Mietteitä teologian merkityksestä

Olen ollut lapsesta asti pohdiskelija ja tykännyt lukea. Kai minua on joskus pidetty aika syvällisenäkin. Näin 43-vuotiaana täytyy todeta rehellisesti etten ole mitään kovin syvällisiä teoksia edes lukenut. Tai kenties jokusen harvan. Kaikkihan on suhteellista. Ylipäätään en ole lukenut kovin paljoa, jos vertaan itseäni akateemikoihin.

Sekin, mitä olen lukenut, on ollut enimmäkseen johdantoja, oppikirjoja ja yleisteoksia. Olen hieman kurkistellut tiedon maailmaan. Tehnyt pieniä pistokokeita. Ajatuksenjuoksuni on enemmän pintaliitoa kuin aidosti kypsää ja syvällistä, saati omaperäistä. Tiedostan olevani ajattelijana(kin) erittäin keskeneräinen.

Jokunen ajatus teologian opiskelemisesta

Kannattaako opiskella teologiaa suomalaisessa kansanopistossa vai yliopistolla? Vastaus riippuu siitä mitä hakee. Jos pyrkii ammattitutkijaksi, uskonnonopettajaksi, ev.lut. kirkon papiksi tai ortodoksipapiksi, silloin kannattaa pyrkiä yliopistoon. Suomessa voi opiskella teologiaa Helsingin, Itä-Suomen ja Turun yliopistoissa (ortodoksista teologiaa ainoastaan Itä-Suomen yliopistossa).

Jos haluaa sen sijaan vaikuttaa helluntailaisuuden tai Vapaakirkon piirissä maallikkona, tai jos ajatuksissa on ehkä seurakuntatyö tai lähetystyö kyseisten yhteisöjen parissa, Iso Kirja tai Suomen teologinen opisto ovat varsin varteenotettavia vaihtoehtoja. Myös Suomen metodistikirkko kouluttaa pappejansa Suomen teologisella opistolla.

Hieman kirkkoisistä

Tilasin vuosia sitten Ristin Voittoa. Se on hyvä lehti, helluntailaisten äänenkannattaja. Kerran mielipidepalstalla oli puheenvuoro, joka ei tietenkään (onneksi) heijastellut sen enempää lehden kuin helluntailiikkeenkään virallista kantaa. Eräs (luullakseni maallikko) kuitenkin kirjoitti, että eivätkö kirkkoisät olleetkin harhaoppisia. Kun luin tuon mietin silloin mielessäni että kuinkahan moni suomalainen vapaan suunnan uskova mahtaa ajatella oikeasti noin.

Asia on ennemminkin niin, että kirkkoisät synnyttivät yhdessä Jumalansa kanssa oikeaa kristillistä oppia, jota vasten kaikkea myöhempää kristinuskoa on peilattava. Kirkkoisät loivat kristillistä ortodoksiaa torjuessaan harhaoppeja. Varhaisia harhaoppeja olivat muunmuassa gnostilaisuus, areiolaisuus ja pelagiolaisuus.

Puheenvuoro Raamatun tutkimisesta ja teologiasta

Suomen Viikkolehti 8.12.2025

Raamattunäkemyksen taustalla on aina filosofisia ja teologisia sitoumuksia. Jotkut ovat nähneet asian siten, että on mahdotonta tehdä raamattuteologiaa. Toisaalta seurakunnissa on ollut havaittavissa tiettyä naiiviutta ja haluttomuutta akateemiseen keskusteluun.

Kehoitus rukoukseen ja viisauteen

Puhe Jyväskylän vapaasrk:lla ti 2.12.2025 

Kolossalaiskirje 4:2-5

Jeesus opetti hellittämättömästä rukouksesta. Hän kertoo Luukkaan evankeliumin luvun 11 vertauksessa ystävästä, joka menee lainaamaan nukkumaan menneeltä ystävältään yöllä syötävää ja kolkuttaa, vaikka toinen ei haluaisi avata, ja luvun 18 vertauksessa leskestä ja väärämielisestä tuomarista, jossa leski pommittaa pyynnöillään tuomaria ja saa lopulta oikeuden. Näiden vertausten sanoma on, että emme saa väsyä rukoilemaan. Jumala kuulee kyllä rukouksemme, vaikka vastaukset voivat toisinaan viipyä. Saatamme rukoilla joitakin asioita läpi elämämme.

Apostoli Paavali oli ahkera rukoilija. Hän rukoili paljon. Hän pyysi silti esirukousta toisilta, kuten sananjulistustyöhön tässä tekstissä. On tärkeä muistaa rukouksin evankelistoja, lähetystyöntekijöitä, raamatunopettajia, pastoreita - kaikkia evankeliumin julistajia. Tämän lisäksi on tärkeää muistaa myös kuulijoita. Todellinen usko on riippuvainen Jumalan sanan ja Jumalan Hengen työstä.