Puhe Jyväskylän vapaasrk:lla ti 29.4.2025
Heprealaiskirjeessä opetetaan että vanha liitto sisältää henkilöitä, tapahtumia, palveluvirkoja, rakennuksia, ja pyhiä toimituksia, jotka kuvaavat uuden liiton todellisuutta. Sen kirjoittaja (emme tiedä kuka hän on) opettaa että Jeesus on suurempi kuin enkelit tai ylipappi Aaron. Kristus on Moosestakin suurempi. Jeesuksen antama uhri on parempi kuin Vanhan liiton uhrit. Vanhan liiton uhrit olivat varjo siitä, mikä on todellista Kristuksessa. Paavali näyttää olleen raamatuntulkinnassaan aika samoilla linjoilla. Juhla-ajat, ja jopa sapatti, ovat ainoastaan varjokuvia Kristuksen tuomasta suuremmasta ja todellisemmasta hyvästä.
Näyt eivät olleet ongelma Paavalille. Hän oli itsekin kokenut näkyjä. 2. Korinttilaiskirjeessä (12:2-3) hän sanoo: Tunnen erään Kristuksen oman, joka neljätoista vuotta sitten temmattiin kolmanteen taivaaseen. Oliko hän silloin ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala. Ja tästä miehestä tiedän, että hänet temmattiin paratiisiin ja hän kuuli sanoja, joita ihminen ei voi eikä saa lausua.Asiayhteydestä käy ilmi että Paavali tarkoitti tässä itseään. Myöskään askeesi ei ollut hänelle ongelma. Paavali kirjoittaa 1. Korinttilaiskirjessä (9:27, KR38): minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi.
Paavalille oli ongelma että jotkut ylpeilivät hengellisillä kokemuksillaan ja kieltäymyksillään. Näyt tai askeesi, kuten paasto, eivät ole merkki hengellisestä ylemmyydestä. Näyillä ja kieltäymyksillä ei ole arvoa, jos ne tyydyttävät vain ihmisen omaa egoa. Sellaisia ihmisiä oli Kolossassa.
Paavali kirjoitti enkeleistä. Enkelit ovat Jumalan palvelijoita. Ylistämme Jumalaa heidän kanssaan. Johannes kirjoittaa kuitenkin Ilmestyskirjassa (22:8-9): Minä heittäydyin kasvoilleni kumartaakseni enkeliä, joka oli sen minulle näyttänyt. Mutta hän sanoi: "Älä tee niin! Minä olen vain Jumalan palvelija, niin kuin sinä ja profeetat, sinun veljesi, ja kaikki ne, jotka ottavat varteen tämän kirjan sanat. Jumalaa sinun tulee kumartaa!"
Tässä tarkoitetaan kumartaen palvomista. Emme palvo enkeleitä emmekä pyhiä. Palvomme yksin Kolmiyhteistä Jumalaa, Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä. Teemme näin yhdessä Jumalan enkelien ja kaikkien pyhien ihmisten kanssa. Paavali puhuu tässä myös että meidän tulee rakentua Kristuksessa. Jeesus on seurakunnan pää. Seurakunta on Kristuksen ruumis.
Seurakunnan palvelijoilla, julistajilla ja profeetoilla ei ole oikeutta sitoa ihmisiä itseensä. Meidän kaikkien tulee kiinnittyä Kristukseen ja auttaa myös toisia juurtumaan häneen. Jumalan tarkoitus on seurakunnan kasvu, kehitys, hyvinvointi, hedelmän kantaminen. Hän saa tätä kaikkea aikaan meissä ja toisissa meidän ja toisten kautta hänen pyhän sanansa ja Pyhän Henkensä vaikutuksesta.
Seurakunta on vielä hyvin vajavainen ja puutteellinen. Sen heikkouteen ja edustajiin on helppoa pettyä. Kuitenkin seurakunta on meille tärkeä ja rakas yhteisö. Olemme perhettä. Seurakunnan pyhyys on Kristuksen läsnäoloa meissä. Kun olemme kosketuksissa Jeesukseen, olemme kosketuksissa kirkkauteen, kauneuteen, rakkauteen, puhtauteen ja vanhurskauteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti