Suomen Viikkolehti 17.08 2021
Johannes 10: ”Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta” (10:11).
Jeesuksen vertaus paimenesta ja lampaista sijoittuu pieneen juutalaisyhteisöön. Suurimmalla osalla perheistä oli muutama lammas. Kylässä oli pieniä aidattuja pihoja, joissa lampaita pidettiin. Useilla talouksilla oli yhteinen paimen — usein perheen poikia tai tyttöjä. Joskus palkattiin ulkopuolinen.
Joka aamu lampaat vietiin laiduntamaan ulos. Koska paimen oli tuttu, ovenvartija avasi hänelle oven, ja paimen saattoi kutsua lampaitaan. Lampaat tunsivat hänen äänensä ja seurasivat perässä. Varkaan täytyi sen sijaan kiivetä aidan yli, koska ovenvartija ei päästänyt häntä sisään. Lampaat eivät tunnistaneet vieraan ääntä ja pakenivat.
Lampailla oli ulkona lammastarha. Se oli tehty päällekkäin kasatuista kivistä, joiden päälle oli asetettu piikkipensaita suojaksi pedoilta. Lammastarhassa ei ollut kattoa eikä ovea. Paimen nukkui oviaukolla. Hän oli siten lammasten ovi.