Isä meidän, joka olet taivaissa

Puhe Keuruun vapaasrk:lla 20.6.2021

Aloitamme tänään uuden opetussarjan. Käsittelemme tänään tässä jumalanpalveluksessa ja, jos Herra suo ja me elämme, myös tulevissa Toivonilloissa yhdessä Isä meidän -rukousta. Keskitymme tällä kertaa rukouksen johdantosanoihin Isä meidän, joka olet taivaissa.

Isä meidän -rukous on meille kristityille erityisen tärkeä ja rakas koska Herra Jeesus Kristus on itse opettanut sen meille hänen seuraajilleen. Opetuslapset pyysivät Jeesukselta että hän opettaisi heitä rukoilemaan.

Uskon että Jeesuksen rukouselämä oli tehnyt heihin syvän vaikutuksen. He tahtoivat päästä osalliseksi siitä elämästä, Jumalan läsnäolosta ja Hengen voimasta mitä he kokivat Mestarissaan. Jeesus vastasi heidän pyyntöönsä ja antoi heille ja samalla meille kaikille kristityille Isä meidän -rukouksen.

Rukouselämässä on se ehkä jopa hieman pelottavakin puoli, että Jumala voi ottaa pyyntömme vakavasti ja vastata rukouksiimme. Meidän on siksi hyvä muistaa ketä rukoilemme ja miettiä sitä mitä pyydämme.

Isä meidän rukous on todella hyvä ja turvallinen rukous. Sen sisältö on täysin Jumalan tahdon mukainen. Se sisältää kaikkein oleellisimman ja tärkeimmän. Voimme rukoilla tätä rukousta sanasta sanaan tai käyttää sitä mallina siitä miten rukoilemme ja mitä pyydämme omin sanoin. 

Vanhassa testamentissa Jumalaa kuvataan ainoastaan Israelin kansan ja erityisesti Israelin kuninkaan Isänä. Jumalaa ei kuvata siellä ihmisyksilöiden isänä eikä myöskään yleisemmin ihmiskunnan Isänä.

Jumalan nimittäinen Isäksi ei liity biologiaan eikä mytologiaan, vaan Jumalan valintaan ja lunastustyöhön. Ilmaisu kuvaa Jumalan armoa ja laupeutta, hänen myötätuntoaan, kärsivällisyyttään ja luotettavuuttaan meitä kohtaan.

Uuden testamentin ajan tekstejä on tutkittu paljon. Jumalan puhutteleminen rukouksessa yksittäisen juutalaisen Isänä oli jotain tavattoman poikkeuksellista. Nimitystä ei käytetty kovin usein muutenkaan Jumalasta. Jeesus kuitenkin puhutteli rukouksessa usein Jumalaa nimityksellä abba, mikä tarkoittaa "isä".

Tämä arameankielinen sana esiintyy kolmesti kreikankielisessä Uuden testamentin alkutekstissä. Aramea oli Jeesuksen äidinkieli. Lisäksi Uudessa testamentissa on useita kohtia joissa kreikankielinen sana patēr voi olla käännös aramean sanasta abba.

Jeesus opetti myös opetuslapsiaan kutsumaan rukouksessa Jumalaa nimellä abba. Kyse on perheen sisäisestä puhuttelusta. Niin pienet lapset kuin jo aikuiseksi kasvaneet lapset käyttivät tätä ilmausta puhutellessaan isäänsä. Nimitys kuvaa läheistä suhdetta Isän Jumalan kanssa sekä luottamusta ja kuuliaisuutta häntä kohtaan.

Matteuksen evankeliumin luvun 23 jakeessa 9 Kristus sanoi opetuslapsilleen ettei he käyttäisi toisistaan arvonimiä "isä" ja "opettaja". Jumala on meidän Isämme ja me kaikki Kristukseen uskovat olemme keskenämme veljiä ja sisaria. Kristus on meidän opettajamme ja me kaikki hänen seuraajansa olemme hänen oppilaitaan.

On tärkeää huomioida että Jeesus ei yhdessäkään tekstissä kutsu Jumalaa itsensä ja opetuslastensa Isäksi samanaikaisesti ja samalla tavalla. Hän puhuu "minun Isästäni" ja "teidän Isästänne" tehden näin eron hänen ja meidän välillä. Jeesus on Jumalan ainoa Poika isolla alkukirjaimella.

Kristuksen suhde Jumalaan on ainutlaatuinen. Jeesus on ollut ikuisesti olemassa kuten Isä ja Pyhä Henki. Kuitenkin hän kutsuu meitä hyvin intiimiin suhteeseen Isän Jumalan, itsensä ja Pyhän Hengen kanssa - osallisuuteen Jumalan sisäisestä elämästä ja rakkaudesta.

Jeesus opetti rukoilemaan Jumalaa yhteisöllisesti. Meillä lännessä on vallalla individualismi eli yksilökeskeisyys. Se näkyy kulttuurissamme ja meissäkin. Vaikka olemme Jumalan lapsia, olemme myös oman kulttuurimme ja aikamme lapsia. Raamatussa kristityistä puhutaan kuitenkin Uudessa testamentissa usein monikossa. Uskossa ei ole kyse ainoastaan minusta itsestäni, vaan myös toisista.

Muistamme rukouksissamme myös toisiamme rukoillessamme yksin ja yhdessä. Kyse ei ole vain minusta ja Jeesuksesta, vaan Jumalalla on kansa johon mekin saamme kuulua. Uskon että Jumalan tarkoitus on että jokaisella kristityllä olisi myös oma kotiseurakunta, jonka keskellä hän saa itse rakentua ja palvella myös toisia. Uusi testamentti ei tunne sooloilu-kristillisyyttä. Olemme yhdessä uskossa.

Jeesuksen tähden Jumala on ottanut meidät kristitytkin lapsikseen eli adoptoinut meidät perheeseensä. Toki Jumala on kaikkien ihmisten Luoja, aivan jokaisen. Raamatun teksteissä korostuu kuitenkin Jumalan isyyden yhteydessä erityisesti hänen pelastustekonsa ja elävä suhde häneen.

Kristus ilmoittaa Jumalan omilleen Isänä. Apostoli Johannes kirjoittaa Kristuksesta ja Jeesukseen uskovista evankeliuminsa 1. luvun jakeessa 12: Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden [tai voiman tai vallan] tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.

Jumala ei ole ainoastaan Isämme. Hän on myös taivaissa. Saarnaajan kirjan luvun 5 jakeessa 2 sanotaan: Älä ole kerkeä kieleltäsi äläkä puhu harkitsematta Jumalan edessä, sillä Jumala on taivaassa ja sinä olet maan päällä. Olkoot sanasi sen vuoksi harvat.

Nämä kaksi asiaa tasapainottavat toisiaan. Toisaalta spontaani ylistys ja Jumalan lapseus ja toisaalta sen tiedostaminen että Jumala on tavattoman suuri ja pyhä. Jumala on toisaalta lähellä meitä ja kuitenkin Luojalla ja luodulla on myös ääretön eroavaisuus. Jumala on toisaalta tuonpuoleinen ja salattu ja kuitenkin hän on myös ilmoittanut itsensä ennen kaikkea Kristuksessa, mutta myös pyhässä Raamatussa.

Jeesus opetti välttämään tekopyhyyttä – myös rukouksen yhteydessä. Tekopyhä tulee kreikan sanasta hypokritēs. Sanalla tarkoitetaan rooliaan suorittavaa näyttelijää teatterissa. Teatteri on hyvä asia, mutta rukous ei ole teatteria. Rukous ei ole esiintymistä toisten ihmisten edessä. Toki rukoilemme yhdessä, mutta puhuttelemme kuitenkin Jumalaa. Suuntaamme sanamme hänelle ja kiinnitämme huomiomme häneen. Näin rukouksemme ei häiriinny toisten ihmisten läsnäolosta vaan voimme rukoilla vapaasti.

Jeesus varoitti myös monisanaisuudesta. Monisanaisuudella tarkoitetaan rituaalista sanojen toistamista, jossa sydän ja mieli ei ole läsnä. Pakanat luettelivat rukouksissaan antiikissa jumaltensa nimiä litaniana toivoen että jos edes joku heistä kuulisi.

Rukousta ei kuitenkaan ole tarkoitettu ainoastaan mekaanisesti toistettavaksi. Kyse on syvästi merkityksellisestä persoonien välisestä vuorovaikutuksesta. Kyse on kohtaamisesta ja kommunikoinnista. Puhuttelemme Korkeinta ja hän kuulee meitä. Tämän lisäksi me myös kuuntelemme häntä. Hän puhuu sanassaan mutta myös Henkensä kautta sisimmässämme.

Myös Isä meidän -rukousta rukoillessa on tärkeää että olemme henkisesti läsnä. Meidän on tärkeää muistaa kenelle puhumme ja ajatella mitä sanomme. Jumala on Kaikkitietävä ja Kaikkivaltias. Hän on ikuinen ja kaikkialla läsnäoleva. Hän on koko maailmankaikkeuden Luoja ja ylläpitäjä. Hän on herrojen Herra ja kuningasten Kuningas. Hän on alku ja loppu, ensimmäinen ja viimeinen.

Me pienet ja hauraat, syntiset ihmiset saamme puhutella häntä Isänämme. Ja hän kuulee meitä ja ottaa vastaan ylistyksemme ja pyyntömme ja myös valituksemme. Valitus on kärsimyksen kieli. Kun luemme Psalmien kirjaa siellä on hyvin monenlaista tunneilmastoa. Kun on vaikeaa, on luvallista ilmaista se Jumalalle rukouksessa. Psalmeissa valitus kääntyy myös usein ylistykseksi.

Jumala antaa meille meidän syntimme, kaikki väärät tekomme, sanamme, ajatuksemme ja laiminlyöntimme, anteeksi Kristuksen tähden. Jeesus kantoi ne kaikki ristille.

Meidän Jumalamme on persoonallinen, hyväntahtoinen ja kärsivällinen Jumala. Hän lahjoittaa meille itsensä. Hän rakastaa meitä suuresti ja on kykenevä auttamaan meitä kaikissa asioissamme oli mitä tahansa.

Emme aina ymmärrä miksi asioita tapahtuu niin kuin tapahtuu. Jo Raamatun aikaan ihmiset tuskailivat tätä, kuten Jobin kirjassa. Eikä Jumala kertonut Jobille miksi, mutta Job oli kiitollinen että Jumala ilmestyi hänelle.

On suunnaton etuoikeus puhutella Jumalaa sanoilla ”Isä meidän”. Saamme olla Korkeimman poikia ja tyttäriä. 

Tahdon päättää profeetta Jesajan kirjan sanoihin (57:15): Korkea ja Ylhäinen, hän, joka pysyy ikuisesti, jonka nimi on Pyhä, sanoo näin: "Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen."