Vanha testamentti oli Jeesuksen ja varhaisten kristittyjen Raamattu, josta Jeesuksella oli korkea käsitys. Hän piti pyhiä kirjoituksia luotettavina, totuudellisina, arvovaltaisina ja Hengen inspiroimina. Tämä näkyy myös Vuorisaarnassa.
Jeesus torjuu ajatuksen, että hän tekisi tyhjäksi Vanhan testamentin. Hän ei tullut kumoamaan tai siirtämään syrjään sen opetuksia vaan täyttämään tai toteuttamaan sen mitä Vanhassa testamentissa kirjoitettiin. (Matt. 5:17)
Jos siis haluamme ymmärtää Jeesusta ja Uutta testamenttia, on välttämätöntä tuntea Vanhaa testamenttia. Jeesus toimi ja opetti sen pohjalta. Tulkinnallisista haasteista huolimatta meillä tulee olla kunnioittava asenne Vanhaa testamenttia ja sen ohjeita kohtaan.
Vihastuminen(Matt. 5:21–26) Vihan tunne ei ole aina pahasta. Se voi suojella. Kun meitä tai meille tärkeitä ihmisiä kohdellaan väärin, kun rajojamme rikotaan, on normaalia kokea suuttumusta.
Suuttumus on mahdollista kanavoida vastuullisesti. Vihan tunne voi antaa rohkeutta rakentavaan toimintaan. Mutta viha voi johtaa myös syntiin. On hyvä antaa suuttumuksen tasaantua ennen toimintaa.
Vihanpito voi johtaa ystävyyssuhteiden, avioliittojen ja perheiden särkymiseen sekä monenlaisiin ongelmiin yhteisöissä. Näin se vaikuttaa myös jumalasuhteeseemme. On siksi tärkeää selvitellä keskinäiset välimme.
Seksuaalinen puhtaus
(5:27–30) Seksuaalisuus on osa Jumalan hyvää luomistyötä. Meidät on luotu seksuaalisiksi olennoiksi, miehiksi ja naisiksi. Seksuaalisuus ja seksi ovat Jumalan kaunis lahja ihmisille, eivät syyllisyyden tai häpeän aihe.
Olemme myös langenneita olentoja. Seksuaalisuuteen liittyy kipua, jota Luoja ei alun perin tarkoittanut. Jumalan hyvä tarkoitus on lunastaa, korjata ja asettaa ennalleen se mikä on särkynyt.
Juutalaiset rabbit keskittyivät opetuksessaan lain kirjaimeen, lain ulkoiseen noudattamiseen. Jeesus opetti huomioimaan myös lain hengen – fyysisen teon lisäksi mielen puhtauden.
Vaikka Jeesus ilmaisi, että syntiin tulee suhtautua asiaan kuuluvalla vakavuudella, hän ei tarkoittanut itsensä kirjaimellista vahingoittamista. Vaikka sokaisee oikean silmänsä, voi katsoa vielä vasemmalla.
Avioero
(5:31,32) Jumala on tarkoittanut avioliiton yhden miehen ja yhden naisen väliseksi elinikäiseksi sopimukseksi. Siihen sisältyy siteiden katkaiseminen vanhempiin, luopuminen isästä ja äidistä. Avioliiton sinetöi seksuaalinen yhtyminen.
Jeesus sanoi: Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako. Avioliittoa ei saa rikkoa, vaikka sen voi rikkoa.
Avioero on yksi kipeimpiä mahdollisia asioita elämässä, äärimmäisen intiimin ihmissuhteen särkyminen. On tärkeää välttää tuomiohenkisyys ja olla ihmisen tuskan edessä herkällä sydämellä. Kovien sanojen ja asenteiden sijaan meitä kutsutaan kulkemaan rinnalla ja tuomaan toivoa rakastavalta Jumalalta, joka tahtoo parantaa haavat.
Vannominen
(5:33–37) Anabaptistit ja kveekarit eivät vanno missään tilanteessa. He tulkitsevat Jeesuksen sanat kirjaimellisesti. Toiset kristityt ajattelevat, että Jeesus käytti tahallista liioittelua tehdäkseen tarkoituksensa selväksi.
Jeesus opetti, että valaan liittyvä kaava on toissijainen. Vannominen ylipäänsä on toissijaista, koska meidän tulee olla puheissamme aina rehellisiä ja lupauksissamme luotettavia. Jos puhumme totta, vannominen on tarpeetonta.
Ei ole aina helppoa olla rehellinen, totuudellinen ja luotettava. Totuuden sanovaa ei useinkaan rakasteta. Häntä saatetaan jopa vihata. On silti tärkeää puhua totta.
Kosto
(5:38–42) Jeesus ei kiistänyt Mooseksen lain periaatetta ”silmä silmästä, hammas hampaasta” oikeudenkäynnin näkökulmasta. Sillä oikeutettiin kuitenkin Jeesuksen aikaan henkilökohtaista kostoa ja vihanpitoa. Jeesus opetti, että yksilön sijaan esivalta toteuttaa rangaistukset.
Ensimmäisellä vuosisadalla juutalaiset elivät Juudean provinssissa miehitysvallan alla. Rooman sotilas saattoi laillisesti käskeä siviiliä kantamaan tavaroitaan roomalaisen virstan verran (n. 1,5 km). Jeesus ei kehottanut seuraajiaan vallankumoukseen vaan palvelemaan miehittäjiä.
Jeesus kutsuu rakastamaan ja antamaan anteeksi. Se on myös kutsu rukoukseen, profeetallisena äänenä olemiseen, oikeudenmukaisuuden edistämiseen, laupeuden harjoittamiseen, ristin kantamiseen ja koston yläpuolelle nousemiseen.
Vihollisrakkaus
(5:43–48) Kristinuskon erityispiirre on vihollisrakkaus. Se ei tule meiltä luonnostaan vaan lähtee Jumalasta. Hän vuodattaa meihin yliluonnollista armoaan, joka saa meidät rakastamaan jopa vihollisiamme. Sen sijaan, että langettaisimme kirouksia tai puhuisimme harkitsemattomia ja haavoittavia sanoja, meitä kutsutaan siunaamaan ja puhumaan ystävällisesti tai ainakin asiallisesti.
Jumala tarjoaa pelastavaa armoaan kaikille riippumatta siitä, mitä olemme tehneet ja millaisia olleet. Emme saa rajoittaa tätä anteeksiantoa. Jeesus opettaa meitä toivottamaan hyvää, ei vain niille, joita arvostamme, vaan kaikille.
Juha Mikkonen
Kirjoittaja on Suomen Vapaakirkon pastori ja teologian jatko-opiskelija Keuruun IK-opistolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti