Puhe Keuruun vapaasrk:lla 21.5.2021
Lapselle tulee turvata hyvä hoito ja kasvatus sekä lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito. Lapselle on pyrittävä antamaan turvallinen ja virikkeitä antava kasvuympäristö sekä lapsen taipumuksia ja toivomuksia vastaava koulutus.
Lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Lapsen itsenäistymistä sekä kasvamista vastuullisuuteen ja aikuisuuteen tulee tukea ja edistää.”
Sananlaskujen kirjassa 13:24 sanotaan: Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan, joka rakastaa, kurittaa häntä jo varhain. Tämän raamatunkohdan ja Suomen lain perusajatuksen välillä ei tarvitse nähdä ristiriitaa. Sananlaskujen tekstissä ei ole tärkeintä fyysinen kuritus, vaan rajojen asettaminen, jotta lapsen oma elämä varjeltuisi. Jos lapsi ei kasvanut yhteiskuntakelpoiseksi kansalaiseksi muinaisessa Israelissa, hän saattoi saada julkisesti ruoskaa. Jos hän syyllistyi oikein pahaan rikokseen, kuten murhaan, hän saattoi joutua kivitettäväksi. Meillä tänään Suomessa voidaan joutua maksamaan sakkoja ja korvauksia ja joutua vankilaan. Kun ojentaa lasta riittävän ajoissa, yhteiskunnan ei tarvitse puuttua myöhemmin rajummin. Tänään keinot tähän samaan päämäärään kuin mistä Sananlaskuissa kirjoitetaan ovat erilaiset kuin muinaisessa israelilaisessa kulttuurissa.Tuo Vanhan testamentin kohta ei myöskään ole kaikki mitä Raamatussa sanotaan asiasta. Jeesus Nasaretilainen kohteli lapsia hyvin kunnioittavasti. Se oli hyvin poikkeuksellista. Antiikissa lapsia ei arvostettu samassa määrin kuin nykyisin - yhtä paljon kuin aikuisia. Kun Jeesuksen luo tuotiin lapsia siunattavasti, opetuslapset ajattelivat että Jeesuksella on tärkeämpääkin tekemistä ja he nuhtelivat tuojia. Mutta Jeesus nuhtelikin opetuslapsia ja sanoi Markus 10:14: Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta.
Vastasyntyneitä saatettiin jopa hylätä Rooman valtakunnassa kuolemaan, jos vauvan isä ei tunnustanut lasta omakseen. Jeesuksen esikuvan innoittamana varhaiset kristityt muunmuassa pitivät huolta orpolapsista. Myöhemmin historiassa tuli lakeja turvaamaan lasten oikeuksia. Modernina aikana juutalais-kristilliset arvot ovat olleet osaltaan pohjana YK:n julistukselle yleisistä ihmisoikeuksista.
Paavalin Kolossalaiskirjeen luvun 3 jakeessa 21 on seuraava ohje: Isät, älkää aina moittiko lapsianne, etteivät he masentuisi. Kotona asuvien lasten tuli kunnioittaa ja totella vanhempiaan, se oli itsestään selvää. Mutta Paavalin opetuksen mukaan myöskin vanhempien tuli kohdella kunnioittavasti lapsiaan.
Raamatussa on yleisiä periaatteita, mutta ei pidemmälle vietyä opetusta lasten kasvatuksesta. Kulttuuri ja persoona vaikuttaa asiaan, mutta on viisasta kuunnella kasvatusasioissa päteviä asiantuntijoita. Minulla ei ole omia lapsia. En puhu kokemuksen syvällä rintaäänellä, mutta esimerkiksi lastenpsykiatrian erikoislääkärillä ja lääketieteen tohtorilla Jari Sinkkosella on monia todelläa hyviä näkökulmia aiheeseen liittyen. Häneltä löytyy artikkeleita ja haastatteluja netistä.
Paavali kirjoittaa myös orjista ja isännistä. Orjuutta esiintyi niin Vanhan kuin Uuden testamentin kulttuureissa. Antiikin Rooman vauraus perustui paljolti halpaan orjatyövoimaan. Orjilla ei ollut oikeuksia. Kaikki orjat eivät kuitenkaan eläneet surkeissa oloissa. Sotavangit vietiin kyllä usein kaivoksille ja rikoksia tekevät orjat saatettiin ristiinnaulita. Mutta kun orjat osoittautuivat hyviksi palvelijoiksi, he saattoivat saada vastuullisiakin tehtäviä. Ihmiset saattoivat myydä itsensä orjaksi esim. jos rahat eivät riittäneet velkoihin, mutta myös silloin jos ihminen halusi vaikutusvaltaisen isännän ja päästä ylemmäksi yhteiskunnassa. Joskus orja saattoi kerätä rahaa ostaakseen vapautensa. Mutta he olivat omaisuutta. Kuitenkin Raamatun teksteissä ilmenee ajatus siitä että orjiakin tuli kohdella ihmisinä, ei ainoastaan kauppatavarana. Varhaiset kristityt myös ostivat orjia vapaaksi.
Uudessa testamentissa Filemonin kirje kuvaa kiehtovalla tavalla alkuseurakunnan vastakulttuuria. Filemonin orja Onesimos oli paennut isäntäänsä. Hän tuli uskoon Paavalin palvelutyön kautta. Paavali tunsi Filemonin ja lähetti Onesimoksen takaisin isäntänsä luo. Roomalaisen käytännön mukaan Filemonin tuli rangaista ankarasti orjaansa. Paavali kuitenkin kirjoitti että Filemonin ei tule rangaista karannutta orjaansa, vaan kohdella Onesimosta rakkaana veljenä Kristuksessa. Suomen Viikkolehdessä oli Filemonin kirjeestä hyvä Suomen teologisen opiston opettajien kirjoittama artikkelisarja vuonna 2019.
Paavali kirjoittaa Galatalaiskirje 3:26-28: Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.
Tämä on ihmeellinen asia. Syvin identiteettimme on Kristuksessa. Muut erot eivät häviä, olemme miehiä ja naisia. Mutta Kristus on tärkein identiteettimme määrittäjä.
On surullista että orjuuden lakkauttaminen vei niinkin kauan aikaa, vaikka evankeliumi kohtelee kaikkia ihmisiä yhtä lailla arvokkaina. Lisäksi ikävä kyllä yhä tänään on olemassa orjuutta - laitonta ihmiskauppaa. Se on joskus vielä kurjempaa kuin laillistettu. Toki Pohjois-Amerikan orjilla oli kurjat olot. Rooman valtakunnassa ei aina ollut. Mutta nykyisin ihmiskauppa on rikollisten käsissä, jotka tekevät rahaa ihmisten kautta. Se on voi olla työperäistä tai seksuaalista, mutta sitä esiintyy myös elinkaupan, lapsisotilaiden ja pakkoavioliittojen yhteydessä.
Meidän on tärkeää tutustua tähän laajaan ilmiöön ja pitää sitä esillä sekä rukoilla niin orjien kuin orjuuttajien puolesta. Joskus Jumala pelastaa sieltäkin. Voimme myös antaa varoistamme ihmiskaupan vastaiseen työhön. Esimerkiksi Valo tekee ihmiskaupan vastaista työtä Suomessa. Mm. kouluttavat nuoria tyttöjä ja pitävät asiaa edellä. He ovat perehtyneet aiheeseen, se on heille sydämen asia. Valo on saanut myönteistä palautetta valoisuudesta. Vaikka aihe on synkkä, he pitävät yllä toivoa. Suosittelen tutustumaan yhdistyksen internet-sivuihin.
Kun pohdimme näiden Raamatun kohtien soveltumista oman aikamme työelämään, voimme todeta, että sekä työntekijällä että työnantajalla on edelleen niin oikeuksia kuin velvollisuuksia. Tarvitaan yhteistyötä ja keskinäistä kunnioitusta.
Paavali kuvaa seuraavaksi kristityn hengellistä taistelua. Edesmennyt anglikaanikirkkoon kuulunut kristitty kirjallisuuden professori C. S. Lewis, jolta on myös suomennettu teoksia, on sanonut: ”On olemassa kaksi yhtä suurta ja vastakkaista erehdystä siinä miten ihmiset lankeavat suhteessa paholaisiin. Ensimmäinen on epäusko niiden olemassaoloon. Toinen on uskoa niihin ja kokea suurta ja epätervettä kiinnostusta niihin. Ne itse ovat yhtälailla tyytyväisiä molempaan erheeseen ja tervehtivät niin materialistia kuin magian harjoittajaa yhtä suurella ilolla.”
Minusta ajatus on tasapainoinen ja järkevä. On oikein tiedostaa persoonallisen pahan olemassaolo, mutta ei ole hyvä keskittyä siihen. On parempi keskittyä hyvään – Jumalaan ja hänen luomiinsa hyviin asioihin. Jeesus Kristus on uskomme keskus. Saatana on ainoastaan Raamatussakin ohimennen mainittu. Älkäämme antako hänelle liian suurta roolia. Hän on ainoastaan luotu. Hänen täytyy taipua Luojan edessä. Toki koemme hengellistä taistelua ja siitä Paavali kirjoittaa tästä. Kristittyinä tiedämme että se on todellista.
Vuodesta 1902 vuoteen 1999 elänyt luterilainen Uuden testamentin tutkija nimeltä Oscar Cullman vertasi kristittyjen kokemaa hengellistä taistelua 2. maailmansotaan. Normandian maihinnousu tapahtui 6. päivänä kesäkuuta vuonna 1944. Sen jälkeen oli täysin varmaa että saksalaiset häviävät sodan. Idästä oli tulossa Neuvostoliiton asevoimat ja länsi oli saanut Ranskassa sillanpääaseman. Kuitenkin natsi-Saksa jatkoi katkeraa vastarintaa 8. toukokuuta 1945 saakka, jolloin se antautui lopullisesti liittoutuneille.
Cullman vertasi näitä tapahtumia siihen että Kristuksen kuolemassa ja ylösnousemuksessa on jo kokenut Saatana varman ja lopullisen tappion. Se ei tule enää nousemaan. Kuitenkin Paholainen jatkaa vielä jonkinaikaa katkeraa viivytystaistelua kunnes Kristus palaa ja tuomitsee sen viimeisellä tuomiolla kadotukseen. Voitto pahasta on siis täysin selvä asia. Sen tähden hän varmaan onkin niin kiukkuinen, koska hän tietää että hänellä on vain vähän aikaa.
Tärkein asia minkä voimme omaksua hengellisestä sodankäynnistä on se että Jeesus on voittanut kaikki turmiovallat: synnin, kuoleman ja Paholaisen. Kristuksessa me olemme voittajia. Meidän ei tarvitse taistella omin voimin. Jeesus on meidän puolellamme ja sotii meidän puolestamme. Meidän tulee ainoastaan pukeutua Kristukseen. Sitä Paavali tarkoitti puheellaan roomalaisen sotilaan sota-asun ylle pukemisesta. Timo Lehikoinen puhui hyvin Suomen Vapaakirkon kesäjuhlilla tästä hengellisestä varustuksestamme. Kristuksessa olemme turvassa. Hän on haarniskamme, kypärämme, miekkamme ja kilpemme. Hän suojaa meitä kaikkialta. Ja saamme taistella yhdessä. Rooman legioonalaisetkin olivat yhdessä vahvoja.
Roomalaiskirje13:14 Paavali kirjoittaa: Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus. Roomalaiskirje 16:20 hän sanoo: Rauhan Jumala on pian murskaava Saatanan teidän jalkojenne alle. Herramme Jeesuksen armo olkoon teidän kanssanne.
Paavali antaa vielä Efesolaiskirjeessä lopputerveisiä ja suosittelee Tykikosta. Vaikka Paavali oli varmasti vankka Herran palvelija, hänellä oli paljon ystäviä ja työtovereita. He tukivat Paavalia ja hän tuki heitä. Paavali verkostoitui. Hänellä oli ystäviä, jotka rukoilivat jatkuvasti hänen puolestaan ja joiden kanssa hän vietti aikaa ja joille hän purki sydäntään. Paavalikin muisti ystäviään rukouksin. Kristittyjen yhteys on voimavara myös meille tämän päivän Kristuksen seuraajille. Tarvitsemme edelleen toisiamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti