perjantai 24. syyskuuta 2021

Tulkoon sinun valtakuntasi

Puhe Keuruun vapaasrk:lla pe 24.9.2021

Olemme nyt kolmatta kertaa Isä meidän -rukouksen äärellä. Käsittelemme tänään yhdessä rukouksen toista pyyntöä: Tulkoon sinun valtakuntasi.

Markuksen evankeliumissa 1:15 kerrotaan että julkisen toimintansa alussa Jeesus Kristus alkoi julistaa: Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!

Jumalan valtakunnassa on kyse Vanhassa testamentissa luvatun messiaanisen siunauksen ajan toteutumisesta. Kyse on Jumalan kuninkuudesta, hänen hallitusvallastaan, siitä, että hän saa hallita meitä pyhällä sanallaan ja Pyhällä Hengellään.

Jumalan valtakuntaan liittyy hänen läsnäolonsa ja hallintansa tuoma siunaus. Samalla siihen liittyy myös vastuu hänen valtansa alle asettumisen suhteen. Rukoilemme Isä meidän rukouksessa että Jumala hallitsisi meitä, että hän käyttäisi kuninkaallista valtaansa elämässämme.

Raamattu alkaa luomisesta. Jumala, suvereeni Luoja ja maailmankaikkeuden Kuningas, loi kaiken olemassaolevan sanallaan ja ihmisen omaksi kuvakseen. Ihminen kuitenkin kapinoi Jumalaa vastaan ja turmeltui. Jumala lupasi kuitenkin pelastuksen ihmisille. Hän valitsi Israelin kansan, teki sen kanssa liiton, ja antoi sille lain. Kansa ei kuitenkaan noudattanut lakia, vaan rikkoi tämän liiton. Mutta Jumala lupasi profeettojen kautta uuden liiton.

Luemme Uudesta testamentista miten Jumalan valtakunta murtautui esiin uudella ja ratkaisevalla tavalla sekä ennen näkemättömällä voimalla historiaan Kristuksessa. Jeesuksen ensimmäisessä tulemuksessa Jumalan valtakunta on tullut keskuuteemme - Jeesuksen syntymässä, elämässä, opetuksissa, toiminnassa, persoonassa, ristinkuolemassa ja ylösnousemuksessa.

Jumalan valtakunta on jo nyt läsnä mutta samanaikaisesti se ei ole vielä tullut. Elämme välivaihetta, jännitteessä vanhan luomakunnan ja uuden luomakunnan välillä. Jeesus opettaa Johanneksen evankeliumin luvussa 3 että päästäkseen sisälle Jumalan valtakuntaan ihmisen on synnyttävä uudesti. Meidät luodaan sisäisesti uudeksi uudestisyntymässä. Tämän uudestisyntymisen saa aikaan Jumalan Henki. Tämä tapahtuu jo maanpäällisen elämämme aikana kun turvaudumme Kristukseen.

Odotamme kuitenkin vielä koko luomakunnan uudistumista, Jumalan valtakunnan lopullista täyttymystä. Kristuksen paluussa, hänen toisessa tulemuksessaan, Jumalan valtakunta toteutuu lopulta koko täyteydessään. Tästä saamme välähdyksiä Raamatun teksteissä, muunmuassa Ilmestyskirjan loppuluvuissa, joissa kuvataan uutta luomakuntaa.

Jumalan valtakunnan arvoihin kuuluu oleellisesti oikeudenmukaisuuden edistäminen ja inhimillisen hädän lievittäminen. Kristityt ovat historian saatossa muunmuassa pitäneet huolta sairaista, orvoista ja vähävaraisista sekä pyrkineet vaikuttamaan heitä ympäröivän kulttuurin arvoihin ja kansojen lainsäädäntöön.

Samalla kun tiedostamme sosiaalisen auttamisen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen merkityksen, emme saa kuitenkaan unohtaa tärkeintä - Kristuksen tuntemista. Vaikka pyrkimys rakentaa parempaa maailmaa ja parempaa tulevaisuutta jo tässä ajassa on tärkeä, Jumalan valtakunta ei tule inhimillisten ponnistelujen kautta. Kyse on ennen kaikkea hengellisestä todellisuudesta, evankeliumin sanoman etenemisestä, näkymättömän Jumalan läsnäolosta ja vaikutuksesta meidän ihmisten keskellä.

Kun rukoilemme Jumalan valtakunnan tulemista, rukoilemme seurakunnan laadullista ja määrällistä kasvua: ihmisten uskoontuloa, uusia opetuslapsia, syvempää kuuliaisuutta ja syvempää Jumalan tuntemista. Rukoilemme samalla myös Jeesuksen Kristuksen takaisin tulemista kunniassa. Hän on luvannut tulla ja hän tulee, vaikka emme tiedä hänen paluunsa ajankohtaa.

Jumalan valtakunnan tulemiseen liittyy myös karismaattisia ilmiöitä, joista luemme Uudesta testamentista Jeesuksen ja apostolien elämässä, esimerkiksi sairaitten paranemista. Nämä terveeksitekemiset ovat esimakua siitä päivästä, jolloin Jumalan luona kaikki sairaat paranevat. Paranemisihmeet todistavat evankeliumin todenperäisyydestä ja ilmentävät Jumalan hyvyyttä ihmisiä kohtaan ja hänen valtaansa langenneen maailman yli.

Olen miettinyt sitä, että kokisimme ehkä enemmän Jumalan parantavaa työtä, jos rukoilisimme sitä evankelioimisen yhteydessä. Jumala saattaisi ilmaista silloin voimaansa enemmän kauttamme ja todistaa ei-uskoville Pojastaan Jeesuksesta. Toki saamme rukoilla uskovienkin puolesta.

Kaikki sairaat eivät parane tässä ajassa. Se on fakta. Mutta saamme luottaa siihen, että Jumala tahtoo yhä parantaa ihmisiä. Osa niistä, joiden puolesta rukoilemme, paranee. Vaikka suurin osa ei paranisi, kannattaa silti rukoilla.

Fyysisen paranemisen lisäksi Pyhä Henki vaikuttaa meissä sisäistä paranemista. Sisimmän tervehtyminen on usein pitkä prosessi, vaikka voimme kokea myös erityisiä hetkiä Jumalan kanssa. Näissä hetkissä Jumalan parantava rakkaus ympäröi meitä ja koskettaa syvältä tunne-elämäämme. Emme aina koe sitä. Osa uskovista ei koe voimakkaita kokemuksia. Mutta saamme pyytää että Pyhä Henki koskettaisi ihmisiä.

Emme paranna uskolla. Emme ole uskollaparantajia. Emme tee ketään terveeksi. Me vain rukoilemme Jeesuksen ja apostolien opetusten ja esikuvan mukaisesti. Jumala on parantaja ja hän saa kaiken kunnian. 2. Mooseksen kirjassa 15:26 sanotaan: Minä, Herra, olen sinun parantajasi.

Myös Jumalan puhe on hänen valtakuntansa todellisuutta. Jumala puhuu yhä ihmisille, kuten hän puhui Raamatun aikoina ja on puhunut pitkin historiaa. Jumala on puhunut monille kirkkohistoriassa. Jumala puhuu erityisesti Raamatun tekstien ja sananjulistuksen kautta, mutta tämän lisäksi myös muunmuassa unien, näkyjen ja profetioiden kautta. Kaikki nämä tulee koetella.

Paavali kirjoittaa alkuseurakunnan kokemuksiin liittyen 1. Tessalonikalaiskirjeessä 5:19-22: Henkeä älkää sammuttako, profetoimista älkää väheksykö, mutta koetelkaa kaikki ja pitäkää se, mikä on hyvää. Karttakaa kaikenlaista pahaa.

Nämä ovat hyviä ohjeita ja yhä tänään ajankohtaisia myös meille. Meidän tulee pitää arvossa profetoimista ja samalla kaikki profetiat, sisäiset vaikutelmat ja äänet tulee arvioida. Niitä ei tule seurata kritiikittä. Kaikki profetiat eivät ole Jumalasta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että kaikki ne profetiat, jotka eivät ole Jumalasta, olisivat Saatanasta. Ne voivat tulla myös ihmisestä. Profetioissa on, kuten sanotaan, astian makua. Profetoimisemme on vajavaista. Niissä voi olla yhtä aikaa jotain Jumalasta ja jotain meistä itsestämme.

Tarvitsemme hyvää Raamatun tuntemusta, tervettä järkeä ja henkistä kypsyyttä, kun arvioimme profetioita ja hengellisiä kokemuksia. Jeesus sanoi hedelmästään puu tunnetaan (Matteus 12:33). Hedelmä ei välttämättä kasva heti näkyviin, mutta meidän tulee tarkkailla mitä kokemukset saa aikaan. Jos ne saavat aikaan sitä että rakastamme Jeesusta, haluamme kertoa evankeliumia, haluamme oppia Raamattua ja haluamme palvella lähimmäisiä, eikö se ole aika hyvää hedelmää? Vaikka siinä olisi mukana jotain mitä emme ymmärrä? Kukaan meistä ei ole erehtymätön. Saamme yhdessä punnita Jumalan nimissä puhuvia ja profetoivia hänen sanansa valossa. Saamme rukoilla että Jumalan Henki puhuisi meille.

Sitten vähän rankempi aihe: Myös riivaajien ulosajaminen kuuluu Jumalan valtakunnan tulemiseen. Jeesus sanoo Matteuksen evankeliumissa 12:28: Jos minä karkotan pahoja henkiä Jumalan Hengen voimalla, silloinhan Jumalan valtakunta on jo tullut teidän luoksenne.

Luukkaan evankeliumissa 10:17-20 kerrotaan seuraavasti: Ne seitsemänkymmentäkaksi opetuslasta palasivat iloisina ja sanoivat: "Herra, pahat hengetkin tottelevat meitä, kun käskemme niitä sinun nimessäsi." Jeesus sanoi heille: "Minä näin, kuinka Saatana sinkoutui taivaasta kuin salama. Niin, minä olen antanut teille vallan: te voitte polkea käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä se vahingoita teitä. Mutta älkää siitä iloitko, että henget teitä tottelevat. Iloitkaa siitä, että teidän nimenne on merkitty taivaan kirjaan."

Pahojen henkien karkotus, eli eksorkismi, on esimakua siitä päivästä, jolloin kaikki pahan vallat kukistetaan lopullisesti ja ikuisesti. On kuitenkin hyvin tärkeää ymmärtää että psyykkiset sairaudet ovat aivan toinen asia kuin pahan hengen valtaan joutuminen. Psyykkisten sairauksien hoitaminen on ensisijaisesti lääkärien ja sairaanhoitajien alaa. Jumala käyttää ammattilaisia työssään ihmisten hyväksi.

Samoin on tärkeää ymmärtää että lankeaminen syntiin on myös aivan eri asia kuin riivaustila. Kun uskova lankeaa syntiin (itsekin olen langennut joskus ja todennäköisesti haksahdan johonkin vielä joskus uudestaankin), hänestä ei tarvitse lähteä ajamaan ulos henkiä. Sen sijaan häntä voi kehottaa lempeästi parannukseen, kääntymään pois väärästä Jeesuksen puoleen, samalla muistaen että olemme itsekin armahdettuja syntisiä.

Riivaustila on hyvin harvinainen ilmiö. Näin oli jo Raamatun aikaan. Tarvitsemme arvostelukykyä ja lähimmäisen kohtaamisen taitoa. Kristityt ovat tehneet tällä alueella myös virheitä. Näin on lisätty kärsivien ihmisten ahdistusta ja kuormaa sen sijaan että olisi tuotu todellista taakoista vapautumista ja paimenellista apua ja turvaa.

On tärkeää muistaa että jokainen Kristuksen oma on Pyhän Hengen temppeli. Uskovissa ei ole demoneja. Henkivallat voivat pyrkiä kiusaamaan ja painostamaan myös kristittyjä, mutta meidän ei tarvitse välittää niistä. Jumala on kaikkien pimeyden voimien yläpuolella. Kristus on jo voittanut Saatanan. Olemme Jeesuksen omina hänen voitostaan osallisia.

Paholainen on Raamatussa ainoastaan sivuhahmo. Ei ole viisasta eikä tarpeellista keskittyä henkivaltoihin ja askarrella niiden parissa. Liika pahaan keskittyminen ainoastaan lisää sen vaikutusta. On huomattavasti terveellisempää ja turvallisempaa keskittyä hyvään Jumalaamme ja hänen luomaansa hyvään luomakuntaan.

Jumala tekee yhä ihmeitä ja merkkejä. Kiitämme häntä niistä. Ne todistavat Jumalan valtakunnan todellisuudesta. Meidän kristittyjen suurin ilo ei ole kuitenkaan ihmeissä ja merkeissä. Suurin ilomme on Jumalan tuntemisessa Kristuksen kautta ja Kristuksessa. Jeesus on tuonut meille ikuisen elämän, elämän Jumalan yhteydessä. Kerran ilomme on oleva täydellinen. Saamme katsella ikuisesti hyvän Jumalamme kasvoja kirkkaudessa.

Tärkeintä mitä ihmiselle voi tapahtua on se, että hän saa tulla Jumalan lapseksi ja hänen valtakuntansa perilliseksi. Evankeliumi on sanoma Jumalan ainoasta Pojasta Jeesuksesta Kristuksesta, joka on sovittanut ristillä kaikkien meidän ihmisten synnin, ja voittanut kuoleman, synnin ja pimeyden vallat riemullisella ylösnousemuksellaan. Tämä hyvä uutinen on meille kaikista kallisarvoisin sanoma koko maailmanhistoriassa.

Tämän sanoman leviämisen ja sen levittäjien puolesta kannattaa rukoilla. Saamme pyytää että Jumala avaisi hengellisesti sokeiden silmät ja hengellisesti kuurojen korvat pyhän sanansa ja Pyhän Henkensä kautta, kutsuisi vahvasti ihmisiä puoleensa ja suostuttelisi ja taivuttaisi ihmisiä ottamaan vastaan pelastuksen.

Jumala ei käytä väkivaltaa. Hän ei pelasta väkisin. Hän saattaa joskus tehdä aika hurjiakin kuten hän teki Paavalille, kun kutsui hänet työhönsä. Paavali halusi seurata Jumalaa ja siinä mielessä hänellä ei ollut vaihtoehtoja tai hän olisi joutunut torjumaan kaiken sen. Mutta Jumala on antanut meille myös vapautta. Mutta saamme suostua Jumalan työpöydälle ja Jumalan työhön.

Saamme rukoilla sananjulistajille Jumalan Hengen voimaa ja voitelua sekä samalla kuulijoiden ja lukijoiden puolesta missä ikinä Jumalan sanaa julistetaan (kirjatkin julistavat) että sydämet avautuisivat. Saamme anoa Jumalan valtakunnan esiinmurtautumista oman kansamme ja kaikkien kansojen keskuudessa, että kaikkialla saisi tapahtua hyviä asioita. Jumala kutsuu yhä ihmisiä yhteyteensä kaikkialla maailmassa. Vahvistakoon hän meitä jokaista uskonkilvoituksessa loppuun asti, jotta saamme periä hänen ikuisen valtakuntansa. Siellä ei ole enää kuolemaa, ei syntiä eikä mitään pahaa.

Päätän 1800-luvulla eläneen englantilaisen baptistisaarnaajan Charles Haddon Spurgeonin sanoihin: ”Emme voi olla kaikki julistajia, mutta voimme kaikki rukoilla. Emme voi olla kaikki johtajia, mutta voimme kaikki anoa. Emme voi olla kaikki vahvoja retoriikassa, mutta voimme kaikki olla voittoisia rukouksessa.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti