Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla su 14.4.2019
Tänään käsittelemme toista käskyä. 2. Mooseksen kirjan luvussa 20 jakeessa 7 sanotaan: Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu. Alun perin käsky koski etenkin väärää valaa. 3. Mooseksen kirjassa luvussa 19 jakeessa 12 sanotaan: Älkää vannoko väärin minun nimeeni, sillä jos niin teette, häpäisette Jumalanne nimen. Minä olen Herra.
Me emme toisaalta saa käyttää väärin Jumalan nimeä ja meidän tulee toisaalta aktiivisesti käyttää Jumalan nimeä oikein. Reformaattori Martti Luther selittää toista käskyä Vähä katekismuksessaan seuraavasti: ”Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme hänen nimessään toivota pahaa, vanno, noidu, valehtele, emmekä petä, vaan huudamme hänen nimeään avuksi kaikessa hädässämme, rukoilemme, ylistämme ja kiitämme sitä.”
Meidän tulee olla puheissamme rehellisiä. Jeesus nuhteli lainopettajia ja fariseuksia siitä, että he tekivät hienovaraisia eroavaisuuksia pettääkseen ihmisiä. Hän sanoo Matteuksen evankeliumin luvussa 23 jakeesta 16 jakeeseen 22:
Voi teitä, te sokeat oppaat! Te sanotte: ”Jos vannoo temppelin kautta, se ei merkitse mitään, mutta jos vannoo temppelin kullan kautta, vala on sitova.” Te sokeat typerykset! Kumpi on tärkeämpi, kulta vai temppeli, joka sen kullan pyhittää? Te sanotte myös: ”Jos vannoo alttarin kautta, se ei merkitse mitään, mutta jos vannoo alttarille pannun uhrilahjan kautta, vala on sitova.”
Te sokeat! Kumpi on tärkeämpi, uhrilahja vai alttari, joka lahjan pyhittää? Se, joka vannoo alttarin kautta, vannoo sekä alttarin että kaiken sen päällä olevan kautta, ja se, joka vannoo temppelin kautta, vannoo samalla hänen kauttaan, jonka asuinpaikka se on. Niin myös se, joka vannoo taivaan kautta, vannoo Jumalan valtaistuimen kautta ja hänen kauttaan, joka sillä istuu.
Tässä näemme sen että tärkeää ei ole ainoastaan sanotut sanat, vaan myös intentio sanojen takana. Jumala on läsnä kaikkialla. Kun teemme lupauksen, teemme sen aina hänen kasvojensa edessä, mainitsimmepa Jumalan nimen lupauksen yhteydessä tai emme. Emme voi koskaan paeta hänen läsnäoloaan minnekään. Hän on koko todellisuuden suvereeni hallitsija ja kaikkialla läsnä.
Sanoilla on paljon valtaa. Siksi meidän tulee pyrkiä olemaan puheissamme vastuullisia. Toki teemme virheitä, mutta meillä tulee olla pyrkimys vastuullisuuteen. Sananlaskujen kirjan luvussa 18 jakeessa 21 sanotaan: Kielen varassa on elämä ja kuolema -- niin kuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää.
Jeesus sanoi Matteuksen evankeliumin luvun 12 jakeesta 34 jakeeseen 37: Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa. Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi.
Aika rankka kohta, mutta tarkoittaako tämä nyt sitä, että emme saisi jutustella lainkaan kevyemmistä aiheista, kuten vaikka säästä tai bensiinin hinnasta ja sen noususta, taikka keventää joskus tunnelmaa tilannehuumorilla tai vaikka vitsillä? Ei tarkoita. Saamme puhua kevyemmistä aiheista, saamme vitsailla. Kristus tarkoitti turhilla sanoilla tässä yhteydessä ennen kaikkea sitä, mitä ihmiset puhuvat häntä ja hänen sanomaansa, eli evankeliumia, vastaan. Kun puhumme häntä ja evankeliumia vastaan joudumme kohtaamaan tämän tuomiolla, ellemme käänny ja saa anteeksi.
Herran veli Jaakob kirjoittaa sanojemme käytöstä kirjeessään luvun 3 jakeesta 9 jakeeseen 12: Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me myös kiroamme ihmisiä, Jumalan kuvaksi luotuja. Kiitos ja kirous lähtevät samasta suusta. Tämä ei käy, veljeni [ja sisareni]! Eihän samasta lähteensilmästä pulppua makeaa ja karvasta vettä. Ei viikunapuussa kasva oliiveja eikä viiniköynnöksessä viikunoita, vai mitä, veljeni [ja sisareni]? Samoin ei suolaisesta lähteestä juokse makeaa vettä.
Jaakobin teksti on pysäyttävä. Voimme liittää sen Jeesuksen sanoihin. Sydämestä pulppuaa kiitos ja hyvät sanat. Tämä on itselleni välillä haaste. Meidän tulee olla johdonmukaisia puheissamme ja pyrkiä aina hyvään. Apostoli Pietari sanoo 1. kirjeensä luvussa 3 jakeessa 9 seuraavasti: Älkää vastatko pahaan pahalla älkääkä herjaukseen herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa. Siihen teidät on kutsuttukin, jotta perisitte siunauksen.
Siunaaminen on kiroamisen vastakohta. Kiroaminen tarkoittaa pahan toivottamista toiselle. Siunaaminen tarkoittaa hyvän puhumista toisen elämään. Meidät on kutsuttu siunaamaan, ei kiroamaan ihmisiä. Kun siunaamme ihmisiä Jeesuksen nimessä, Jumala siunaa heitä. Saamme olla siunauksen välikappaleena myös silloin kun puhumme rohkaisevia sanoja toisille.
Tämä ei tarkoita sitä, että emme voisi koskaan käsitellä ja ratkoa missään meidän ihmisten vaikeita ja kipeitä asioita, sitä, että emme koskaan voisi puhua mitään negatiivista kenestäkään toisesta tai itsestämme. Tämä tekisi inhimillisestä yhteiselämästä aika mahdotonta. Kaikissa yhteisöissä, perheissä, seurakunnissa, työpaikoilla, tulee yhteentörmäyksiä joita tulee selvittää. Ja raamatunteksteissäkin toisinaan varoitetaan tietyistä ihmisistä ja joskus nuhdellaan sanoman vastaanottajia, joten niissäkin käsitellään myös kielteisiä asioita.
Kuitenkin on muistettava että tarkoituksemme täytyy olla hyvä, motiiviemme tulee olla puhtaat ja meidän on oltava puheissamme paitsi vastuullisia myös totuudellisia, rakkaudellisia ja luotettavia, pyrittävä aina siihen. Emme saa toivoa kenellekään pahaa, emme saa kirota yhtään ihmistä. Paavali tyytyy sanomaan häntä vainonneesta miehestä. 2. Timoteuskirjeen luvussa 4 jakeessa 14 ainoastaan: Kupariseppä Aleksandros on tehnyt minulle paljon pahaa, mutta Herra kyllä maksaa hänelle hänen tekojensa mukaan. Anteeksi tulee antaa mutta täytyy asettaa myös rajoja.
On toki ikävää havaita että maallistuneessa kulttuurissamme käytetään Jumalan nimeä usein aika usein kevyesti ja ilman kunnioitusta ja että hänen nimeään toisinaan jopa pilkataan ja vihataan, myös Suomessakin. Se, mitä tapahtuu kristillisissä seurakunnissa on vielä tärkeämpää. Kuten väärät profeetat ja turmeltunut temppelipapisto Raamatun aikaan, myös tänään on olemassa valheopettajia, jotka johtavat seuraajiaan harhaan. En halua aloittaa tässä mitään harhaopin metsästystä, jota esim. netti on pullollaan. Meidän täytyy käyttää sanaa harhaoppi harkiten.
Käytämme Jumalan nimeä väärin silloin kun annamme Jumalasta totuudenvastaisen kuvan, kuten silloin kun julistamme hänestä Raamatun vastaisesti. Niin teologi kuin maallikkojulistaja voi eksyä ja levittää eksytystä. Harhaopit eli heresiat ovat olleet riesana kristilliselle kirkolle halki kirkkohistorian. Niiden kumoaminen on työllistänyt kristittyjä ajattelijoita kaikkina aikoina.
Uskonpuolustukseen ei kuulu ainoastaan harhaoppien arvostelu vaan myös oikean opin ilmituominen. Meidän tulee arvostaa oikeaa, kristillistä ja raamatullista oppia. Oikea teologia kunnioittaa Jumalaa, puolustaa evankeliumin totuutta ja rakentaa Kristuksen seurakuntaa. Hyvä teologia perustuu Raamatun opetuksiin. Me protestantit tahdomme arvioida Raamatun valossa kaikkea kristillistä oppia. Hyvä teologia arvostaa myös kristillistä traditiota, sitä miten edelliset sukupolvet ovat tulkinneet Raamattua. Meidän ei välttämättä tarvitse olla aina samaa mieltä, mutta voimme oppia valtavasti kristillisestä perinteestä. Hyvä teologia pyrkii olemaan myös ajankohtaista eli nykyihmisille merkityksellistä.
Suomen Vapaakirkossa halutaan satsata oikeaan opetukseen erityisesti kouluttamalla työntekijöitä seurakunnille ja kristillisille järjestöille Suomen teologisessa opistossa. Siellä opetetaan myös vapaaehtoisia. Meillä Vapaakirkossa ei jaotella kristittyjä papistoon ja maallikoihin. Olemme pappeja kaikki Herran palvelijat.
Opistolla tehdään myös pienimuotoisempaa teologista tutkimustyötä. Suomen teologisen opiston tunnuslause on ”tietoa ja Jumalan tuntemista”. Tarvitsemme näitä molempia. Omasta kokemuksesta voin sanoa että se on hyvä koulu. Se antaa valmiuksia hengelliseen työhön, ei tee valmiiksi, mutta antaa pohjaa käytännön työhön ja samalla mahdollisiin jatko-opintoihin.
Suomen Vapaakirkolla ei ole yksityiskohtaista virallista oppia. Tunnustuksemme on lyhyt ja jättää tilaa erilaisille korostuksille. Käymme kirkkokunnassamme ja sen seurakunnissa jatkuvaa dialogia siitä mihin uskomme ja miksi. Saamme keskustella myös täällä Viitasaarella rohkeasti ja toisiamme kunnioittaen uskomme perusteista.
Jumalan nimeä on mahdollista käyttää väärin myös käytännön elämässä, kuten yksityisessä hartauden harjoituksessa ja julkisissa jumalanpalveluksissa. Esimerkiksi äärikarismaattisissa ja menestysteologisissa virtauksissa esiintyy joskus Jumalan käskemistä. Meidän kenenkään ei tule ajatella että voisimme toimia niin. Meillä kenelläkään ei ole sellaista auktoriteettia eikä tule olemaan. Valtasuhteet menevät toisin. Jumalalla on valta käskeä meitä. Ja hän tekee niin. Me emme käytä Pyhää Henkeä, hän ei ole voima jota käytetään esimerkiksi parantamiseen, vaan Pyhä Henki on persoona joka käyttää meitä. Hän on Jumala.
Jumala ei ole meidän hallinnassamme. Emme voi manipuloida häntä, emme myöskään rukouksin. Jumala on massiivisempi kuin galaksit ja kesyttämättömämpi kuin luonnonvoimat. Kristitty kirjallisuuden professori C. S. Lewis kirjoitti kuvitteellisen kertomuksen, Narnian tarinat, jossa Aslan leijona edustaa Kristusta. Eräs kirjan hahmo sanoo Aslanista "hän ei ole kesy leijona". Jumalakaan ei ole kesy Jumala.
Se, että hän toimii oman tahtonsa ja tarkoituksensa mukaisesti ja että meidän ja kaiken luodun on taivuttava hänen edessään, ei tarkoita fatalismia, eli uskoa kohtaloon. Jumala kuulee kyllä rukouksemme. Niillä on merkitystä ja vaikutusta. Jumala vastaa kuitenkin meille siten kuin hän itse parhaaksi näkee. Hän voi vastata rukouksiimme, ”kyllä”, ”ei”, tai ”odota”. Hän voi myös vastata meille tavoilla, joita emme osaa etukäteen edes aavistaa, hän tietää parhaiten mikä on meille parhaaksi.
Jumala voi toisinaan vastata myös itsepintaisiin hänen tahtonsa vastaisiin pyyntöihimme, kasvattaakseen ja opettaakseen meitä, kuten muinaista Israelin kansaa. Hän tekee senkin rakkaudesta. Ei meidän tarvitse pelätä rukousta, sillä voimme aina pyytää Jumalan tahdon tapahtumista kaikessa. Se on viisas rukous.
Oikea hartauselämä ja jumalanpalvelus tunnustaa Jumalan ja Kristuksen herruuden kaikessa. Meidän tulee ylistää Kolmiyhteistä Jumalaa, ei esiintyä itseämme korottaen. Meidät on kutsuttu julistamaan hänen suuria tekojaan, ei omia suorituksiamme. Toki voimme kertoa siitä mitä hyvää Jumala on tehnyt elämässämme, se tuo kunniaa Jumalalle. Kun opimme tuntemaan aidosti Jumalaa se vaikuttaa aitoa välittämistä lähimmäisistämme, koska heistä aivan jokainen on Jumalalle rakas ja tärkeä.
Kun rukoilemme nöyrästi Jumalaa ja palvelemme lähimmäisiämme hänen vuoksensa, käytämme oikein Jumalamme nimeä. Saamme tehdä Kristuksen nimessä hyvää toisille. Tämä tuo Jumalan nimelle kunniaa.
Tärkeintä meille on tuntea nimi Jeesus. Nimi Jeshua tarkoittaa ”Jahve pelastaa”. Voimme huutaa hänen nimeään avuksemme yksin ja yhdessä. Ja Raamatussa sanotaan joka huutaa avuksi Herran nimeä, se pelastuu (mm. Apostolien teot 2:21). Tämä on valtava lupaus.
Herra Jeesus Kristus kantoi ristille kaikki meidän rikkomuksemme Jumalan tahtoa vastaan. Saamme uskoa anteeksi hänen nimessään ja veressään kaikki syntimme – myös sen, että emme ole aina osanneet kunnioittaa Jumalan nimeä sillä tavoin kuin meidän tulisi.
Jeesus on täyttänyt puolestamme koko Jumalan, kaikki Jumalan käskyt. Hän toteutti kaikessa Isän tahdon. Kun olemme Kristuksessa, häneen yhdistettyinä, Jumala lukee Jeesuksen ansiot meidän hyväksemme. Meistä voi usein tuntua siltä, että emme ole tarpeeksi, että emme riitä. Mutta Kristus riittää. Hänen armonsa kestää. Hänen rauhanliittonsa ei horju.
Saamme monin tavoin heikkoina ja vajavaisinakin kristittyinä opetella Jumalan käskyjen oikeaa toteuttamista, myös Jumalan nimen käyttämistä - rohkeasti ylistää, rukoilla ja palvoa häntä. Saamme kasvaa uskonkuuliaisuudessa. Jumala haluaa aina viedä meitä eteenpäin. Joskus voi tulla takapakkiakin, mutta sitten käännymme ja ja jatkamme oikeaan suuntaan.
Olemme vielä keskeneräisiä ja toisinaan kompastumme, mutta saamme nousta uudelleen. Vaikka meissä on vikoja ja puutteita, meillä on hyvä ja armollinen Jumala. Hän ei muistele virheitämme, vaan rohkaisee meitä luottamaan häneen ja toimimaan oikein. Hän on meidän toivomme. Hän on meidän elämämme. Saakoon Pyhä Henki vaikuttaa meissä kristillisiä hyveitä: uskoa, toivoa ja rakkautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti