auttaakseen ihmisiä. Hän voi auttaa ja parantaa rukouksenkin kautta, mutta usein hän käyttää hoitohenkilökuntaa. Yleisen armon piiriin kuuluu myös se että on keksitty rokotteet. Ajattelin itse ottaa koronarokotteen, jos minulle sellaista tarjotaan.

Meissä ihmisissä on kuitenkin myös pimeämpi puoli, pahaa, ja olemme siksi ilman lunastusta Jumalan tuomion alaisia. Luomisessa meihin asetettu Jumalan kuva on meissä yhä olemassa, mutta se on särkynyt ja rikkoutunut. Olemme Jumalan parantavan työn tarpeessa. Tarvitsemme pelastusta. Jumalan erityinen armo on hänen pelastustekonsa Kristuksessa. Jeesus tuli ihmiseksi, eli, opetti, kärsi, kuoli ja nousi kuolleista meidän tähtemme ja hän on tuleva takaisin ja noutaa meidät luokseen.

Jumala tahtoo eheyttää ja pyhittää meidät. Hän kutsuu meitä erottautumaan hänelle kokonaisvaltaisesti, antautumaan hänelle. Jeesus on tullut, paitsi tuomaan anteeksiantamuksen, myöskin vapauttamaan meidät synnin otteesta. Vapaudumme kokonaan synnin läsnäolosta elämässämme vasta Herran luona. Voimme kuitenkin kasvaa vapaudessa ja vahvistua armossa jo tässä ajassa.

Jumala luo kaiken uudeksi. Olemme jo nyt Kristuksessa osa uutta luomakuntaa. Jumala on uudistanut meidät uudestisyntymässä. Meitä kutsutaan elämään tätä uutta elämää, jonka olemme saaneet lahjaksi. Meitä kutsutaan heijastamaan Luojaamme, hänen pyhää rakkauttaan toisille. Toki teemme niin vajavaisesti. Roomalaiskirjeen luvussa 12 jakeissa 1 ja 2 Paavali sanoo: 

Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet [ja sisaret]: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä. 

Tämä mielenmuutos on jatkuva prosessi. Ympäröivä maailma pyrkii puristamaan meitä muottiinsa, tekemään meistä kaltaisiaan, mutta Jumala tahtoo uudistaa voimallaan meitä sisäisesti. Apostoli kirjoittaa Filippiläiskirjeen luvussa 4 jakeessa 8: Ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen.

Toisin sanoen ei ole hyvä keskittää huomiota pahaan, vaan hyvään. Silloin pahan vaikutus vähenee ja hyvä saa meissä enemmän sijaa. Tämä voi vaikuttaa ajatusmaailmaamme tervehdyttävästi. En kuitenkaan ole menestysteologi. En väitä että masennus paranee pelkällä positiivisella ajattelulla tai välttämättä edes rukouksella ja Jumalan sanalla. Mielenterveysongelmat voivat tarvita kokonaisvaltaisempaa apua, kuten terapiaa ja lääkitystä. Tässä ajassa jäemme kesken mutta Jumala siunaa meitä jo nyt.

Realiteetit on myös hyvä tunnustaa. Joskus joudumme puhumaan ikävistäkin asioista ja on myös hyvä tietää siitä millaisessa maailmassa elämme, että emme elä pelkästään uskovien kuplassa. Meidän ei tule paeta todellisuutta vaan kohdata todellisuus. Mutta yleisenä periaatteena on hyvä suunnata mieli kohti Jumalaa, Kristusta ja hyviä luotuja asioita. Tämä tukee yleistä hyvinvointiamme.

Apostoli puhuu tekstissämme rahan ahneutta vastaan. Tämä ei tarkoita sitä etteikö kristityllä saisi olla omaisuutta. Rikkaus voi olla meille ja myös toisille siunaukseksi. Mutta omaisuudesta ei tule hakea elämän syvintä turvaa. Muuten omaisuudesta tulee meille epäjumala. Näin on mahdollista tapahtua rikkaalle mutta myös vähävaraisemmalle.

Kun meillä on terve suhde omaisuuteen, omaisuus ei kahlitse meitä. Meitä kehotetaan Raamatussa antamaan omastamme. Elämä on haurasta ja haavoittuvaista niin köyhälle kuin rikkaalle. Yksin Jumala voi antaa elämäämme todellisen turvan. Kävi miten kävi, olemme turvassa, kun olemme Jumalan kanssa.

