Vieraskynä Heikki Hynninen: Kristinusko ja järki

Luento Viitasaaren vapaasrk:lla 16.9.2017 

Puhuin teille viimeksi kristinuskon ja tieteen välisestä suhteesta. Tämänpäiväinen aihe liittyy siihen läheisesti. Aiheemme on kristinuskon ja järjen välinen suhde. 

Mitä on järki? 

Puhumme arkikielessä järjestä, kuten ”eihän tuossa ole mitään järkeä”. Järki on ihmiselle tyypillinen kyky jäsentää ja hahmottaa asioita. Sitä voidaan pitää yhtenä sielunkyvyistä. Vanhastaan ihmisen sieluntoiminnot on jaettu kolmeen osaan - järkeen, tahtoon ja tunteisiin.

Filosofit ovat vanhastaan pitäneet järkeä ihmiselle ominaisena ominaisuutena luomakunnassa. Antiikissa ajateltiin että järki on asia, joka ennen kaikkea erottaa meidät eläimistä. Järki on työkalu, jota me ihmiset käytämme asioiden ymmärtämiseen ja perustelemiseen.

Järjen olemukseen kuuluu asioiden argumentointi. Jos väitellään esimerkiksi turkistarhauksen eettisyydestä, esitetään argumentteja puolesta ja vastaan. Argumenteilla pyritään vakuuttamaan toiset kannan oikeellisuudesta. Argumentti etenee logiikalla. Logiikka on filosofian osa-alue, jossa tutkitaan muodollisesti pätevää päättelyä. Logiikka on runko, jota pitkin järkeily etenee.

Järkeen liittyy perustavat oletukset joita teemme todellisuuden ja tiedon luonteesta, eli metafysiikka ja epistemologia. Metafysiikka käsittelee sitä mitä asiat pohjimmiltaan ovat. Epistemologia käsittelee sitä mitä tieto on ja mitä voidaan tietää.

Metafysiikasta käytännön esimerkki on usko Jumalaan ja naturalismi. Naturalisti ei usko jumalaan eikä aineettomaan sieluun. Ihminen, joka uskoo Jumalaan, uskoo siihen että olemassa Henki. Epistemologiaan liittyy se, mikä tieto on luotettavaa ja hyvin perusteltua.

Tiede on yksi järjenkäytön projekti. Tieteessä asioita perustellaan argumenteilla. Argumentit perustuvat saatuihin tuloksiin ja niiden pohjalla on oletuksia. Filosofia ja teologia ovat myös järjenkäytön projekteja. Järki on välttämätöntä ihmisten elämässä – olennainen osa ihmisenä olemista. Nykykäsityksen mukaan järki toimii yhdessä tunteiden ja tahdon kanssa. Nämä vuorovaikuttavat keskenään tiiviisti. 

Usko ja järki? 

Miten kristinusko ja järki suhteutuvat toisiinsa? Fideismi ja evidentialismi ovat kaksi pääkoulukuntaa, jotka ovat nousseet vuosisatojen aikana tähän kysymykseen liittyen. Sana fideismi tulee latinan uskoa tarkoittavasta sanasta fide. Sana evidentialismi pohjautuu englannin sanaan evidence, joka tarkoittaa todistusaineistoa.

Fideismin mukaan uskoa ei voida perustella järjellä. Järkiperusteet eivät voi todistaa uskoa. Joidenkin ajattelijoiden mielestä järkiperusteluja ei edes tarvita. Usko pakenee järkeä. Järki ei saa siitä otetta. Fideismistä on eri muotoja. Osa on enemmän uskon varassa, osa vähemmän. Perusajatuksena on kuitenkin se, että uskoa ei voida perustella. Meidän täytyy vain uskoa. Kuuluisia fideisteja ovat esimerkiksi Martti Luther (1483-1546), Blaise Pascal (1623-1662) ja Søren Kierkegaard (1813-1855).

Evidentialismi on päinvastainen lähestymistapa. Sen mukaan uskoa tulee perustella järjellä ja uskon pohjalla olisi hyvä olla todistusaineistoa. Evidentialistisesti suuntautuneet kristityt filosofit ja tiedemiehet pyrkivät etsimään todistusaineistoa uskon puolesta. Evidentialismia on heikkoa ja vahvaa muotoa. Heikko muoto ei vaadi yhtä vahvoja todisteita kuin vahva muoto. Kuuluisista evidentialisteista voidaan mainita esimerkiksi Richard Swinburne (1934-), William Lane Craig (1949-) sekä J. P. Moreland (1948-).

Kannatan itse jonkinlaista hahmottelemaani keskitien kantaa. Uskossamme on elementtejä, joita ei voida perustella järjellä. Apostoli Paavali kirjoittaa elämme uskon varassa, emme näkemisen (2. Korinttilaiskirje 5:7). Samalla kristinuskolla on perustellut, joihin se nojaa, ja joita voidaan perustella järjellä, kuten esimerkiksi Jeesus Nasaretilaisen historiallisuus ja hänen ylösnousemuksensa. Uskon että argumentit Jumalan olemassaolon puolesta toimivat myös jossain määrin evidenssinä. Ajattelen että kristinusko todistaa itse itsensä todeksi ja luotettavaksi, kun Jeesusta lähtee seuraamaan. Kutsun sitä sisäänrakennetuksi verifikaatioksi eli todeksiosoittamiseksi. 

Kristillinen apologetiikka 

Sana apologetiikka tulee kreikan sanasta apologia, puolustus. Apologetiikan perusajatuksena on pyrkimys puolustaa kristinuskoa erilaisia haasteita vastaan järkiperäisesti. Apologetiikka juontaa juurensa jo kristinuskon varhaisajasta. Esimerkiksi Justinos Marttyyri (n.100/114-n.162/168) puolusti kristinuskoa pakanallisia syytöksiä vastaan. Kristittyjä syytettiin tuona aikana Rooman valtakunnassa muunmuassa kannibalismista (ehtoollinen oltiin tulkittu väärin) ja ateismista (kristityt eivät palvoneet pakanajumalia).

Jokaisena aikakautena on omat erityiset haasteet, joihin kristinuskon tulee vastata. Nykyajan yhä maallistuneemmassa ja moniarvoisemmassa Suomessa on elintärkeää että pystymme perustelemaan uskottavasti mitä kristinusko on ja miksi siihen kannattaisi uskoa. Apologetiikalle on suuri tarve. Uskon että yhdessä evankelioinnin, sielunhoidon ja monien muiden seurakunnan työmuotojen ohella se voisi olla voimallinen ase, jolla voittaa ihmisiä Kristukselle. Apostoli Pietari sanoo olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu (1. Pietarin kirje 3:15). Meidän on tärkeää olla selvillä mihin uskomme ja miksi. Emme tiedä koskaan milloin joku kysyy hankalan kysymyksen.

Kristinusko on mielestäni järjellä perusteltavissa, vaikka uskossamme on myös ulottuvuuksia joihin järki ei yllä. Jotkut asiat jäävät arvoitukseksi, kuten esimerkiksi miksi maailmassa on niin paljon kärsimystä. Apologetiikalla voidaan raivata turhia esteitä uskon tieltä. Monilla on tiedollisia epäilyksiä kristinuskon suhteen. Apologia voi myös auttaa meitä uskovia silloin kun epäilykset vaivaavat. Voimme saada moniin kysymyksiin valoa. Itseäni auttoi uskossa suuresti joitakin vuosia sitten kun huomasin että evankeliumeihin voi luottaa historiallisina lähteinä ja että huomasin miten huonoja ateistien argumentit ovat. Epäilyksiin ei auta aina että uskomme ainoastaan lujemmin. Niihin auttaa myös älyllinen vakuuttuminen. Uskomme ei ole tyhjän päällä.

On hyvä tuntea uskonsa perusteet. On hieman hälyttävää että nykyisin emme tunne kristikunnassa välttämättä edes Raamattua kovin hyvin. Monesti häviämme väittelyt, koska emme ole perehtyneet asioihin. Haluaisin rohkaista lukemaan suomeksi löytyviä apologeettisiä teoksia. Suosittelen esimerkiksi teosta Gregory A. Boyd, Edward K. Boyd: Epäilijän kirjeet - isän ja pojan väittelyä uskosta. Se on helppotajuinen kirja. Toinen hyvä on: Paul Copan: Totta sinulle – ei minulle.

Jos keskustelet ei-uskovan kanssa ja hän esittää kysymyksen johon et osaa vastata, voit rehellisesti tunnustaa tietämättömyytesi siinä tilanteessa. Usko ei romahda siihen, mutta voit ottaa asiasta tulevaisuudessa selvää. Jos sinulla on henkilökohtainen epäilys suhteessa uskoosi, tutki asiaa. Hyvää kirjallisuutta ja nettisivustoja löytyy kyllä.

Apostoli Paavali sanoo että evankeliumin sanoma on hulluutta (1. Korinttilaiskirje 1). Ajattelen että tämä ei tarkoita etteikö uskossa olisi mitään järkeä, vaan sitä, että jumalaton ihminen ei kykene tajuamaan kristinuskon sanoman suuruutta, koska hän on pimeässä.

Pelkkä apologetiikka ei riitä uskon synnyttämiseksi. Tarvitaan Pyhän Hengen työtä ihmisen sydämessä. Kyse on myös hengellisestä todellisuudesta. Ihminen joka ei ole Jeesuksen oma on valitettavasti sielunvihollisen pimentämä. Tarvitaan Pyhän Hengen apua että ihminen näkisi totuuden. Älä pety, jos saat ei-uskovan kaverin lukemaan hyvän apologeettisen teoksen ja jos uskoa ei ala kuulua. Pyhä Henki vetää ihmisiä Jeesuksen luo yhdessä perustelujen ja elämämme todistuksen kautta.

On myös tärkeää että pyydät vastapuolta perustelemaan näkemyksensä. Toinen ei voi vaatia sinulta sitä mitä hän ei itse tee. Eikö olisikin hienoa kyetä vastaamaan jos joku kysyy sinulta onko Jeesusta edes ollut tai miten luonnontieteet suhteutuvat uskoon? Tahdon rohkaista ottamaan asioista selvää. Jumala antaa viisautta kun etsimme sitä häneltä.

Järki on tärkeä osa ihmisyyttä. Ajattelen että se on osaltaan Jumalan kuvaa meissä. Jumala on järjellinen olento. Hän on luonut maailmankaikkeuden joka toimii järjellisten periaatteiden perustalta. Raamatussa on monta kehotusta olla järkevä ja aikuinen. 

Kysymys: Voisitko kertoa Jumalan olemassaoloa puolustavia järkiargumentteja? 

Vastaus: Niitä on useita. Niitä voidaan jaotella luonnolliseen teologiaan, kuten siihen että otetaan luonnosta jokin piirre, johon paras selitys olisi Jumalan olemassaolo. Jumalan olemassaoloa voidaan perustella myös uskonnollisella kokemuksella, elämän tarkoituksella ja erityiseen ilmoitukseen perustuvilla argumenteilla. Minusta hyvä argumentti on maailmankaikkeuden hienosäätö. Maailmankaikkeuden luonnonvakiot näyttävät olevan säädetyt täsmälleen siten että elämä on mahdollista. Luonnollisesta teologiasta suosittelen teosta: Stephen C. Evans: Kätkeytynyt Jumala. Apologeettiset argumentit jakautuvat yleisiin Jumalan olemassaoloa puoltaviin argumentteihin ja erityisesti kristinuskoon liittyvät argumentit. Yleisiä teistisiä argumentteja voivat käyttää myös muut teistit, kuten muslimit. 

Kommentti: Asioiden looginen perustelu voi olla hankalaa, koska argumentit eivät välttämättä avaudu ei-kristitylle, jonka ajattelu voi perustua erilaiseen kokemukseen todellisuudesta. Järki voi mennä harhaan. 

Vastaus: On totta että kaikki eivät lähde samoista lähtökohdista, mutta mielestäni on tärkeää löytää sellaisia perusteita, joita mahdollisimman moni pystyy seuraamaan. Logiikka on itsenäinen tieteenala, joka on jakautunut useaan eri alaan. Usein kuitenkin riittää terve järki. Looginen päättely voi mennä harhaan, jos on väärät premissit. Kristinusko ei avaudu, jos ei tahdo seurata Jeesusta. Mutta jos joku väittää, että tiede olisi todistanut ettei Jumalaa ole, tai että Raamattu on ristiriitainen, pyydä toista perustelmaan väitteensä. Keskustelun tulee olla symmetristä. Ateisteillekin pärjää kun tekee kotiläksynsä – ottaa selvää asioista. Toki esimerkiksi filosofiassa on loputtomasti koluttavaa. 

Kommentti: Olen aika skeptinen järjen suhteen. Tällä hetkellä ajattelen ettei uskoa voida perustella. Suora argumentointi on hieman vierasta. Vaikka olisi varmasti myös hyvä varautua siihen että omaisi myös järjellisiä perusteita. 

Vastaus: Minäkin ajattelen ettei uskoa voida todistaa puhtaasti järjellä, mutta ajattelen että uskossa on myös järjellisiä ulottuvuuksia, joita voi perustella. Unohdin sanoa varsinaisessa puheosiossa että fideismin ongelma on mielestäni siinä miten paljon saamme uskoa ainoastaan uskon varaisesti. Jos sanon uskovani Heli-keijuihin, olenko oikeutettu uskomaan niihin sillä perusteella että minä vain uskon niihin? Toisaalta evidentialismin ongelmana on milloin todistusaineistoa on riittävästi ja kenen mielestä sitä pitää olla riittävästi. En haluaisi ateistikaverieni kanssa mielelläni ottaa sitä korttia että minä vain uskon. Minusta tuntuisi että olisin siinä tapauksessa hävinnyt keskustelun. Mutta kunnioitan kyllä myös fideististä näkemystä. 

Kysymys: Jos uskon tulee perustua historiallisiin tosiasioihin ja arkeologiaan, joita voidaan todentaa, onko sinulla jotain erityistä minkä olet havainnut hyödylliseksi? Tulisiko perehtyä perhosen anatomiaan? 

Vastaus: Jos puhutaan kristinuskosta, Jeesus voidaan kyllä sijoittaa reaalimaailmaan. Hänestä on useita lähteitä. Markuksen evankeliumi on laitettu kasaan ehkä noin 30-40 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Evankeliumeissa olevia historiallisia tietoja voidaan tarkistaa muualta. Evankeliumeja voidaan lukea rinnakkain, eivät ne puhu itseään niin ristiin. Minua vakuuttaa ylösnousemuksen puolesta puhuvat seikat. Tuntuisi oudolta että niin lyhyessä ajassa Jeesuksesta olisi leivottu Jumalan Poika. Toki perhosen anatomiakin voi vahvistaa uskoa. Itseäni vakuuttaa myös öinen tähtitaivas, se tuntuu uskonnolliselta kokemukselta. Myös fideistillä voi olla argumenttina kokemus pyhästä tai rukousvastauksesta. 

Kommentti: Ajattelen ettei henkilökohtaista kokemusta voida mitätöidä. 

Vastaus: Uskossa on myös tietty haavoittuvuus. Jos ihminen ei tahdo seurata Jeesusta, uskoa ei ole pakko hyväksyä. Pascal totesi mielestäni hyvin ”on tarpeeksi valoa että voi uskoa ja tarpeeksi pimeyttä että voi olla uskomatta”.