Mielipidekirjoitus Suomen Viikkolehti 6.4.2017 nro 14
Meillä Suomen Vapaakirkossa olisi mielestäni paikka keskustella
opillisista käsityksistämme.
Tunnustuksemme määrittää meidät katolisen kristinuskon
edustajiksi (tunnustamme apostolisen uskontunnustuksen mukaisesti
yhteisen / yleisen seurakunnan), protestanteiksi (Raamattu määrää
yksin uskomme ohjeen) sekä herätyskristityiksi eli
evankelikaaleiksi (toimimme kristillisen uskon herättämiseksi ja
säilyttämiseksi).
Meillä on sisäisestä monimuotoisuudesta huolimatta tiettyä
yhtenäisyyttä ja peruskatsomusta. Kyse ei ole vain opista, vaan
myös tavasta elää kristittyinä. Varhaiset vapaakirkolliset olivat
varmasti viisaita, kun eivät laittaneet seurakuntayhteyden
määrääjäksi muuta kuin sydämen uskon Jeesukseen ja tämän
uskon tunnustamista ihmisten edessä.
Aikamme on kuitenkin muuttunut ja muuttuu koko ajan.
Yhtenäiskulttuurin aikana, jolloin Suomen Vapaakirkko syntyi, oli
selvää, mitä kristityt ajattelivat Jeesuksesta ja monesta
muustakin. Nykyisin tällaista yksimielisyyttä ei enää samalla
tavoin ole. Siksi olisi hyvä, että me vapaakirkolliset
perehtyisimme teologiaan ja keskustelisimme yhdessä siitä, mihin me
oikeasti uskomme.
Toki Suomen teologisella opistolla tätä tapahtuu koko ajan,
mutta tätä tarvitaan myös seurakunnissa. Tämän tietyn sisäisen
yhtenäisyyden ja peruskatsomuksen ääneen sanoittaminen voisi olla
ajassamme varsin hyvä ja tarpeellinen asia, toki monimuotoisuuden
huomioon ottaen. Se edellyttäisi yhteistä ajatustyötä ja
keskusteluprosessia.
Ystävällisin terveisin,
Juha Mikkonen
Viitasaari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti