keskiviikko 26. toukokuuta 2021

Kylväjävertaus

Suomen Viikkolehti 26.05 2021 

Matteus 13:1–9, 18–23 

Ottakaa vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi pelastaa teidän sielunne. Toteuttakaa sana tekoina, älkää pelkästään kuunnelko sitä. (Jaakob 1:21–22) 

Jeesus meni vesille ja asettui lähelle järven rantaa. Näin hän saattoi puhua luonnon akustiikan avustamana suurelle joukolle yhdellä kertaa. Jeesus opetti Jumalan valtakunnan periaatteita ottamalla vertauksen läheltä kuulijoiden elämää. Maanviljelys oli Galileassa työntäyteistä arkista aherrusta.

Sana ”vertaus” on käännös kreikan sanasta, joka tarkoittaa kirjaimellisesti asioiden asettamista rinnakkain. Taustalla on heprean sana, joka tarkoittaa kuvainnollista puhetta. Jeesuksen vertausten tulkinnassa on tärkeä nähdä ne alkuperäisessä historiallisessa ja kulttuurisessa asiayhteydessään. Tässä on apuna se, että Jeesus selitti myöhemmin opetuslapsille, mitä hän tarkoitti vertauksella.

Jeesuksen vertausten tarkoituksena oli vaikuttaa. Ne auttoivat näkemään asioita uudella tavalla ja haastoivat ottamaan kantaa hänen sanomaansa. Monet Jeesuksen vertauksista keskittyivät Jumalan valtakuntaan. Matteus käyttää synonyymistä kiertoilmaisua taivasten valtakunta. Tarkoituksena oli välttää juutalaisen tavan mukaisesti Jumalan nimen ääneenlausumista. Matteus kirjoitti erityisesti juutalaisille.

Jumalan valtakunta eli Jumalan kuninkuus on ”jo nyt” ja ”ei vielä”. Valtakunta on jo nyt läsnä olevaa todellisuutta, mutta samalla kyseessä on toivo valtakunnan täyttymyksestä tulevassa ajassa. 

Neljä erilaista kohtaloa 

Kylväjävertauksen teema on Jumalan valtakunnan sanoman torjuminen ja sanomalle avautuminen. Valtakuntaa tarjotaan kaikille, mutta ainoastaan osa reagoi siihen oikealla tavalla. Vertauksessa ei korostu ainoastaan sadon tuottaminen ja hedelmättömyys, vaan myös siementen neljä erilaista kohtaloa. Sama siemen kohtaa neljä erilaista maaperää. Kaikki kuulevat saman sanoman Jumalan valtakunnasta, mutta ottavat sen vastaan eri tavoin.

Kylväjän tuli kylvää laajalti, mikäli hän odotti hyvää satoa. Tien oheen kylvetty tarkoittaa niitä siemeniä, jotka putosivat askelten kovettamaan maahan. Polun päältä lintujen oli helppoa nokkia itselleen syötävää. Osa kuulee sanoman ulkonaisesti, mutta todellinen sanoman sisäistäminen on enemmän kuin ainoastaan ulkokohtainen ymmärtäminen. Pelkkä sanoman kuuleminen ei vielä takaa sanoman oikeaa vastaanottamista ja todeksi elämistä. Kyse ei ole ainoastaan omaksuttavasta tiedosta, vaan myös kuulijan tahtoon vetoavasta haasteesta.

Osa siemenistä putosi kalkkikivimaahan, jossa oli vain ohut multakerros. Sellaista maata on Israelissa runsaasti. Kasvin varsi alkoi kasvaa nopeasti, kun ohut maakerros lämpeni äkkiä sadekauden jälkeen, mutta kasvilla ei ollut tilaa juurtua, ja auringon hohtaessa se kuivettui. Osa aloittaa lupaavasti. Mutta hyväkään alku ei takaa loppuun asti kestämistä. Ulkoinen paine voi saada sanomaan pinnallisemmin sitoutuneen kääntymään pois.

Osa siemenistä alkoi kasvaa, mutta rikkakasvit tukahduttavat ne. Ne eivät saaneet riittävästi valoa ja ravinteita eivätkä lopulta tuottaneet satoa. Osalla on elämässä jo niin paljon muuta, että Kristuksen sanoma ei mahdu sinne niin että se todella vaikuttaisi. Turvallisen elämän ja omaisuuden tavoittelu valtaavat tilan.

Mutta osa siemenistä putosi hyvään maaperään ja tuotti runsaasti satoa. Israelissa kylvö tuotti yleensä keskimäärin seitsenkertaisesta kymmenkertaiseen satoon. Jo kymmen- tai kaksikymmenkertaista satoa pidettiin erinomaisena. Kolmikymmen-, kuusikymmen- tai satakertainen sato oli siis poikkeuksellisen runsas.

Osa ottaa sanoman vilpittömästi vastaan ja hyväksyy Jumalan kuninkaallisen hallintavallan elämässään. Heille Kristus ja hänen sanansa ovat elämän suurin auktoriteetti niin periaatteessa kuin käytännössä. He elävät Kristuksen opetuslapsina uskollisina loppuun asti. 

Syvällistä vai pinnallista? 

Jeesuksen vertaus muinaisen Galilean maaseudulta haastaa meitä tutkimaan itseämme myös tänään. Aivan kuten ensimmäisellä vuosisadalla oli monenlaisia kuulijoita, niin on myös tänään. Jotkut eivät ymmärrä evankeliumia. Toiset aloittavat hyvin, mutta luopuvat. Kolmansien elämässä ei ole tilaa Kristukselle. Mutta on edelleen myös niitä, jotka ovat todellisia Jeesuksen seuraajia. He kantavat elämässään paljon hyvää hedelmää.

Miten suhtaudumme Jumalan valtakuntaan? Olemmeko elämässämme avoimia Jumalalle? Asetummeko hänen auktoriteettinsa alle? Onko uskomme syvällistä vaiko pinnallista? Saako Jumalan valtakunta vallata ajatuksemme vai valtaavatko maalliset asiat mielemme? Onko evankeliumilla sijaa elämässämme? Juurrummeko Kristukseen ja hänen sanoihinsa niin että kannamme elämässämme hyvää satoa?

Auttakoon hyvä ja rakastava Jumalamme meitä kasvamaan hänen armossaan ja tuntemisessaan. 

Juha Mikkonen 

Kirjoittaja on Suomen Vapaakirkon pastori ja teologian jatko-opiskelija Keuruun IK-opistolla.

Kylvä siemenesi aamulla äläkä lepuuta kättäsi illan tullen — ethän tiedä, kummalla kerralla onnistut paremmin vai onnistutko kenties molemmilla. (Saarnaaja 11:6)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti