Puhe Viitasaaren vapaaseurakunnalla su 23.10.2016
Filippiläiskirje 2:12-30
Olemme tarkastelleet yhdessä Filippiläiskirjettä. Meidän on hyvä muistaa edelleen ne olosuhteet, jotka ovat kirjeen taustalla. Paavali on vangittuna ja odottaa päätöstä mahdollisesta teloituksesta. Hän ei ole katkera, hän toivoo pääsevänsä vapaaksi, mutta tuomio saattoi olla myös teloitus. Hän iloitsee Herrassa ja kehottaa toisiakin iloitsemaan.
Paavali kehoittaa: Tehkää työtä pelastuaksenne. Pelastus on Jumalan lahja, mutta sen osallisuutta tulee elää todeksi. Paavali osoittaa sanoilla peläten ja vavisten, että kyse on tärkeästä asiasta. Kyse ei ole kauhusta, vaan asiaankuuluvasta kunnioituksesta Jumalaa kohtaan. Meidän tulee muistaa, että Jumala on läsnä. Hän on keskuudessamme. Olemme hänen seurakuntansa.
Meidän ei tarvitse tehdä työtä ansaitaksemme pelastus. Meidän tulee kuitenkin työskennellä saattaaksemme loppuun Kristuksen ansaitsema pelastus. Ei riitä, että aloitimme matkan hyvin. Meidän täytyy myös päästä perille asti. Jumalanpelko on erittäin terve ilmiö. Olemme tekemisissä sellaisen tahon kanssa, jonka uhmaaminen ei ole viisasta.
Emme voi ottaa kevyesti päämääräämme. Tarvitsemme määränpäähän päästäksemme Jumalan apua. Ja Jumala antaa apua. Pyhä Henki vaikuttaa meissä jokaisessa yksilöinä, mutta myös meissä yhteisönä. Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa. Pyhä Henki antaa meille sisäisen halun toimia Jumalan tarkoituksen mukaisesti ja myös voiman toteuttaa Jumalan tahtoa. Pyhä Henki muuttaa meitä sisältäpäin. Ajan myötä muutos alkaa näkyä myös ulospäin.
Paavali kehoittaa: Tehkää kaikki nurisematta ja empimättä. Israelilaiset nurisivat ja epäröivät Egyptistä lähdettyään erämaavaelluksella. Mooses kutsui heitä kieroutuneeksi ja turmeltuneeksi sukukunnaksi. Israel nurisi Moosesta ja samalla Jumalaa vastaan. Kansan valtasi itsesääli. Paavali varoittaa seuraamasta samaa tottelemattomuuden esimerkkiä. Hän kehoittaa seuraamaan parempaa esimerkkiä Kristusta ja heijastamaan Kristuksen kaltaista luonnetta. Kiitollisuus ja ylistys on itsesäälin ja nurinan vastakohta.
Tehkää kaikki nurisematta ja empimättä, jotta olisitte moitteettomia ja puhtaita, nuhteettomia Jumalan lapsia tämän kieroutuneen ja turmeltuneen sukukunnan keskellä. Moitteettomuus tai nuhteettomuus tarkoittaa sitä, että ei herätä toiminnallaan pahennusta, ettemme anna aihettaa moitteisiin tai nuhteisiin. Puhdas tarkoittaa sekoittamatonta. Esimerkiksi puhdas kulta koostuu kullasta, ei muista ainesosista. Sanat ”kieroutunut” ja ”turmelunut” viittaavat siihen, että tämän maailman toiminta ja arvot ovat vääristyneet. Tämä on seurausta kapinasta Jumalaa vastaan.
Te loistatte siinä kuin tähdet taivaalla. Jeesus sanoi, Matteus 5:14-16: Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.
Tarkoituksemme on heijastaa Jumalan kirkkautta maailmalle. Paavali tarkoittaa valon loistamisella erityisesti sitä, että julistamme evankeliumia sekä sanoilla että elämällä. Valona loistamiseen tarvitaan sanoja ja tekoja. Elämämme voi heijastaa Jumalan antamaa rakkautta, iloa, rauhaa, kärsivällisyyttä, ystävällisyyttä, hyvyyttä, uskollisuutta, lempeyttä ja itsehillintää. Kyse ei ole omasta loistamisestamme, vaan Jumalan läsnäolosta elämässämme.
Te loistatte siinä kuin tähdet taivaalla, kun pidätte esillä elämän sanaa. Jos emme avaa suutamme, ihmiset ajattelevat todennäköisesti meistä ”siinäpä on mukavia ihmisiä”. Meitä kutsutaan todistamaan myös ihan verbaalisesti. Elämän sanassa on kyse ikuisesta elämästä. Ikuinen elämä alkaa jo tässä ajassa, kun yhdistymme uskon kautta ylösnousseeseen Herraamme. Olemme näin osallisia uskon kautta Jumalan antamasta uudesta elämästä.
Paavali sanoo: Minä toimitan teidän uskonne uhripalvelusta. Kristittyjen elämää kuvataan Uudessa testamentissa uhrina. Roomalaiskirje 12:1: Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet [ja sisaret]: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi.
Myös hyvät teot ovat uhri, joka annetaan Jumalalle. Paavali näki myös kuolemansa uhrina. Hän sanoo:Vaikka minun, kun toimitan teidän uskonne uhripalvelusta, olisi lopuksi uhrattava henkeni, minä iloitsen ja riemuitsen kaikkien teidän kanssanne. Iloitkaa ja riemuitkaa tekin samalla tavoin minun kanssani. Kyseessä oli asia, josta hän selvästi iloitsi. Hän kehoitti myös filippiläisiä iloitsemaan. Paavali halusi kirkastaa Kristusta niin elämässä kuin kuolemassa.
Paavali kaipasi uutisia Filippistä. Hän toivoi voivansa lähettää pian Timoteuksen Filippiin. Ei välittömästi, mutta heti Paavalin oikeudenkäynnin jälkeen. Myös Timoteus kantoi Paavalin tavoin aidosti ja epäitsekkäästi huolta filippiläisten hyvinvoinnnista. Timoteus oli vilpitön ja etsi toisten etua, ei omaansa. Timoteus oli Paavalille kuin oma poika. Paavali oli Timoteuksen hengellinen isä. Myös tänään hengellinen vanhemmuus on tärkeää. Meidän tulee kantaa huolta uudesta Jumalaa rakastavasta sukupolvesta. Meidän täytyy varmistaa, että myös tulevaisuudessa seurakunta saa toimia ja voida hyvin sekä kasvaa.
Jo ennen Timoteuksen lähettämistä Paavali lähetti Epafroditoksen Filippiin. Epafroditos toi Filippiläiskirjeen mukanaan. Epafroditos toi Paavalille filippiläisten lahjan, mahdollisesti kerätys rahalahjan, Paavalille. Epafroditos sairastui vakavasti joko matkalla Paavalin luo, tai perille saavuttuaan. Uutinen tästä oli ehtinyt Filippiin kirjettä kirjoitettaessa. Paavali tiesi, että Epafroditosta vaivasi se asia, että filippiläiset huolehtivat hänestä, kun tiesivät hänen sairastumisestaan. Asia vaivasi myös filippiläisiä. Epafroditoksen oli alunperin ilmeisesti määrä olla pidempään Paavalin luona, mutta Paavali lähetti hänet takaisin, jotta filippiläiset saisivat iloita hänen toipumisestaan ja myös Epfroditos saisi olla helpottunut. Paavali saattoi kokea myös itse olonsa helpottuneemmaksi, kun filippiläiset näkisivät Epafrodituksen terveenä.
Paavali käyttää kirjeissään hengellisestä työstä sotilastermejä taistelutoveri. Hän todella näki vaivaa seurakunnan hyväksi ja antautui tosissaan kutsumukselleen. Paavali puhuu hyvää Timoteuksen lisäksi myös Epafrotitoksesta. Epafroditos laittoi itsensä ja jopa henkensä alttiiksi palvellessaan Paavalia. Epafroditos tarkoittaa ”rakastettava”. Timoteus tarkoittaa ”Jumalaa kunnioittava”. Paavali tarkoittaa ”vähäinen”. Paavali, Timoteus ja Epafroditos ovat kukin esikuvallisia Kristuksen seuraajia myös meille. He elivät todeksi Kristuksen esimerkkiä, heillä oli sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli (Fil. 2:5)
Jumala on tarkoittanut ihmisen elämään yhteydessään, mutta myös toisten ihmisten kanssa. Parhaimmillaan seurakunnassa toteutuu niin ilojen kuin surujen jakamista. Jeesus poisti ristinkuolemallaan esteet ihmisen ja Jumalan väliltä, jotka tulivat maailmaan syntiinlankeemuksen seurauksena. Jeesus tahtoo purkaa esteet myös ihmisten väliltä.
Jeesus oli ihminen. Hänkin tarvitsi ystäviä. Hänen ystäväpiirissään oli kolme erityisen läheistä henkilöä, Pietari, Jaakob ja Johannes. Jeesus hyväksyi seuraansa kaikki ihmiset, mutta hän valitsi ystävänsä. Timoteus oli erityisen läheinen ystävä Paavalille. Myös Epafroditos oli Paavalin ystävä. Ei ole mahdollista eikä edes tarpeen kokea kaikkien kanssa syvää ystävyyttä. Ehkä taivaassa voimme kokea tällaista, kun aika ei enää aseta rajoitteita. Tarvitsemme kun silti joitakin ihmisiä, joihin voimme todella luottaa ja joille voimme olla aivan avoimia. Ilman molemminpuolista avoimuutta ei voi syntyä syvempää kohtaamista ja syvää ystävyyttä. Syvä ystävyys ja yhteys voimaannuttaa.
Ystävystymisessä on tärkeää, että olemme aidosti kiinnostuneet toisista. Toinen tärkeä asia on, että meillä on jotain yhteistä. Kristittyinä meillä on paljon yhteistä. Kristittyinä meitä yhdistää yhteinen usko. Tämän lisäksi meitä tulisi yhdistää yhteinen näky, yhteinen päämäärä, yhteinen tehtävä ja yhteinen palvelutyö. Meillä on kaikki mahdollisuuden kokea syvempää yhteyttä ja ystävyyttä.
On tärkeää ystävystyä myös ei-uskovien kanssa. Emme ystävysty käännyttääksemme ihmisiä. Ihmiset ovat arvokkaita lähimmäisiä, eivät kohteita. Mutta koska olemme kiinnostuneita toisista ja välitämme heistä, haluamme myös kertoa heille Jeesuksesta. Mikäli emme suuntaudu ulospäin, lämpiämme helposti sisäänpäin. Se on kuihtumisen ja kuoleman tie seurakunnalle. Pyydän teiltä: Kutsukaa läheisiänne ja ystäviänne Alfa-kurssille. Tarvitsemme osallistujia että voimme pitää Alfan tammikuussa.
On tärkeää, että meillä on keskinäinen yhteys seurakunnassa ja että seurakunnan johtajilla on keskinäinen yhteys ja että seurakunnan johtajilla ja seurakunnalla on keskinäinen yhteys. Pyrimme vahvistamaan meidän keskinäistä yhteyttä ja näkyä Viitasaaren vapaaseurakunnalla mm. seurakuntapäivien ja vanhimmistopäivien avulla.
Haluan päättää rukoukseen, joka yhdistetään 1100-1200 lukujen taitteessa eläneeseen katolilaiseen munkkiin ja hyväntekijään Franciscus Assisilaiseen:
Vapahtaja, tee minusta rauhasi välikappale,
niin että sinne, missä on vihaa,
toisin rakkauden,
missä loukkausta, toisin anteeksiannon,
missä epäsopua, toisin yksimielisyyden,
missä erehdystä, osoittaisin totuuden,
missä epäilystä, auttaisin uskoon,
missä epätoivoa, nostaisin luottamukseen,
missä pimeyttä, loisin sinun valoasi,
missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen.
Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon
etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita,
hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,
pyytää rakkautta kuin rakastaa muita,
sillä antaessaan saa,
kadottaessaan löytää,
unohtaessaan saa anteeksi,
kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti