Kristuksen kirje Vähä-Aasian kurjimmalle seurakunnalle

Johanneksen ilmestys 3:14-22

Ilmestyskirjan salaperäinen sisältö on kiehtonut lukijoitaan ja selittäjiään kirjoittamisestaan lähtien aina meidän aikaamme asti. Sen sanoma on väkevä, mutta sitä on usein vaikea ymmärtää. Ilmestyskirja on toisaalta aikaansa sidottu ja toisaalta sen sanoma on ajaton. Erityisen tärkeä tausta Ilmestyskirjalle on Vanha testamentti, johon se viittaa yli 250 kertaa.

Ilmestyskirja on yhdistelmä kolmesta kirjallisesta muodosta, apokalyptisestä kirjallisuudesta, profeettakirjallisuudesta ja se on laadittu kirjeeksi. Sen on kirjoittanut Johannes (Ilm. 1:1). Ajattelen, että kyseessä on luultavasti apostoli Johannes. Kirja on kirjoitettu todennäköisesti keisari Domitianuksen aikana noin 90-96 jKr.

Apokalyptiikka on kirjallinen laji. Tunnemme kymmeniä apokalypseja ajalta 200 eKr.-200 jKr. Niillä on keskenään yhteisiä piirteitä. Niiden tausta on Vanhan testamentin profeettakirjallisuudessa, erityisesti Hesekielin, Danielin ja Sakarjan kirjoissa. Apokalypsit käsittelevät tulevaa tuomiota ja pelastusta. Ne syntyivät vainon ja ahdingon aikoina. Numeroita käytettiin niissä usein symbolisesti.

Profeetoilla oli erityinen tehtävä puhua kansalle, mutta apokalyptiikka laadittiin jo alunperin kirjalliseen muotoon (vrt. Ilm. 1:19). Kirjat sisältävät arvoituksellisia näkyjä ja ovat käyttävät usein mielikuvituksellista kieltä (peto, jolla on seitsemän päätä ja kymmenen sarvea Ilm. 9:10).

Ilmestyskirjan tulkinnasta on erilaisia koulukuntia, edustan itse preterismiä, toisin sanoen ajattelen, että ensimmäisen vuosisadan historiallisen, kulttuurisen ja kirjallisen taustan tunteminen on välttämätöntä kirjan oikean ymmärtämisen ja vastuullisen tulkinnan kannalta. Tällaisessa lähestymistavassa on se etu, ettei mielikuvitus ja todellista pohjaa vailla ovat villit tulkinnat pääse ihan niin helposti valloilleen. Kuitenkin on mielestäni syytä korostaa, että Ilmestyskirjalla on paljon sanottavaa kaikille kristityille kaikkina aikoina. Haluan olla myös avoin oppimaan niiltä, jotka edustavat erilaista lähestymistapaa Ilmestyskirjaan kuin mitä itse edustan.

Ilmestyskirja on suunnattu aikansa seitsemälle seurakunnalle Vähä-Aasiassa. Seurakuntien kotikaupungit olivat Efeso, Smyrna, Pergamon, Tyatira, Sardes, Filadelfia ja Laodikea (Ilm. 1:11). Luvut 2-3 sisältävät erityisen sanoman ylösnousseelta Kristukselta kullekin näistä seurakunnista. Kullakin kirjeellä, tai paremminkin sanomalla, on samankaltainen rakenne:

 1. ”[Kaupugin nimi] seurakunnan enkelille kirjoita...”

 2. Kristusta kuvataan. Hänen sanomansa julistetaan VT:n Jahven Israelille suunnattujen sanojen formelia muistuttavalla tavalla ”nämä ovat hänen sanojaan, joka...”

 3. Kristuksen tarkka tietämys kunkin seurakunnan todellisesta tilasta esitellään.

 4. Kristuksen arvio seurakunnasta. Smyrna ja Filadelfia saavat pelkkää kiitosta, Sardis ja Laodikea pelkkää moitetta, loput sekä kiitosta että moitetta.

 5. Käsky kääntymykseen tai varuillaoloon. Monta seurakuntaa vaivasi harhaoppi.

 6. Jokainen kirje sisältää kehotuksen ”jolla on korvat kuulla, kuulkoon mitä Henki seurakunnille sanoo”.

 7. Eskatologinen lupaus palkkiosta voittajalle, joka liittyy Ilmestyskirjan loppulukuihin 21, 22.

Laodikean läpi meni tärkeä roomalainen tie sisämaasta Efesoon. Se teki Laodikeasta rikkaan ja tärkeän kaupankäynnin ja yhteydenpidon keskuksen. Kaupunki oli tunnettu pankkitoiminnastaan, jonka huomattavuudesta kertoo se, että Cicerolla oli suuria talletuksia kaupungissa. Kaupunki oli kuuluisa myös paikallisen mustan villan tuottamisestaan. Ei tiedetä värjättiinkö villa, vai oliko se mustaa luonnostaan. Sen ylpeytenä oli lääketieteellinen koulu. Fryygialaista silmälääkettä joko valmistettiin Laodikeassa, tai kaupunki oli lääkkeen jakelupiste.

Laodikean seurakunta syntyi ilmeisesti Epafraan julistustyön kautta (Kol. 1:7; 4:12-13). Paavali kirjoitti sinne kirjeen (Kol 4:16). Se on kuitenkin kadonnut, tai saattaa olla meidän tuntemamme Efesolaiskirje. Laodikea oli ainoa seurakunta (mahdollisesti Efeson lisäksi), joka vastaanotti kirjeen sekä Paavalilta että Johannekselta. Laodikea oli lähellä Kolossaa ja Hierapolista (Kol 1:7). Kolossassa oli mahdollisesti samoja ongelmia kuin Laodikeassa, sillä kirje Kolossalaisille oli suunnattu myös Laodikeaan (Kol. 4:16). On mahdollista että Laodikealle tuleva sanoma on suunnattu myös Kolossaan ja Hierapolikseen, sillä paikkakunnat olivat läheisessä yhteydessä keskenään.

Kaupungissa oli suuri ja vaikutusvaltainen juutalainen väestönosa, arviolta 7000 miestä. Vesi tuli noin 10 kilometriä pitkää vesijohtoa pitkin. Se saattoi jäähtyä (mikäli lähde oli kuuma), tai lämmetä (mikäli lähde oli kylmä) ja oli todella huonolaatuista. Seurakunnan tila oli surkea. Se saa kaikista ankarimman tuomion kirjan vastaanottaneista seitsemästä seurakunnasta.

Jae 14: Alkutervehdys korostaa Kristuksen uskollisuutta. Tämä on jyrkkä kontrasti kaupungin kristittyjen uskottomuudelle. Kristusta kuvataan sanalla αρχη (arkhē), ensimmäinen tai alku (vrt. Kol. 1:15-18). Paavali antoi ohjeet että Kolossalaiskirje oli luettava Laodikeassa (Kol. 4:16). Ilmeisesti seurakunta kopioi sen ja piti sitä arvossa.

Sana αγγελος (angelos) voi merkitä sanomanviejää tai enkeliä. Sanaa voi käyttää ihmisestä tai henkiolennosta. Jotkut ajattelevat kyseessä olevan seurakunnan suojelusenkelin, toiset pitävät todennäköisenä, että kyseessä oli symbolisesti seurakunnan ”henki”, eli ilmapiiri. Kyseessä voi olla myös seurakunnan kaitsija tai vanhin.

Kristus on luotettava. Hänestä sanotaan, että hän on αμεν (amen), täysin kuuliainen Jumalalle. Meidät on myös kutsuttu olemaan totuudellisia ja uskollisia Herralle.

Jae 15: Hieapoliissa oli kuumia lähteitä, joita käytettiin parantamaan vaivoja. Kolossassa oli kylmää, virkistävää vettä. Laodikean vesi oli haaleaa ja sopi lähinnä oksennuslääkkeeksi. Kristuksen arvio seurakunnasta oli seurakunnan oman arvion vastakohta.

En pidä perusteltuna sitä usein kuultavaa tulkintaa, että haalea viittaisi siihen, että Kristuksen vastustaminen olisi parempi kuin innoton opetuslapseus. Tuntuu varsin epäuskottavalta, että Kristus pitäisi parempana jumalattomuutta kuin puolisydämistä omistautumista hänelle. Haalea viittaa nähdäkseni pikemminkin käyttökelvottomuuteen. Näenkin haalean metaforana sille, että se mitä seurakunta on tehnyt ja tekee on vailla arvoa.

Jae 16: Laodikean seurakunta oli itseriittoinen ja luopunut seurakunta. Laodikealtaiset tekivät kompromisseja ja myönnytyksiä. On mahdollista, että Laodikean kristityt eivät olleet edes uudestisyntyneitä. Laodikean kristityt olivat sopeutuneet kulttuurinsa muuttuen sen kaltaisiksi ja saattoivat pitää vaurauttaan Jumalan siunauksena, mikä oli tietenkin virhetulkinta. Vaikka Kristus uhkaa hylätä seurakunnan ellei se käänny, hän lupaa ottaa sen omakseen, jos se kääntyy. Hän joka loi kosmoksen, voi tehdä uutta myös Laodikean kaaoksesta.

Jae 17: Laodikea oli itseensä luottava kaupunki. Tacitus kertoo, että kaupungin tuhouduttua maanjäristyksessä 60 jKr., se toipui ilman taloudellista tukea Rooman valtakunnalta. Laodikean seurakunta sanoi olevansa rikas, mutta se oli todellisuudessa hengellisesti köyhä (vrt. Smyrna, joka oli aineellisesti köyhä, mutta kuitenkin rikas, Ilm. 2:9). Kuvaukset seurakunnasta köyhänä, sokeana ja alastomana iskivät suoraan Laodikean pankkilaitokseen, lääketieteelliseen koulutuksen ja vaatteiden valmistukseen. Kulta voi viitata koeteltuun uskoon (1. Piet. 1:7), valkeat vaatteet voittoon koetuksista (Ilm. 3:4-5). Näin tulkiten kuvat voisivat viitata rohkaisuun kestää vainoa itsetyytyväisyyden sijaan.

Jae 18: Vastaus köyhyyteen oli Kristukselta ostettu puhdas kulta, todellinen vauraus, alastomuuteen valkeat vaatteet, kontrasti mustalle villalle. Alastomuus oli häpeällistä ja hyvät vaatteet kunniallisia niin antiikissa, kuten tavallisesti myöhemmissäkin kulttuureissa. Silmävoide saattaa viitata fryygialaiseen lääkkeeseen. Michaels ei kuitenkaan pidä kirjeessä mainittua silmävoidetta todennäköisesti erityisenä viittauksena tähän fryygialaiseen lääkkeeseen, vaan ajattelee, että metafora oli kaikille alueen asukkaille ymmärrettävä.

Sen sijaan, että laodikealaiset ostaisivat temppelistä nimeltä Men Karou, joka oli tärkeä ostoskeskus, maallista hyvää, heidän tuli ostaa ilmaiseksi hengellistä hyvää Kristukselta (vrt. Jesaja 55:1). Heidän tuli avata silmänsä ja kantaa ristinsä.

Lännessä, kuten Suomessa, kirkko on usein materiaalisesti rikas, mutta hengellisesti innoton. Vaikka ulkoisesti asiat voivat olla hyvin, sisäisesti ne voivat olla huonosti. On syntiä ja harhaoppia. Niissä maissa, missä kristittyjä vainotaan, kuten Kiinassa, kirkko on usein halveksittu ja köyhä. Kuitenkin näiden maiden kristityt voivat olla uskossa rikkaita ja innossaan esikuvallisia. Vaino voi puhdistaa Kristuksen kirkkoa ja erotella jyviä akanoista.

Jae 19: Sana ahkeroitse, ζηλευε (zēleue), on preesens ja viittaa jatkuvaan toimintaan. Sana tee parannus, μετανοησον (metanoēson), on aoristi ja viittaa kerralla loppuun saatettuun toimintaan. Verbi rakastaa, φιλεω (fileō), ei välttämättä merkitse lainkaan vähäisempää rakkautta kuin αγαπαω (agapaō).

Jae 20: ”Jos joku kuulee...” Vaikka seurakunta ei kokonaisuudessaan kääntyisi, ainakin jotkut sen jäsenistä voivat kääntyä. Sanalla syöminen, δειπνησο (deipnēso), viitataan päivän kiireettömään pääateriaan, joka vietettiin lähimpien ystävien kanssa. Tässä voi olla viittaus myös ehtoollisen viettoon. Ateriayhteydellä oli syvällinen merkitys antiikin kulttuurissa. Se merkitsi syvää yhteyttä osapuolten välillä.

On hirvittävää ajatella, että Kristus voi joutua kokonaisen seurakunnan ulkopuolelle. Hän ei tunnistanut seurakuntaa omakseen, vaan seurasi ulkopuolelta kristillistä puuhastelua. Tässä on profeetallinen varoitus omalle ajallemme. Vaikka kulissimme olisivat kuinka kauniit, lopulta seurakunnan sisäinen elämä ja hengellinen todellisuus ratkaisee, onko se todella Kristuksen seurakunta, vai saako se lopulta kuulla tuomionsa (vrt. Matteus 7:21-23).

Jae 21: Ristin kantamisen jälkeen luvataan korotus. Jeesus lupaa samankaltaisen voiton uskollisilleen, minkä hän itse sai. Jeesus korotettiin kirkkauteen kärsimysten ja kuoleman kautta. Kristuksen hallitsemisesta ja uskovien hallitsemisesta Kristuksen kanssa puhutaan myös muualla Uudessa testamentissa (Luukas 22:28-30; Room. 8:17; 2. Tim. 2:12).

Jae 22: ”Jolla on korvat kuulla...”: Jeesus käytti maanpäällä ollessaan samantapaista ilmaisua (Markus 4:9). Haaste on henkilökohtainen. Kristus vetoaa myös yksittäisiin seurakuntalaisiin. Jos koko seurakunta ei käänny, hän antaa kuitenkin jokaiselle kääntyvälle taivaallisen juhla-aterian ja paikan valtaistuimelta. ”Mitä Henki sanoo”: Henki on Kristuksen Henki. ”Seurakunnille”: Sanoma on suunnattu kaikille kristityille.

Lähteet

Carson, D. A.; Moo, Douglas J.
2005 An Introduction to the New Testament, 2nd edition.
Grand Rapids, Michigan: Zondervan.

Fee, Gordon D.; Stuart, Douglas
2003 How to Read the Bible for All Its Worth.
Grand Rapids, Michigan: Zondervan.

Morris, Leon.
Revelation: An Introduction and Commentary, Tyndale New Testament Commentary.
Logos Bible Software.

The Expository Bible Commentary with the New International Version Hebrews to Revelation volume 12 (toim.), lyhennys EBC.
Logos Bible Software.

Michaels, Ramsey J.
Revelation, IVP New Testament Commentary Series.
Logos Bible Software.

Wilcock, Michael
The Message of Revelation, Bible Speaks Today: New Testament.
Logos Bible Software.

Partanen, Juha
2002 Unohdettu näkökulma Ilmestyskirjaan.
Keuruu: Aika Oy.