Paavali varoittaa lisäksi humalahakuisuudesta. Kristitty voi olla alkoholin suhteen totaalikieltäytyjä, eli absolutisti, vaikka hänen ei välttämättä tarvitse olla. Jo Vanhan testamentin aikaan valmistettiin ja juotiin viiniä. Psalmissa 104 jakeessa 15 sanotaan: Sinä kasvatat viinin ihmisen iloksi. Jeesus asetti ehtoollisella viinin kuvaamaan vertaan. Jo varhaisten kristittyjen ehtoollisviinissä oli alkoholia.

Kuitenkaan juopottelu ei ole ihmiselle hyväksi. Alkoholi on isompina annoksina myrkyllistä. Sen liikakäytöllä on seurannaisvaikutuksia. Moni perhe Suomessakin kärsii liiallisesta alkoholinkäytöstä. Alkoholin liikakäyttöön liittyy jopa henkirikoksia. Myös huumeiden käyttö on yleistynyt viime vuosikymmeninä huolestuttavalla tavalla maassamme. Nuoremman polven asenteet ovat lientyneet. Heitä on hyvä muistaa rukouksin.

Alkoholin vaikutuksen alaisena ihmisen kontrolli voi pettää. Tukevassa humalatilassa ihminen ei hallitse itseään. Sen sijaan Hengen hedelmään kuuluu itsensä hillitseminen. Meitä ei kutsuta elämään päihteiden vaikutuksen alaisena, vaan Pyhän Hengen vaikutuksen alaisena. Jumala antaa elämäämme suuremman tyydytyksen. Psalmissa 4 jakeessa 7 sanotaan: Mutta sinä annat sydämeeni suuremman ilon kuin kukaan saa viinin ja viljan runsaudesta. Kun päihdeongelmainen tulee uskoon, hän voi vapautua kerralla, mutta voi myös olla, että hän kompuroi. Meidän on hyvä rohkaista ja tukea, ei tuomita.

Paavali puhuu jaejaksossa myös seksuaalisuudesta. Hän kehoittaa aika painokkainkin sanoin puhumaan tästä Jumalan meille antamasta kauniista lahjasta kauniilla tavalla. Uuden testamentin opetuksessa avioliitosta painotetaan uskollisuutta omalle puolisolle. Mikäli elämme naimattomana, meille opetetaan pidättyvyyttä seksisuhteista. Tämän lisäksi opetetaan sisäisestä mielen puhtaudesta eli ajatusmaailman siveydestä.

Vaikka raamatullisen etiikan käytännön toteuttaminen voi olla haaste oman aikamme keskellä, siihen meitä kutsutaan ja meidän on tärkeää pyrkiä kohti Raamatun ihanteita. Paavali opettaa että kristityn vaelluksessa on kyse Kristuksen valtakunnan ilmentämisestä. On kyse isoista asioista. 

Paavali opettaa myös viisautta ajankäyttöön. Maallinen aikamme kuluu ja elämä kiitää eteenpäin. Meidän on hyvä aika ajoin miettiä miten ja mihin tahdomme käyttää elämämme maanpäällisen elämämme. Jumala kutsuu meitä palvelemaan myös toisia, ei elämään ainoastaan itseämme varten.

Efesolaiskirjeessä on opetusta myöskin musiikista. Olemme tänäänkin soittaneet ja laulaneet yhdessä. Musiikki on aina kuulunut Jumalan kansan elämään. Kirkkohistoriasta näemme että halki historian on laulettu. Pyhä Henki inspiroi kristittyjä muusikoita tekemään Kristusta koroittavia ja seurakuntaa siunaavia lauluja myös tänään. Laulakaa Herralle uusi laulu. Jo Vanhan testamentin Psalmien kirja on laulukirja. Jerusalemin temppelissä oli soittajia ja laulajia. Uudessa testamentissa on Kristus-hymnejä. Musiikki on hieno lahja.

Paavali kehoittaa vielä ottamaan huomioon ei-kristityt. Meitä kutsutaan antamaan hyvä todistus Herrastamme, elämään viisaasti ei-uskovien parissa. Tämä on erityinen haaste niiden ihmisten keskellä, jotka ovat meitä kaikkein lähimpänä. He näkevät lävitsemme, mikäli teeskentelemme. On tärkeää olla rehellisesti oma itsensä.

Joulukuussa 1999 Jeesus Kristus tuli elämääni. Osa asioistani muuttui uskoontultuani kerralla. Joidenkin toisten asioiden kanssa olen vieläkin kipuillut. Toisissa asioissa olen vahvempi ja toisissa heikompi. En ole pyhimys. Olen armahdettu syntinen. Olen toipilas, edelleen toipumassa synneistäni. Kirkkoisä Augustinus kuvasi seurakuntaa syntisten sairaalana, jossa lääkkeenä on armo. Jumala on tehnyt työtään minussakin, mutta se työ on vielä kesken ja vaiheessa.

Tunnustan edessäni että olen rikkonut Jumalan käskyjä vastaan ennen uskoontuloani ja toisinaan vielä uskoontuloni jälkeenkin. En välttämättä lain kirjainta vastaan, mutta ainakin lain henkeä vastaan. Minulle on ollut todella tärkeää tajuta että evankeliumi kuuluu myös meille uskoville. Jeesus kuoli myös meidän kristittyjen syntien tähden, ei vain maailman puolesta, ja vaan sinun ja minun puolesta.

Kristuksen tinkimätön seuraaminen ei ole aina helppoa. Raamatun ihanne on varsin korkealla. Siihen en itsekään yllä täysin omassa vaelluksessani, vaikka pyrin sitä kohti. Mietin myös että jos ihminen kovin kokee olevansa täydellinen, siinä herää että hetkinen. Samalla Raamatun kirjoittajat todistavat armollisesta Jumalasta, joka ymmärtää meidän ihmisten heikkoutta, rakastaa meitä keskeneräisiä. On tärkeää että tuomme syntimme rehellisesti Jumalalle, että käännymme yhä uudelleen armahdettaviksi. Jumala tahtoo parantaa meitä, ennen kaikkea sisäisesti. Hän on kärsivällinen meitä kohtaan. Ei hän äkkiä vihastu ihmiseen.

Sisäinen eheytyminen ja henkinen ja hengellinen kasvuprosessi auttaa meitä taistelussa kiusausten kanssa. Pyhitys on ennen kaikkea sisäistä muutosta, armossa kasvamista ja armossa vahvistumista, Pyhän Hengen kanssa yhdessä kulkemista. Pyhityksen edetessä alamme ymmärtää että vapaudessa eläminen on jotain paljon parempaa kuin synnin tuoma ohimenevä nautinto.

Tarvitsemme herätystä. Paavali sanoo siitä tekstissä. Herätys tarkoittaa hengellistä heräämistä synnin unesta seuraamaan Kristusta. Saamme rukoilla herätystä tällekin paikkakunnalle. Herätys on havahtumista Jumalan todellisuuteen. Paavali puhuu myös valosta ja pimeydestä. Ne ovat Raamatussa vahvoja hengellisiä kielikuvia. Apostoli Johannes kirjoittaa 1. kirjeensä luvun 1 jakeessa 5: Tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka julistamme teille: Jumala on valo, hänessä ei ole pimeyden häivää. 

Meitä kutsutaan elämään valon lapsina, vaeltamaan totuudessa ja rakkaudessa. Edesmennyt anglikaanipastori John Stott on sanonut: "Totuus ilman rakkautta on kovaa, rakkaus ilman totuutta on pehmeää." Siinä on syvällinen totuus. Ne kuuluvat yhteen. Paavali puhuu valon hedelmästä. Jo antiikin aikana ihmiset tiesivät ennen modernia ymmärrystä kasvien fotosynteesistä että kasvi tarvitsee auringonvaloa kasvaakseen ja tuottaakseen hedelmää.

Me tarvitsemme Jumalan läsnäolon valoa voidaksemme hyvin ja kasvaaksemme. Valo myös paljastaa sen, minkä pimeys kätkee. Jumalan läheisyys ei ole aina kevyttä. Jumalan läsnäolo paljastaa meistä asioita, sitä mikä ei ole totta, epäaitoutta. Mutta Jumalan läheisyys myös samalla hoitaa ja parantaa meitä. Kristityillä on sanonta ”minkä valo paljastaa, sen veri puhdistaa”. Jumala tietää meidät kaikki täysin. Hän näkee sellaistakin, mitä emme ole ehkä itse uskaltaneet kohdata. Mutta hän rakastaa meitä ja tuo meitä valoon.

Tahdon sanoa lopuksi: Tukekaamme ja rohkaiskaamme toisiamme, kuten olemme tehneet tänäänkin. Tarvitsemme toisiamme. Olemme yhdessä pyhiinvaelluksella kohti luvattua maata. Pyrkikäämme elämään lähellä Jumalaa. Pyrkikäämme raamatullisiin ja kristillisiin hyveisiin, niihin esikuviin ja opetuksiin mitä meille on siellä. Luottakaamme siihen että Jumala on armollinen meille. Hän antoi jo Kristuksen meidän kuolemaan puolestamme. Kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin? Jumala vahvistakoon meitä jokaista ja vieköön meidät kaikki perille ikuiseen valtakuntaansa.