Heprean sanalla ruah voidaan viitata liikkuvan ilman lisäksi ihmisten, eläinten, yliluonnollisten henkien sekä Jumalan ominaisuuksiin. Sana voidaan kääntää "tuuli", "henkäys", "katoavainen", "asenne", "luonne" tai "henki".
Ilmaus “pyhä henki” (ruah qadosh) esiintyy Vanhassa testamentissa kolmesti: Psalmin 51 jakeessa 11 ja Jesajan kirjassa luvun 63 jakeissa 10–11. Ilmaukset “Herran [Jahven] henki” ja “Jumalan henki” esiintyvät noin 94 kertaa Vanhassa testamentissa, kun lasketaan mukaan ilmaukset “minun henkeni”, “sinun henkesi”, “hänen henkensä” tilanteissa, joissa viitataan selvästi Jumalaan.
Ensimmäinen viittaus Jumalan henkeen löytyy jakeesta 1. Moos. 1:2, jossa Jumalan henki liikkui vetten yllä. Sanalla ”liikkua” on persoonallinen sävy. Sitä käytään muun muassa kotkan leijailusta taivaalla (5. Moos. 32:11). Psalmissa 33:6 viitataan luomiskertomukseen: Herra on sanallaan luonut taivaat, suunsa henkäyksellä tähtien joukot.Ihmisen luominen nähdään erityisenä hengellisenä tapahtumana (1. Moos. 2:7). Muinaisessa ajattelussa henki liitettiin elämään. Kuolleet eivät hengitä. Jumalan henki luo ihmisen (Job 33:4), antaa ihmiselle viisauden (Job 32:8) ja opettaa häntä (Psalmi 143:10).
Hengen vaikutus Israelin johtajissa
Mooseksen kirjoissa ja Vanhan testamentin historiakirjoissa kuvataan, kuinka Jumalan henki antaa Israelin kansanjohtajille kykyä ja voimaa johtaa. Mooses on johtajista suurin.
Jumalan henki auttaa tuomareita vapauttamaan Israelin kansa muiden kansojen vallan alaisuudesta. Tämä edellyttää usein sotilaallisia ponnisteluja. Jumalan hengen läsnäolo ei kuitenkaan takaa tuomarien sisäistä moraalista uudistumista ja kuuliaisuutta Jumalalle (Tuom. 13–16).
Samuelin ja Kuninkaiden kirjoissa kuvataan Jumalan hengen vaikutusta Israelin ensimmäisissä kuninkaissa: Saulissa, Daavidissa ja Salomossa. Myöhemmin Jahven henki auttaa pakkosiirtolaisuudesta palanneita kansanjohtajia ja kansaa Jerusalemin temppelin jälleenrakentamisessa (Sak. 4:6–7).
Israelin historiassa esiintyi todellisia Jahven profeettoja ja vääriä profeettoja. Profeetoista suurin oli Mooses. Myöhemmät profeetat perustivat julistuksensa Mooseksen lakiin. Elia ja Elisa lukeutuvat merkittävimpiin profeettoihin. (1. Kun. 17 – 2. Kun. 9.)
Hengen vaikutus profeetoissa
Jumalan henki vaikutti profeetoissa (Miika 3:8). Henki sai profeetoissa aikaan henkilökohtaista moraalista vilpittömyyttä sekä oikeudenmukaisuuden julistamiseen liittyvää julkista rohkeutta. Nämä ominaisuudet puuttuivat vääriltä profeetoilta.
Kirjaprofeetoissa puhutaan Jumalan hengen eskatologisesta työstä. Joelin kirjan kolmas luku kuvaa yleistä hengen vuodatusta. Tämä hengen vuodatus on riippumaton etnisestä taustasta, iästä, sukupuolesta ja sosiaalisesta asemasta.
Hesekielin kirjassa kuvataan hengen uudistusta — hengen puhdistavaa ja eläväksi tekevää vaikutusta. Aivan, kuten vesi puhdistaa ihmisen ruumiin, Jumalan henki puhdistaa ihmisen sisimmän. (Hes. 36:25–27.)
Jeremian kirjan luvun 31 jakeissa 31–34 on ennustus uudesta liitosta, jossa on kyse Jumalan hengen sisäisestä vaikutuksesta ihmisissä. Vanhassa liitossa laki kirjoitettiin kivitauluihin. Uudessa liitossa se kirjoitetaan ihmissydämiin. Lisäksi Jesaja kuvaa, kuinka Jumalan henki on läsnä koko luomakunnan uudistamisessa. (Jesaja 65–66.)
Ennustus Messiaasta
Vanhassa testamentissa profetoidaan tulevasta daavidilaisesta kuninkaasta, jonka Jumalan henki on erityisellä tavalla voidellut. Heprean sana mashiah, messias, tarkoittaa kuninkaaksi voideltua.
Jesajan kirjassa kuvataan Jumalan hengen voiteleman messiaan olevan daavidilaista syntyperää. Voidellun sanoma on suunnattu köyhille, sydämeltään särkyneille. Niille, jotka valittavat. Sanoma koskee oikeudenmukaisuuden toteutumista ja vapautuksen koittamista. (Jes. 11:1–5; 41:1–4; 61:1–3.)
Vanhassa testamentissa Jumala ja hänen henkensä samaistetaan keskenään (Psalmi 139:7). Jumalan sana ja Jumalan henki liitetään tiiviisti toisiinsa. Kuten ihmisen puheeseen liittyy uloshengitys, Jumalan sanoihin liittyy hänen henkensä.
Jahven henki vaikuttaisi olevan toisaalta samaistettavissa Jahveen ja toisaalta erotettavissa hänestä. Se, että Pyhä Henki voi murehtia (Jesaja 63:21), näyttäisi viittaavan siihen, että hän on persoona. Se, että henki on kaikkialla läsnä (Psalmi 139:7), näyttäisi viittaavan siihen, että hän on Jumala.
Juha Mikkonen
Kirjoittaja on Suomen Vapaakirkon pastori.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti