Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla 20.11.2016
Filippiläiskirje 3:1-11
Filippiläiskirjettä kutsutaan Paavalin vankilakirjeeksi, koska Paavali kirjoitti sen vangittuna ollessaan. Hän odotti tuomiota mahdollisesta teloituksesta tai vapautumisesta. Hän ei vaikuta masentuneelta tai epätoivoiselta, vaan hänen kirjeestään välittyy ilo ja toivo. Paavali kantaa vangittunakin edelleen huolta seurakuntien hyvinvoinnista, tässä filippiläisistä. Filippin seurakunnassa asiat olivat hyvin, vaikka haasteitakin oli.
Paavali kuvaa sanoilla "koirat" ja "kelvottomat työntekijät" ja "pilalleleikatut" samaa ihmisjoukkoa. Hän tarkoittaa tässä tiettyjä juutalaisia, ei kaikkia juutalaisia, vaan sellaisia juutalaisia, jotka vaativat pakanakristittyjä ympärileikkauttamaan itsensä ja noudattamaan Mooseksen lakia. Heidän mielestään usko Jeesukseen ei riittänyt pelastukseen. Paavali varoitti ennalta filippiläisiä. Monen muun seurakunnan tavoin he tulisivat vielä kohtaamaan näitä ihmisiä. Nämä judaistit halusivat käännyttää pakanakristityt lain alle.
Koiria pidettiin epäpuhtaina eläiminä juutalaisuudessa, koska niille kelpasi kaikenlainen ruoka. Juutalaiset kutsuivat pakanoita koiriksi, koska he poikkesivat elintavoiltaan juutalaisista. Pakanat mm. söivät epäpuhtaita ruokia. Paavali kutsuu näitä vääriä opettajia koiriksi kuvaten villikoirien raivoa, jolla väärät opettajat aiheuttivat vahinkoa seurakunnassa.
Paavali ei vastustanut ympärileikkausta sinänsä. Paavali ympärileikkasi Timoteuksen, jonka äiti oli juutalainen. Hän teki siten juutalaisten parissa tehtävän lähetystyön vuoksi, välttääkseen loukkauksen aihetta. Hänen tarkoituksensa oli, että juutalaisten olisi helpompi hyväksyä Timoteus. Väärät opettajat väittivät, että kristityt tarvitsevat ympärileikkausta, että Jumala voisi hyväksyä heidät. Kyse ei ollut lähetystyöstä, vaan syy oli pelastusopillinen. Jeesuksen ristin työ ei riittänyt.
Paavali vastusti evankeliumin vapauden riistämistä. Jumala vanhurskauttaa juutalaiset ja pakanat uskon kautta luvattuun Messiaaseen, ei lain noudattamisen tähden. Jumala hyväksyy meidät Jeesuksen täytetyn työn perusteella, hänen antamansa täydellisen uhrin vuoksi. Paavalille ympärileikkaus ei ollut ainoastaan ulkoinen rituaali. Hän puhui sydämen ympärileikkauksesta. Ajatus nousee jo Vanhan testamentin teksteistä:
5. Moos. 10:16: Ympärileikatkaa siis sydämenne -- taipukaa kuuliaisiksi Herralle älkääkä enää niskoitelko.
Jeremia 4:4: Ympärileikatkaa itsenne Herralle kuuluviksi, ympärileikatkaa sydämenne, te Juudan ja Jerusalemin asukkaat!
Kyse on sisäisestä puhdistautumisesta ja Jumalalle omistautumisesta. Ne, jotka palvelevat Jumalaa Pyhässä Hengessä eivät luota omiin ansioihinsa, vaan Kristukseen. Paavali lainaa 1. Korinttilaiskirjeessä Jeremian kirjan ajatusta. Hän sanoo: Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta. 1. Kor. 1:31. Jeremian kirjassa sanotaan 9:22-23:
Näin sanoo Herra:
-- Älköön viisas kerskuko viisaudellaan,
älköön väkevä voimillaan,
älköön rikas rikkaudellaan.
Joka haluaa kerskua, kerskukoon sillä, että tuntee minut ja tietää, mitä minä tahdon. Sillä minä olen Herra, minun tekoni maan päällä ovat uskollisuuden, oikeuden ja vanhurskauden tekoja. Niitä minä tahdon myös teiltä, sanoo Herra.
Paavalilla oli inhimillisesti ajatellen parempi ansioluettelo, CV, kuin useimmilla ihmisillä.
Paavali oli syntyperäinen juutalainen, ei käännynnäinen. Hänet oli ympärileikattu Aabrahamin kanssa solmitun liiton mukaisesti kahdeksan päivän ikäisenä. Hän oli valitun kansan jäsen. Kuten kuningas Saul, myös Paavali polveutui Benjaminin heimosta. Toisin kuin monet kreikkaa äidinkielenään puhuvat hellenistijuutalaiset, Paavali osasi arameaa, kansansa äidinkieltä, sekä hepreaa, kieltä, jolla pyhät kirjoitukset oli pääosin kirjoitettu. Hän oli omaksunut heprealaiset tavat ja heprealaisen kulttuurin.
Paavali oli fariseus. Sana fariseus tulee sanasta "erotettu". Fariseuksen erottautuivat kaikesta eettisesti ja rituaalisesti epäpuhtaasta. He pyrkivät pitämään Mooseksen lain viimeisintä yksityiskohtaa myöten. Fariseukset olivat tarkkoja erityisesti ruokasäädöksistä ja kymmenyksistä. He noudattivat kirjoitetun lain lisäksi suullista perimätietoa, jossa tooraa sovellettiin uusissa tilanteissa. Paavali opiskeli aikansa johtavan fariseuksen rabbi Gamalielin johdolla. Paavali oli juutalaisessa uskossaan innokkaampi ja kiivaampi kuin suurin osa hänen nuoruun ajan ikätovereistaan. Paavali oli nuhteeton niillä standardeilla, joilla hän aemmin mittasi itseään. Tämä kaikki oli tuonut Paavalille aiemmin syvää tyydytystä, mutta asia oli nyt toisin. Hän ei pitänyt ulkoisia tekijöitä enää tärkeinä. Paavali oli kokenut muutoksen kohdattuaan ylösnousseen Kristuksen Damaskoksen tiellä. Siellä Jumala ilmoitti Poikansa Paavalille ja Paavalista tuli Kristuksen palvelija.
Paavali oli muuttunut mies. Ennen kääntymystään Paavali piti Jeesuksen seuraajia jumalanpilkkaajina, jotka Israelin yhteisen edun nimissä piti hävittää maan päältä. Viha vaihtui kuitenkin rakkauteen ja iloon. Paavali piti arvokkaana sitä, mitä hän ennen halveksi ja arvottomana sitä, mitä hän ennen arvosti. Roska kuvaa arvotonta, poisheitettävää, epäpuhdasta. Sana voidaan kääntää sanalla ruonjätteet tai jopa sanalla uloste. Paavali luotti nyt yksin Kristukseen. Paavali näki lain käskyjen täyttämiseen perustuvan varmuuden oman vanhurskauden pystyttämisenä ja evankeliumiin luottamisen Jumalan vanhurskauden lahjan omistamisena. Paavali arvosti entisten ylpeilyn aiheiden sijaan Kristuksen tuntemista, osallisuutta hänen kärsimyksiinsä, ylösnousemuksen toivoa ja sitä suurta tarkoitusta, jonka Kristus oli hänelle varannut. Paavali oli Kristuksessa, yhdistynyt uskossa hänen kanssaan. Hän kaipasi kaipasi sitä, että hänet "havaittaisiin olevan" Kristuksessa (KR38). Tämä todennäköisesti viittaa Kristuksen päivään. Kun Jeesus palaa aikojen lopulla, Paavali tahtoi kuulua pelastettujen joukkoon.
Paavali oli hylännyt lain noudattamiseen perustuvan vanhurskauden, omavanhurskauden. Sen sijaan hän sai Kristuksen tähden, uskon kautta häneen lahjavanhuskauden. Jumala hyväksyy meidätkin yhteyteensä ja lahjoittaa meille pelastuksen yksin armosta, yksin uskosta ja yksin Kristuksen tähden. Paavali eli läheisessä suhteessa Kristuksen kanssa. Hän saattoi kokea, että Jeesus oli läsnä hänen elämässään. Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan Kristuksen ristinkuolemassa ja mittaamattoman voimansa Kristuksen ylösnousemuksessa. Me olemme osallisia Kristuksen ylösnousemusvoimasta. Ainoastaan tämän Jumalan voiman avulla voimme voittaa kiusaukset ja elää uutta, puhtaampaa Jumalalle pyhitettyä elämää.
Paavali puhuu paitsi Kristuksen voimasta, myös Kristuksen kärsimyksien osallisuudesta. Hänelle oli kunnia kärsiä Kristuksen tähden. Tämä Kristuksen kärsimysten jakaminen tuo meidät nykykristitytkin läheisempään yhteyteen Kristuksen kanssa. Mitä Paavali mahtaa tarkoittaa Kristuksen kaltaiseksi tulemisella kuolemassa? Uskon hänen tarkoittavan osallisuutta Kristuksen kuolemaan, jota kaste ja ehtoollinen kuvaavat, sekä päivittäisiä kärsimyksiä Kristuksen tähden ja mahdollista tulevaa marttyyrikuolemaa.
Mitä tarkoittaa olla vanhurskas? Se tarkoittaa sitä, että olemme oikeassa suhteessa Jumalan kanssa, että elämme Jumalan yhteydessä, olemme hänen hyväksymiään. Mitä tarkoittaa elää vanhurskaasti? Se tarkoittaa, että elämme tavalla, joka heijastaa Jumalan luonnetta, hänen rakkauttaan ja hyvyyttään. Jumalan tunteminen on myös tänään tärkeämpää kuin mikään muu. Martti Luther on sanonut: "Jos et tunne Kristusta, kaiken muun oppiminen on turhaa." Opimme tuntemaan Jeesuksen kautta itse Jumalan. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kristinopissa vuodelta 1948 sanotaan:
"Jumala on luonut ihmisen elämään hänen yhteydessään. Sentähden ihmissydän saa rauhan vain Jumalassa. Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia."
Emme voi olla vanhurskaita omassa varassamme. Emme kykene elämään vanhurskaasti omin avuin. Saamme vanhurskauden lahjana Jumalalta. Meidän ei tarvitse ansaita Jumalan suosiota. Olemme Jeesuksen tähden Jumalalle otollisia. Hän hyväksyy meidät Kristuksen tähden yhteyteensä. Saamme anteeksi kaikki synnit, jotka olemme tehneet. Kaiken sen väärän, miten olemme toimineet, mitä olemme sanoneet, ajatelleet, aikoneet ja minkä hyvän olemme jättäneet tekemättä. Saamme anteeksi kaikki ennen uskoontuloamme tehdyt synnit, mutta myös kaikki uskossa ollessamme tehdyt synnit. Usko ei ole keino ansaita Jumalan suosio. Usko on se tapa, millä otamme Jumalan suosion lahjana vastaan.
Mihin me panemme toivomme? Siihenkö, että olemme eläneet hyvän elämän? Siihenkö että emme ole tehneet kenellekään pahaa? Siihenkö, että meillä on tai oli kristityt vanhemmat? Siihenkö että olemme jäseninä kirjoilla kristillisessä seurakunnassa? Siihenkö, että olemme joskus elämässämme rukoilleet syntisen rukouksen? Vai panemmeko toivomme yksin Kristukseen? Siihen, että ainoastaan Jeesuksen ristin tähden voimme tulla pyhän Jumalan eteen. Siihen, että ainoastaan Jeesuksen sovituskuolema, hänen vuodattamansa pyhä veri, riittää pelastukseen. Siihen, että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman, eli julistaa meidät syyttömiksi yksin armosta, yksin uskosta ja yksin Kristuksen tähden. Siihen että Jumala lukee Kristuksen syyksi syntimme ja Kristuksen ansiot hyväksemme viimeisenä päivänä.
Paavali uskoi ruumiin ylösnousemukseen viimeisenä päivänä. Tämä ei ollut hänelle toiveajattelua, vaan varma toivo. Tämän saman toivon varassa myös me voimme elää ja kerran kuolla. Kristillisessä toivossa ei ole kyse ainoastaan hengellisestä olotilasta, vaan myös fyysisestä tapahtumasta. Kyse ei ole ainoastaan siitä, että sielu menee taivaaseen Jumalan läsnäoloon kuolemamme jälkeen. Kyse on myös siitä, että nousemme ruumiillisesti kuolleista. Saamme uuden elinvoimaisen terveen kehon. Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan. Saamme elää ikuisesti uudessa, kirkastetussa luomakunnassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti