Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teistä anna pojalleen kiveä, kun hän pyytää leipää? Tai käärmettä, kun hän pyytää kalaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin paljon ennemmin teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä pyytävät. (Matt:7:7–11)
Suhde Jumalaan on kristinuskon ydin. Jeesus rohkaisee meitä rukoilemaan Jumalaa lapsenkaltaisella luottamuksella. Hän lupaa meille, että taivaallinen Isä kuulee meitä. Hän välittää meistä syvästi. Saamme anoa häneltä kaikkea sitä hyvää, mitä tarvitsemme.
Jeesus vertaa jumalasuhdetta vanhemmuuteen. Meissä ihmisissä on pahuutta, mutta myös hyvyyttä. Olemme syntisiä, mutta silti teemme hyvää niille, joista välitämme, kuten lapsillemme. Jumala on läpeensä hyvä.Jeesus käytti rukouksessa Jumalasta aramean kielen sanaa abba. Kyseessä on perheen parissa käytetty termi. Sana on lämmin ja kuvaa läheisyyttä. Juutalaiset eivät käyttäneet tätä sanaa puhuessaan Jumalalle. Jeesus opetti seuraajiaankin rukoilemaan näin. Jumala välittää meistä enemmän kuin kukaan ihminen kykenee.
Jumala kuulee rukoukset
Tultuani uskoon Jeesuksen sanat siitä, että Jumala antaa omilleen ainoastaan hyviä lahjoja, rohkaisi minua rukoilemaan kielilläpuhumisen lahjaa. Tajusin, että Jumala ei anna lapsilleen huonoja lahjoja. Isä vastasi pyyntööni.
Olemme varmaan kokeneet myös sitä, että kaikkiin rukouksiimme emme ole saaneet vastausta. Ainakaan sellaista vastausta kuin olisimme odottaneet ja toivoneet. Rukous ei ole riitti, jolla yritämme saada asioita tapahtumaan. Jumala on täysin vapaa toimija. Hän tekee asioita tahtonsa mukaisesti ja myös toisin kuin pyydämme.
Tämä voi itse asiassa olla helpottavaa tiedostaa. Jumala on meitä viisaampi. Hän tietää meitä paremmin. Meidän ei tarvitse pelätä rukoilla. Jos lapsi pyytäisi isältään käärmettä, isä ei sitä hänelle antaisi, koska hän rakastaa lastaan.
Edesmennyt anglikaanikirkon pastori John Stott on sanonut: ”Jumala ei anna meille asioita, jotka ovat huonoja meille tai toisille, suoraan tai epäsuoraan, välittömästi tai ajan myötä.” Herran veli Jaakob korostaa myös oikeita tarkoitusperiä rukouksen suhteen: ”Vaikka pyydätte, te ette saa, koska pyydätte väärässä tarkoituksessa, kuluttaaksenne kaiken mielihaluissanne” (Jaakob 4:3).
Rukous ei ole kiinni meidän uskostamme
Motiiveillakin on siis merkitystä rukouksessa. Meidän tulee myös uskoa. Jumala voi kyllä vastata myös ei-uskovien rukouksiin ja meidän uskovien epäuskoisiinkin rukouksiin, mutta Raamatussa meitä kehotetaan kuitenkin anomaan uskossa.
Meidän uskomme ja rukouksemme eivät saa asioita tapahtumaan. Jumala itse vaikuttaa tahtonsa mukaisia asioita ja vastaa rukouksiimme suvereenisti miten parhaaksi näkee, ja hän toimii myös rukouksistamme riippumatta. Meidän uskomme ei ole myöskään aina täydellisen vakaata ja vahvaa. Uskoamme koetellaan elämän aikana monet kerrat. Sen kautta uskomme myös kasvaa, vahvistuu ja osoittautuu aidoksi.
Markuksen evankeliumissa on mielenkiintoinen kertomus (Markus 9:14–29). Opetuslapset eivät kyenneet vapauttamaan poikaa pahasta hengestä. Jeesus saapui paikalle ja epätoivoinen isä vetosi häneen sanoen: ”Sääli meitä ja auta, jos sinä jotakin voit!” Jeesus vastasi: ”Jos voit? Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.” Ja pojan isä huusi: ”Minä uskon! Auta minua epäuskossani!” Miehellä oli epäilyksistä huolimatta halu uskoa. Ja Jeesus auttoi.
Uskon kohteena suvereeni Jumala
Jeesus sanoi, että sinapinsiemenen kokoinen usko voi siirtää vuoria. Vuoret kuvasivat rabbiinisissa teksteissä vaikeuksia. Oleellisinta ei ole uskon määrä vaan uskon kohde. Laitamme toivomme elävään Jumalaan, emme omaan uskoomme. Saamme tulla Jumalan eteen täysin alastomina ja paljaina. Meidän ei tarvitse peittää mitään. Jumala tuntee meidät täysin. Saamme tiedostaa hänen läsnäolonsa ja ikään kuin nähdä näkymättömän. Hän vahvistaa meitä.
Jeesus kertoi Luukkaan evankeliumissa vertauksen leskestä ja väärämielisestä tuomarista (Luukas 18:1–8). Vertauksen tarkoituksena oli luoda kontrastia toisaalta sellaisten ihmisten välille, jotka ovat haluttomia antamaan omastaan ja auttamaan, ja toisaalta Jumalan välille, joka antaa anteliaasti jokaiselle ja on aina altis auttamaan.
Meidän ei tule väsyä rukoilemiseen. Jumalalla on usein erilaiset aikataulut kuin meillä ihmisillä. Jumala kyllä kuulee rukoukset, ja hän auttaa ajallaan ja tavallaan. Olkaamme siis rukouksessa kestäviä!
Juha Mikkonen
Kirjoittaja on Suomen Vapaakirkon pastori ja teologian jatko-opiskelija Keuruun IK-opistolla.
Lähteitä:
Carson, Donald. Jesus’ Sermon on the Mount. Baker Academic, 1978.
Gumbel, Nicky. The Jesus Lifestyle. Alpha International, 2010.
Stott, John. The Message of the Sermon on the Mount. IVP, 1978.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti