Pääsiäinen

Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla su 21.4.2019

Luukkaan evankeliumi 24

Vietämme kirkkovuoden suurinta juhlaa yhdessä koko kristikunnan kanssa. Vaikka yksikään ihminen ei nähnyt Jeesuksen ylösnousemusta tapahtumana, tyhjän haudan ja ylösnousseen Kristuksen ilmestymisen näki moni. Neljän evankelistan kuvauksissa on paljon yhtäläisyyksiä, kuten se, että Jeesus ilmestyi ensin naisopetuslapsille, ja vasta sitten miesopetuslapsille, ja että opetuslasten oli aluksi vaikea uskoa Jeesuksen todella nousseen kuolleista. Naisia ei pidetty tuona aikana luotettavina todistajina joten kertomuksen täytyy olla aito. Ei olisi järkeä keksiä tällaista kertomusta, joka vähentää sen luotettavuutta.

Evankeliumien kertomuksissa on myös eroavaisuuksia, kuten se montako enkeliä mainitaan olleen haudalla ja missä järjestyksessä asiat tarkalleen ottaen etenivät. Kaikkia eroja on hieman hankalaa sovittaa täysin yhteen. Meidän ei kuitenkaan tarvitse hämmentyä tämän vuoksi. Kyse on useiden silminnäkijöiden kuvauksiin perustuvista kertomuksista. Myös nykyisin silminnäkijät muistavat erilaisia yksityiskohtia kun heitä pyydetään todistamaan oikeudessa tai heitä haastatellaan mediassa. Lainaan helluntailaista Turun yliopiston Jeesus-tutkijaa Matti Kankaanniemeä:

”Tieteellisen historiatutkimuksen puitteissa voidaan seuraavaa tapahtumakulkua pitää hyvin perusteltuna: Suuren neuvoston jäsen Joosef Arimatialainen palvelijoineen hautaa Jeesuksen perjantaina iltapäivällä lähellä sijaitsevaan hautaan. Tapahtumakulkua seuraa Magdalan Maria ja joukko muita Jeesuksen naisopetuslapsia. Puolentoista vuorokauden jälkeen eli sunnuntaiaamuna Magdalan Maria ja muutama muu nainen lähtevät Jeesuksen haudalle ja löytävät sen tyhjänä.”

Matti Kankaanniemi on tehnyt väitöskirjan Jeesuksen ylösnousemukseen liittyen. Kristilliselle seurakunnalle ylösnousemuksen todellisuus on elintärkeää. Ilman sitä kristinuskosta jää jäljelle vain tyhjät kuoret. Historian virrassa kerran eläneessä Jeesus Nasaretilaisessa ja seurakunnan kohtaamassa uskon Kristuksessa on kyse yhdestä ja samasta persoonasta. Liberaalimmassa teologiassa pyritään lyömään kiilaa historian Jeesuksen ja uskon Kristuksen välille. Mutta on kyse samasta henkilöstä, näkökulma on vain eri.

Juutalaiset jakavat heprealaisen Raamatun kolmeen osaan: tooraan, profeettoihin ja kirjoituksiin. Tämä jaottelu näkyy myös lukemassamme evankeliumitekstissä, jossa Jeesus sanoo että hän itse on heprealaisen Raamatun eli meidän Vanhan testamenttimme kulminaatio ja täyttymys. Kristus kävi ylösnoustuaan opetuslastensa kanssa systemaattisesti läpi Kirjoituksia. Hän tulkitsi niitä oman persoonansa ja työnsä kautta. Hän selitti niistä Jumalan pelastussuunnitelmaa ja profetioita Messiaan kohtaamista kärsimyksistä ja niiden jälkeen tulevasta kunniassta. Tämä periaate on meille ihan yhtä tärkeää myös tänään. Raamatussa on yhä tärkeintä Lutherin sanoin ”se, mikä ajaa Kristusta”.

Kristinuskossa on historiallisen ja tiedollisen puolen lisäksi mukana vahva kokemuksellinen elementti. Jeesuksen voi kohdata myös tänään. Hän puhuu meille raamatuntekstien ja Pyhän Hengen vaikutuksen kautta. Hän voi puhua meille myös ilmestyksissä, unissa, profetioissa ja johdatuksessa. Anglikaanisen kirkon edesmennyt piispa Christopher Chavasse kuvailee tätä kokemusta seuraavasti:

”Raamattu on meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen muotokuva. Evankeliumit ovat taulun keskeinen hahmo. Vanha testamentti on se tausta, jolta hän nousee, ja se on ehdottoman tärkeä kokonaisuuden kannalta. Kirjeet pukevat ja täydentävät hänen hahmonsa, ne selittävät ja kuvailevat sitä. Ja kun me Raamattua lukemalla tutkimme tätä muotokuvaa kokonaisuutena, silloin tapahtuu ihme: tuo hahmo muuttuu eläväksi ja astuu alas kirjoitetun sanan taulusta; Emmauksen tien ikuinen Kristus itse tulee selittämään Raamattua meille, tulkitsemaan kirjoituksista kaiken, mikä koskee häntä.”

Muistan itsekin sen kun eräänä lauantai-iltana joulukuussa 1999 tulin uskoon Kuopion helluntaiseurakunnan nuortenillassa. Seuraavana päivänä, kun luin lähes koko päivän Raamattua, tunsin kuinka raamatuntekstien hengellinen merkitys alkoi avautua aivan uudella tavalla. Pyhä Henki puhuu meille sanassa.

Tahdon päättää kirkkoisä Johannes Krysostomoksen pääsiäissaarnaan. Hän eli noin vuodesta 345 vuoteen 407:

”Se, joka on hurskas ja rakastaa Jumalaa, iloitkoon tästä hyvästä ja riemuisasta juhlasta. Joka on oikeamielinen palvelija, tulkoon riemuiten Herransa iloon. Joka on paastoten kilvoitellut, iloitkoon palkasta. Joka on ensimmäisestä hetkestä työtä tehnyt, ottakoon tänään vastaan oikeudenmukaisen ansion. Joka tuli kolmannen hetken jälkeen, ilolla viettäköön juhlaa. Joka saapui kuudennen hetken jälkeen, älköön lainkaan tunteko pelkoa: kukaan ei menetä mitään. Joka tuli niin myöhään kuin yhdeksännellä hetkellä, tulkoon mukaan hänkin, lainkaan epäröimättä.

Joka saapui vasta yhdennellätoista hetkellä, älköön olko huolissaan viivästymisestään, sillä valtias on jalomielinen: hän ottaa vastaan viimeisen niin kuin ensimmäisenkin, hän suo levon yhdennentoista hetken työntekijälle kuten ensimmäisestä hetkestä työtä tehneelle. Viimeisenkin hän armahtaa ja ensimmäisestä pitää huolen: tuolle hän antaa, tälle lahjoittaa. Hän ottaa vastaan teot ja hyväksyy aikeenkin. Hän antaa arvon työlle ja aikomustakin hän kiittää. Siis tulkaa kaikki sisälle Herranne iloon. Niin ensimmäiset kuin toiset, iloitkaa juhlasta. Rikkaat ja köyhät, riemuitkaa toinen toistenne kanssa. Kilvoittelijat ja välinpitämättömät, kunnioittakaa tätä päivää.

Te, jotka paastositte, ja te, jotka ette paastonneet, riemuitkaa tänä päivänä. Pöytä on runsas, syökää ylenpalttisuudessa. Älköön kukaan poistuko nälkäisenä, sillä juhlaruokaa on paljon. Riemuitkaa kaikki oikeamielisyyden rikkaudesta. Riemuitkaa kaikki uskon juhlapidoista. Älköön kukaan valittako puutetta, sillä yhteinen valtakunta on ilmestynyt. Älköön kukaan itkekö rikkomuksiaan, sillä anteeksiantamus on noussut haudasta. Älköön kukaan pelätkö kuolemaa, sillä Vapahtajan kuolema on meidät vapauttanut: kuoleman hallussa pitämä kukisti kuoleman. Tuonelaan laskeutuessaan hän hävitti tuonelan. Hän tuhosi sen, joka oli hänen lihaansa maistanut.

Ja tätä odottaessaan Jesaja huudahti ja sanoi: ’Tuonela kukistui kohdatessaan sinut alhaalla’. Se kukistui ja niin se kohtasi loppunsa. Se kukistui ja se saatettiin häpeään. Se kukistui ja niin se kuoletettiin. Se kukistui ja niin se menetti valtansa. Se kukistui ja pantiin kahleisiin. Se otti ruumiin, mutta kohtasi Jumalan. Se otti maan tomua, mutta kohtasi taivaan. Se otti, mitä näki mutta kukistui siihen, mitä ei nähnyt. Kuolema, missä on sinun otasi? Tuonela, missä on sinun voittosi? Kristus nousi kuolleista ja hävitti voimasi. Kristus nousi kuolleista ja pahuuden henget tuhoutuivat. Kristus nousi kuolleista ja elämä hallitsee. Kristus nousi kuolleista, eikä kukaan kuollut ole haudassa. Sillä Kristus nousi kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista. Hänelle olkoon kunnia ja valta iankaikkisesta iankaikkiseen.

Aamen.”