Ylösnousemus

Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla 16.4.2017

Ylösnousemus on kaikkein tärkeimpiä asioita kristinuskossa. Se on tulkinnallinen avain koko kristinuskoon. Se osoittaa Kristuksen opetukset todeksi. Kristuksesta käsin avautuu koko Raamattu. Kristuksen ylösnousemus takaa yleisen ylösnousemuksen toteutumisen aikojen lopulla.

Katsellaan hieman Vanhan testamentin opetusta kuolemanjälkeisestä elämästä. Meidän ei tarvitse hämmästyä sitä, että Raamatun vanhimmissa kirjoissa ei käsitellä kaikkia Raamatun teemoja. Ilmoitus täydentyy ajan myötä ja uusi ilmoitus rakentuu jo annetun pohjalle.

Raamatun vanhimmissa teksteissä keskistytään tähän elämään, Jumalan siunauksiin tässä ajassa. Vanhassa testamentissa on kohtia, joissa kuoleman jälkeinen elämä nähdään eräänlaisena varjoelämänä. Psalmissa 6:6 sanotaan: Kuoltuaan ei kukaan sinua ylistä, ei kukaan kiitä sinua tuonelassa.

Vanhassa testamentissa ajatus kuolemanjälkeisestä elämästä kehittyy kohti selkeämpää toivoa ylösnousemuksesta. Ylösnousemuksen taustalla on Vanhassa testamentissa seuraava ongelma: ”Miksi jumalattomat usein menestyvät? Ja miksi vanhurskaat usein kärsivät?” Ylösnousemus antaa toivoa lopullisen oikeudenmukaisuuden toteutumisesta. Vaikka oikeudenmukaisuus ei toteudu aina tässä elämässä, niin viimeistään sitten kuoleman jälkeen. Vanhassa testamentissa on myös kohtia, joissa kuvataan kuoleman jälkeistä elämää Jumalan läheisyydessä:

Job 19:25-26 KR33: Minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.

Vanhassa testamentissa on myös kohtia ylösnousemuksesta.

Jesaja 26:19: Sinun kuolleesi heräävät eloon, heidän ruumiinsa nousevat ylös. Tomuun vaipuneet, herätkää ja riemuitkaa! Sinun kimaltava aamukasteesi virvoittaa maan, ja niin maa palauttaa kuolleet elämään.

Danielin kirja 12:2 Monet maan tomussa nukkuvista heräävät, toiset ikuiseen elämään, toiset häpeään ja ikuiseen kauhuun.

Tuo sana ”monet” voitaisiin kääntää tässä myös sanalla ”kaikki”. Voimme todeta, että vaikka Vanha testamentti ei keskity kuolemanjälkeiseen elämään, sieltä löytyy kuitenkin ajatus kuolemanjälkeisestä elämästä ja myös ylösnousemuksesta.

Ilmoitus tarkentuu Uudessa testamentissa. Jeesus oli omaksunut opetuksen kuolleiden ylösnousemuksesta aikojen lopulla. Hän jakoi tässä varhaisten kristittyjen tavoin juutalaisten fariseusten kanssa samansuuntaisen käsityksen. Saddukeukset eivät uskoneet ylösnousemukseen. Jeesus opetti, että ylösnousemus on kaksiosainen, tuomion ylösnousemus niille, jotka eivät usko, ja elämän ylösnousemus uskoville.

Johannes 5:25,28,29: Tulee aika -- ja se on jo nyt -- jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen. Ne, jotka sen kuulevat, saavat elää - - Älkää ihmetelkö tätä! Tulee aika, jolloin kaikki, jotka lepäävät haudoissaan, kuulevat hänen äänensä. He nousevat haudoistaan -- hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen.

Jeesus kertoi opetuslapsille jo ennalta kohtaavansa kuoleman ja nousevansa kuolleista kolmantena päivänä. Jeesus sanoi:

Markus 9:31-32: "Ihmisen Poika annetaan ihmisten käsiin, ja he tappavat hänet, mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista." Opetuslapset eivät ymmärtäneet, mitä hän näillä sanoillaan tarkoitti, mutta eivät rohjenneet kysyä häneltä.

Ei ihme että opetuslapset eivät uskaltaneet kysyä, kun Jeesus sanoi aiemmin tiukasti Pietarille, kun Pietari ryhtyi estelemään, että sellaista ei saa tapahtua Messiaalle. Jeesuksen ristinkuolema on yleisesti  tunnustettu historian tapahtuma. Kristuksen tyhjästä haudasta kerrotaan kaikissa neljässä evankeliumissa. Myös Jeesuksen ylösnousemusilmestyksillä on tärkeä rooli. Jeesus ilmestyi ylösnousemuksensa jälkeen todistajille useita kertoja ristinkuolemansa jälkeen osoittaen elävänsä.

Apostoli Paavali opettaa, että se, mitä tapahtui Kristukselle, tapahtuu myös meille hänen seuraajilleen.

1. Kor 15:21-23: Kuolema sai alkunsa ihmisestä, samoin kuolleiden ylösnousemus on alkanut ihmisestä. Sillä niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi, jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus ja sen jälkeen Kristuksen omat, kun hän tulee.

Paavali jatkaa, että meistä tulee jollain tavoin ylösnousseen Jeesuksen kaltaisia.

1. Kor. 15:47-49: Ensimmäinen ihminen on maallinen, maasta lähtöisin, toinen ihminen on taivaasta. Millainen tuo maallinen ihminen oli, sellaisia ovat kaikki maalliset ihmiset, ja millainen tuo taivaallinen ihminen on, sellaisia tulevat olemaan taivaalliset ihmiset. Ja niin kuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi.

Paavalin mukaan me muutumme ylösnousemuksessa ja kuitenkin me säilymme myös jollain tavoin samoina. Hän vertaa tätä muutosta siemenen kasvamiseen kasviksi.

1. Kor 15:42-44: Samoin tapahtuu kuolleiden ylösnousemuksessa. Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana. Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. Mikä kylvetään heikkona, nousee täynnä voimaa. Kylvetään ajallinen ruumis, nousee hengellinen ruumis.

Mutta onko ylösnousemus totta? 1700-luvulla Valistuksen aikana uskottiin ihmisen järjen kaikkivoipaisuuteen. Ihmeisiin, kuten ylösnousemukseen suhtauduttiin äärimmäisen skeptisesti. Kun yliluonnollinen nähtiin mahdottomana, evankeliumin kirjoittajia pidettiin valehtelijoina tai vähintään harhaanjohdettuina. Liberaaliteologit halusivat pelastaa jotain kristinuskosta siihen kriittisesti suhtautuvien aikalaistensa keskellä. Heillä oli hyvä pyrkimys. He halusivat, että kristinuskolla olisi merkitystä siitä vieraantuneille ihmisille.

Koska moderni ihminen ei voinut hyväksyä esimodernia maailmankuvaa, jossa on henkiä ja jossa tapahtuu ihmeitä, liberaaliteologit puhuivat ylösnousemuksesta myyttinä (David Friedrich Strauss 1808–74). Heidän mukaansa varhaiset kristityt eivät valehdelleen, vaan näkivät Jeesuksen merkittävänä henkilönä ja tekivät siksi hänestä maailmankuvansa pohjalta tarunhohtoisen tulkinnan. Toiset heistä ajattelivat, että vaikka historian Jeesus ei noussut oikeasti ruumiillisesti kuolleista, uskon Kristus elää kuitenkin seurakunnan julistuksessa (Rudolf Bultmann 1884-1976). Sanoma oli tärkeintä, ei se mitä tapahtui kauan sitten. Monilla on tämänsuuntaisia ajatuksia yhä tänäänkin.

Ylösnousemuksen kieltämisessä ei ole kuitenkaan kyseessä uusi ilmiö. Jo Uuden testamentin aikaan jotkut Korintin seurakunnassa kyseenalaistivat yleisen ylösnousemuksen. Apostoli Paavali kirjoittaa, että jos ylösnousemusta ei tapahdu, on loogista ajatella, että Kristustakaan ei ole herätetty kuolleista. Tästä voidaan edelleen päätellä, että kristillinen lähetystyö siinä tapauksessa on turhaa ja kristinusko merkityksetöntä. Silloin Kristuksen ylösnousemuksen todistajat ovat vääriä todistajia, eikä ole olemassa Jumalan hyväksymää Kristuksen uhria, joka toisi syntien anteeksiannon eikä myöskään toivoa tulevasta elämästä Taivasten valtakunnassa. Kristityt kokivat alusta asti vainoa ja vaikeutta. Paavali toteaakin, 1. Kor 15:19: Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä.

Kun arvioimme Uuden testamentin historiallista luotettavuutta on tärkeää kysyä: ”Voiko ihmeitä tapahtua?” Moni raamatuntutkija vastaa kysymykseen ”ihmeitä ei voi tapahtua”. Mikäli olemme tehneet etukäteispäätöksen sen suhteen, että ihmeitä ei ole, meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin torjua Jeesuksen ruumillinen ylösnousemus. Mutta mikäli mielemme on avoin, voimme myös vakuuttua siitä, että Kristuksen ruumillinen ylösnousemus on totta.

Teologi Gary Habermas teki väitöskirjansa ylösnousemuksesta. Habermasin kotisivuilla on ylösnousemukseen liittyviä kirjoituksia, hän on kirjoittanut aiheesta myös kirjoja. Hänen mukaansa noin 3/4 kaikista Uuden testamentin tutkijoista, niin liberaaleista, keskilinjan tutkijoista kuin konservatiiveista, pitävät kolmea asiaa faktoina.

1. Jeesus Nasaretilainen kuoli ristillä.
2. Pääsiäisenä Jeesuksen hauta oli tyhjä.
3. Opetuslapset kokivat Jeesuksen ilmestyvän heille ylösnousseena.

Historioitsijat joutuvat miettimään miten selittää nämä kolme asiaa. Helsingin yliopiston raamatunselitysopin dosentti Matti Myllykoski on esittänyt, että Jeesuksen ruumista ei löydetty, koska se heitettiin joukkohautaan. Toiset ovat esittäneet, että naiset erehtyivät pääsiäisenä haudasta. Kumpikaan näistä selityksistä ei selitä ylösnousemusilmestyksiä eikä opetuslapsissa tapahtunutta muutosta aroista ja toivonsa menettäneistä ihmisistä rohkeiksi todistajiksi. He olivat valmiit kärsimään ja kuolemaan evankeliumin tähden. He pitivät ilmiselvästi julistustaan totena. Selitysvoimaisin vastaus on se, että Jumala herätti Jeesuksen kuolleista.

Tom Wright, yksi aikamme merkittävimpiä Uuden testamentin tutkijoita, kirjoitti noin 740-sivuisen kirjan ylösnousemuksesta The Resurrection of the Son of God, jossa hän käy huolellisesti läpi sitä, mitä pääsiäisenä tapahtui. Hänen mukaansa Kristuksen ylösnousemus yllätti kaikki, sillä kukaan ei odottanut, että Jeesus nousisi ylös. Juutalaisuudessa ylösnousemuksen odotettiin tapahtuvan vasta päivien lopulla. Wright on kirjoittanut myös yleistajuisia kirjoja, ainakin seuraava kirja on suomennettu Kuka olet Jeesus? - Jeesuksen elämä ja opetus. Se on ihan hyvä kirja. Hänen puheitaan voi myös kuunnella internetistä.

Jeesuksen teloituksen olisi pitänyt asettaa piste hänen messiaanisille väitteilleen. Ristiinnaulittu messias oli väärä messias. Silti opetuslapset julistivat, että Jeesus on Messias, vaikka ristiinnaulitseminen oli niin häpeällinen asia, että sivistyneet roomalaiset halusivat pitää ristin poissa silmistä ja poissa ajatuksista. Jeesuksen ylösnousemus selittää miksi kristinusko levisi niin voimakkaasti kaikkialle, eikä painunut historian hämärään.

Myös se, että ylösnousemuksen ensimmäiset todistajat olivat naisia, puhuvat sen puolesta että kyseessä on historiallinen tapahtuma. Juutalaisuudessa naisia ei pidetty luotettavina todistajina ja olisi ollut ihan älytöntä laittaa heidät ylösnousemuksen ensimmäisiksi todistajiksi, kristinuskoa pilkattiin "naisten keksintöä". Paitsi jos se oli totta. Voimme luottaa yhä nykyisin siihen, että evankeliumit pohjautuvat luotettaviin silminnäkijäkertomuksiin.

Kristinusko rakentuu Jeesuksen ylösnousemuksen varaan. Kristuksen ruumiillisen ylösnousemuksen mukana kristillinen uskomme seisoo tai kaatuu. Kristus kuoli jumalanpilkkaajana. Mutta Jumala korotti Jeesuksen kunniaan. Kristuksen ylösnousemus todistaa sen puolesta, että hän on Jumalan Poika, jonka kautta Jumala on ilmoittanut itsensä ihmiskunnalle. Kristityt ovat jo lähes kahden vuosituhannen ajan laittaneet toivonsa ylösnousseeseen Kristukseen. Voimme kohdata hänet myös tänään.

Jeesuksen ylösnousemus todistaa aikojen lopulla tapahtuvasta yleisestä ylösnousemuksesta. Kerran oikeudenmukaisuus toteutuu. Kristuksen ylösnousemus antaa meille toivon ikuisesta elämästä kauniimmassa maailmassa, uudessa luomakunnassa.

Emme usko Kristukseen vain sen takia, mitä joku teologi tai joku historiantutkija sanoo. Uskomme ennen kaikkea siksi, että Pyhä Henki todistaa meille siitä, että Jeesus on ristillä sovittanut kaikki meidän syntimme ja ylösnousemuksellaan kukistanut synnin, kuoleman ja Pahan vallat. Pyhä Henki vakuuttaa meidät siitä, että Kristuksen sana on totuus. Saamme pelastuksen ja ikuisen elämän lahjana. Saamme jo nyt elää ikuista elämää Kristuksen yhteydessä ja odottaa hänen paluutaan kirkkaudessa.