Jumalan olemassaolo?

1. Johdanto

Tämän pienen kirjoituksen tarkoituksena on käsitellä hieman Jumalan olemassaoloa puoltavia argumentteja. Muitakin teistisiä argumentteja on esitetty, kuten argumentti tietoisuudesta tai mielestä, argumentti uskonnollisesta kokemuksesta, eksistentiaalinen argumentti elämän tarkoituksen janosta, sekä argumentti kauneudesta. Tarkastelemme tässä teistisistä argumenteista kuitenkin ainoastaan kolmea: Kosmologista argumenttia, eli argumenttia maailmankaikkeuden olemassaolosta, teleologista argumenttia eli argumenttia maailmankaikkeudessa havaittavasta suunnittelusta, sekä moraalista argumenttia, eli argumenttia oikeasta ja väärästä.

Näitä, ja muitakaan teistisiä argumentteja, ei tule mielestäni nähdä tiukassa mielessä todisteina Jumalan olemassaolosta. Ne silti osoittavat sen, että usko Jumalaan ei ole irrationaalinen uskomus. On myös monia ateisteja, jotka pitävät yhtä tai useampaa teististä argumenttia hyvinä argumentteina, vaikka eivät olekaan lopulta vakuuttuneita niiden pätevyydestä.

Klassisen teismin mukaan Jumala on persoonallinen olento. Hän on persoona eli hän kykenee toimimaan tarkoituksellisesti. Hänellä on päämääriä. Näitä pämääriä hän toteuttaa käytännössä. Mikäli on todella olemassa klassisen teismin (kristinuskon, juutalaisuuden ja islamin) tunnustama kaikkivoipa, kaikkitietävä ja kaikkialla läsnäoleva Jumala, Evansin mukaan on perusteltua ajatella, että tämänkaltainen Jumala tahtoo toisaalta tehdä itsensä tunnetuksi (hän ilmoittaa itsensä) ja samalla toisaalta kätkeä itsensä (Jumala on salattu). Näin ollen Jumalan olemassaolosta tulisi olla yleisesti saatavilla ”merkkejä”, jotka ”vihjaavat” häneen. Samalla näiden merkkien ei tulisi kuitenkaan olla niin vahvoja, etteikö myöskin epäuskolle olisi aina sijaa. Argumentit Jumalan olemassaolosta perustuvat näihin merkkeihin.

Ranskalainen matemaatikko, fyysikko ja uskonnollinen filosofi Blaise Pascal (1623-1662) on todennut tästä jumalallisesta tahdosta samanaikaisesti ilmoittaa ja salata itsensä seuraavasti: ”Niille, jotka haluavat uskoa, on riittävästi valoa. Niille, jotka eivät halua uskoa, on riittävän hämärää.” Mikäli tämä on totta, todellisuudessa tulisi olla asioita, jotka vaikuttaisivat viittaavan Jumalan olemassaoloon, mutta samalla asioita, joiden nojalla Jumalan olemassaolon kiistäminen ei olisi vaikeaa.

2. Kosmologinen argumentti

Kosmologisesta argumentista on olemassa erilaisia muotoiluja, kuten kalām argumentti, tomistinen argumentti sekä leibnizlainen argumentti. Jo antiikissa oli ajatus ”ensimmäisestä syystä” ja ”liikkumattomasta liikuttajasta”. Ensimmäisenä tästä kirjoitti Platon (427–347 eKr.). Hänen oppilaansa Aristoteles (384-322 eKr.) jatkoi työtä. Myöhemmin keskiajalla muslimioppineet al-Kindi (801-873 jKr.) ja al-Ghazali (1058-1111 jKr.) muotoilivat ajatuksen argumentiksi. Nimitys kalām tulee arabiasta ja tarkoittaa teologiaa tai filosofiaa. Kalām argumentin puolesta on olemassa niin filosofisia kuin luonnontieteellisiä perusteluja. Modernina aikana argumenttia on tuonut esille mm. kristitty filosofi William Lane Craig.

Craig muotoilee argumentin seuraavasti:

    1.    Kaikella mikä tulee olevaksi on alkusyynsä.
    2.    Maailmankaikkeus tuli olevaksi.
    3.    Siksi maailmankaikkeudella on alkusyynsä.

Kalām argumentti saa voimaa ajatuksesta, jonka mukaan tyhjästä ei voi syntyä mitään. Täytyy olla jo valmiiksi olemassa jotakin, että jotakin voi tulla olevaksi. Tuomas Akvinolainen (1225-1274) muotoili keskiajalla asian seuraavasti: ”Mikä ei ole olemassa, ei voi tulla olevaksi muuten kuin jonkin kautta, mikä on jo olemassa. Jos mitään ei olisi ollut koskaan olemassa, olisi mahdotonta että jokin olisi tullut olevaksi. Siinä tapauksessa ei olisi olemassa mitään.”

Voidaan huomauttaa että usko siihen että Jumala on luonut maailmankaikkeuden, vaatii uskoa. Kuitenkin kaikki todellisuuden hahmottaminen vaatii uskoa. DeWeese ja Moreland toteavat että matematiikka, logiikka ja tiede pohjautuvat klassisiin ajattelun lakeihin. Nämä ovat identiteetin laki, ristiriidan laki sekä kolmannen poissuljetun laki. Ristiriidattomuuden lain mukaan mikään asia ei voi samanaikaisesti ja samalla tavalla olla olemassa ja olla olematta olemassa. Tämänkaltaisia lakeja kutsutaan sanalla aksiooma. Aksioomaa ei voida todistaa jollakin muulla. Sen sijaan aksioomaa käytetään premissinä. Premissi on lähtökohtaoletus. Aksiooma on päättelyn perustana muiden tulosten todistamisessa.

Kristittyjen teologien ja filosofien, kuten R. C. Sproulin, mukaan ajatus ikuisesta itseolevasta on loogisesti hyväksyttävä käsite. Se ei ole ristiriidan lain vastainen. Sen sijaan ajatus siitä että jokin, oli kyseessä sitten maailmankaikkeus tai Jumala, loisi itsensä on logiikan vastaista. Jotta maailmankaikkeus tai Jumala voisi luoda itsensä, sen/hänen täytyisi olla olemassa ennen kuin se/hän on olemassa. Tämä on selvästi ristiriitaista.

Iso kysymys on: Onko maailmankaikkeus ikuinen? Nykyfysiikan standardimallin mukaan maailmankaikkeus sai alkunsa alkuräjähdykseksi kutsutussa tapahtumassa noin 14 miljardia vuotta sitten. Kukaan ei tiedä mitä oli sitä ”ennen” (lainausmerkeissä sen tähden, koska ei ole mielekästä puhua ajasta ennen aika-avaruuden olemassaoloa). Kansainvälisesti arvostettu Helsingin yliopiston fysikaalisten tieteiden laitoksen teoreettisen fysiikan professori Kari Enqvist on todennut osuvasti että kaikki ennen alkuräjähdystä on ”mytologiaa”. (On huomautettava tässä kohden että Enqvist ei itse usko kristinuskon opettamaan Jumalaan tai kannata ylipäätään teismiä.)

Nykyinen maailmankaikkeus ei ole voinut olla aina olemassa. Tähdet käyttävät palaessaan polttoainetta, joka loppuu aikanaan. Oma aurinkomme sammuu noin viiden miljardin vuoden kuluttua, kun ei ole enää jäljellä vetyä ydinfuusiota varten. Emme voi postuloida ikuista maailmankaikkeutta taaksepäin koska tämä maailmankaikkeuden lämpökuolemaksi kutsuttu tila olisi siinä tapauksessa jo nyt todellisuutta (termodynamiikan toinen pääsääntö, entropian kasvun väistämättömyys). Voidaan todeta että teistinen usko antaa selityksen maailmankaikkeuden synnylle. Mikäli klassisen teismin opettama tosioleva on olemassa, hänen täytyy olla voimaltaan suunnaton.

3. Teleologinen argumentti

Suunnitteluargumentti perustuu siihen että maailmankaikkeudessa on havaittavissa tiettyä järjestystä joka vaikuttaa tarkoitukselliselta. Tällaisia piirteitä voidaan havaita niin elottomassa luonnossa (luonnonlait) kuin elollisissa olennoissa. Niiden perusteella vaikuttaisi siltä, että taustalla olisi sattuman ja välttämättömyyden sijaan älyllinen syy.

Tästä voi kertoa dna:n (deoksiribonukleiinihappo) ja rna:n (ribonukleiinihappo) sisältämä informaatio, kemiallisesti koodatut kunkin eliön rakennusohjeet. Mistä näiden digitaalisessa muodossa tallennettujen (adeniini, tymiini, sytosiini ja guaniini) molekyyleihin koodatut kaiken elämän kirjastot ovat peräisin?

Myös tarkoituksenmukaiselta vaikuttavat biologiset rakententeet, kuten kolibakteerin sähkömoottori, ihmisen silmä, sekä ihmisen veren hyytymisen mekanismi saattavat kertoa älykkäästä suunnittelusta. Intelligent Design koulukunnan edustajat puhuvat ”palautumattomasta monimutkaisuudesta” (engl. irreducible complexity). He tarkoittavat sillä sitä, että tiettyjen biologisten rakenteiden on oltava niin valmiita, että ne kykenevät toimimaan, jotta niistä olisi hyötyä luonnonvalinnan kannalta. Toimimattomat rakenteet eivät edistä lajin selviytymistä olemassaolon taistelussa, vaan ovat ylimääräiseksi haitaksi. Mikä saa aikaan näiden rakenteiden vaatimat useat koordinoidut muutokset organismeissa? Neodarwinismissa ajatellaan että sattumanvaraiset mutaatiot ja sokea luonnonvalinta. Mutta onko todella niin vai voisiko taustalla olla ymmärryksemme ylittävä viisaus (kreikaksi Logos)? Siitä, onko todellisuuden taustalla järki vai ei, on keskustelu halki historian lähtien antiikista ja keskustellaan yhä.

Moderni kosmologia on löytänyt useita luonnonvakioita, jotka vaikuttaisivat olevan ”hienosäädetyt” (engl. fine-tuning) siten että ihmisen kaltainen älyllinen elämä on mahdollista. Tämä herättää kysymään voisiko sattuma tuottaa niin täsmällisiä fysikaalisia arvoja, vai onko taustalla suurempi tietoisuus.

Collins antaa esimerkkejä kosmisesta hienosäädöstä: Jos alkuräjähdyksestä alkanut maailmankaikkeuden laajeneminen olisi ollut 1 suhde 10 potenssiin 60 heikompi universumi olisi kokenut loppurysäyksen, jos taas 1 suhde 10 potenssiin 60 voimakkaampi, tähtiä ei olisi muodostunut. Jos vahva ydinvoima, joka sitoo protonit ja neutronit yhteen atomin ytimessä, olisi 5 prosenttia vahvempi tai heikompi, elämä ei olisi mahdollista. Jos gravitaatio olisi 1 suhde 10 potenssiin 40 vahvempi tai heikompi, elämää ylläpitäviä tähtiä, kuten aurinkoamme, ei olisi olemassa. Jos neutronit olisivat massaltaan 1,001 kertaa suurempia suhteessa protoneihin, kaikki protonit olisivat hajonneet neutroneiksi tai neutronit protoneiksi ja elämä ei olisi mahdollista. Jos elektromagneettinen voima olisi hitusen vahvempi tai heikompi, elämää ei olisi.

Teismi antaisi vastauksen sille, miksi maailmankaikkeuden luonnonvakiot ovat sellaisia, jotka mahdollistavat elämän. Tätä vastaan on huomautettu ”totta kai luonnonvakiot ovat sellaisia että ne mahdollistavat elämän, emmehän muuten olisi täällä niitä tarkkailemassa”. Vastaus ei kuitenkaan poista tarvetta selittää sitä miksi luonnonvakiot mahdollistavat elämämme. Craig havainnollistaa tätä seuraavalla kertomuksella: Olet ulkomaan matkalla. Sinut otetaan kiinni perättömien huumerikos syytteiden perusteella. Sinut viedään teloitettavaksi. Sata koulutettua ampujaa tähtää sinuun aseillaan. Kuulet laukaisukäskyn ja aseiden pamahduksen. Olet elossa. Et päättele tästä että totta kai kaikki ampuivat ohi, ethän muuten olisi enää täällä. Sen sijaan ihmettelet sitä miksi olet edelleen elossa ja kaikki ampuivat ohi. Ohiampumisen mahdollisuuden epätodennäköisyys tuo mieleesi ajatuksen että taustalla on varmasti jokin syy tai tarkoitus, että kyse on järjestetystä tapahtumasta. Kosminen hienosäätö vaatii samalla tavoin selitystä vaikka olemme täällä kyselemässä sitä. Teismi vastaa kysymykseen kosmisesta hienosäädöstä paremmin kuin sattuma ja välttämättömyys.

On esitetty myös näkemys, jonka mukaan maailmankaikkeutemme olisi vain yksi lukemattomista muista maailmankaikkeuksista. Näin ollen sen että yksi tai useampi maailmankaikkeus niin suuresta joukosta mahdollistaa elämän ei pitäisi olla ihmeellistä. Tämä ajatus multiversumista tuntuu kuitenkin osoittavan siihen suuntaan, että kosminen hienosäätöargumentti on vakuuttava. Meillä ei ole mitään todisteita muista maailmankaikkeuksista, mutta meillä on todisteita omastamme, jonka luonnonlait ovat ihmeellisen osuvat. Multiversumiteoria vaikuttaakin allekirjoittaneesta epätoivoiselta yritykseltä kiistää hienosäätöargumentin voima mielikuvituksellisella selityksellä. Lisäksi multiversumikin herättäisi kysymyksiä sen alkuperästä ja selityksestä. Kysymys siitä, mikä sai aikaan niin tarkat luonnonvakiot, ei poistu.

4. Moraalinen argumentti

Moraalinen argumentti lähtee ihmisen kokemuksesta. Se perustuu käsitykseen siitä, että vaikka moni asia on moraalisesti ambivalentti, jotkut asiat ovat objektiivisesti, yksilöstä riippumatta, oikein ja jotkut toiset asiat puolestaan väärin.

McGrahtin mukaan kysymys hyvästä nousee klassisesta filosofisesta ajattelusta, alkaen antiikin filosofista nimeltä Platon (427–347 eKr.). Teemaa pohti myös mm. kirkkoisä Augustinus (354-430, joka liitti sen kysymykseen ihmisestä Jumalan kuvana. Tunnettu ateistibiologi Richard Dawkins myönsi kysyttäessä radiohaastattelussa, että ajatus siitä että raiskaus on väärin, olisi yhtä sattumanvarainen asia, kuin että evoluution myötä ihmisellä on kehittynyt viisi sormea kuuden sijaan, on perusteltu. Ajatus on varmasti rehellinen ja johdonmukainen filosofisen naturalistisen maailmankatsomuksen kanssa, mutta se on puistattava. Kun natsit tulivat valtaan 1933 Saksassa, ainoa tapa vastustaa heitä oli vedota siihen että on olemassa korkeampi moraalinen auktoriteetti kuin Saksan valtio. Toisinsanoen moraalilla on trassendenttinen perusta, se ei ole ainoastaan ihmisen keksintöä.

On tärkeää painottaa tässä sitä että kyse ei ole siitä etteivätkö ateistit olisi tehneet usein hyviä eettisiä valintoja tai etteikö teistit olisi tehneet usein moraalisesti kyseenalaisia valintoja. Kyse on miten perustelemme ihmisestä riippumattoman eettisen koodiston, joka määrittää niin ateistia kuin teistiä. Miten oikeutamme uskomuksen että on olemassa ihmisten subjektiivista preferensseistä riippumaton hyvä ja paha? Mihin moraali perustuu? Mikäli moraali olisi vain sosiobiologinen konstruktio, evoluution ja/tai kulttuurievoluution tuote, meillä ei olisi syytä sanoa että Venäjän sotarikokset Ukrainassa olisivat objektiivisesti väärin. Kyse olisi ainoastaan erilaisista subjektiivisista näkemyserosta, joita erilaisissa kulttuureissa esiintyy eri aikoina. Kaikki eettinen toiminta olisi siinä tapauksessa lopulta sattumanvaraista ja suhteellista.

Jumalan olemassaolo antaa objektiivisen perustan hyvälle. Moraali juontuu moraalilain säätäjästä. Mutta onko jokin hyvää sen tähden että Jumala niin tahtoo (jolloin hyvän käsite olisi mielivaltainen) vai tahtooko Jumala hyvää koska se on hyvää (jolloin hyvä olisi riippumaton Jumalasta)? Tätä Platonin Euthyfron dialogista löytyvää kysymyksenasettelua kutsutaan nimella Euthyfronin dilemma. Craigin mukaan ratkaisu ongelmaan löytyy kolmannesta vaihtoehtoisesta näkemyksestä, nimittäin siitä, että Jumala tahtoo hyvää, koska hän on hyvä. Näin Jumalan olemus on hyvän mittapuu ja Jumalan käskyt ovat ilmaus hänen oikeudenmukaisesta ja rakastavasta luonteestaan.

5. Lopuksi

Kosmologinen, teleologinen ja moraalinen argumentti eivät todista siitä että juuri kristinuskon Jumala olisi olemassa. Se ei ole näiden argumenttien tarkoituskaan. Kysymys on argumenteista, jotka pyrkivät osoittamaan sen, että teismi ylipäätään on rationaalisesti uskottava vaihtoehto. Nämä ja muut argumentit lisäävät yhdessä sen uskomuksen todenperäisyyden todennäköisyyttä, että olisi olemassa olento, jota kutsumme Jumalaksi tai Luojaksi.

Kristinuskon puolesta on esitetty kuitenkin muita argumentteja, kuten historiallisia argumentteja Jeesuksen ylösnousemuksesta. Mikäli pidämme perinteistä teismiä älyllisesti vakuuttavana, tai ainakin varteenotettavana, vaihtoehtona, meidän ei tarvitse suhtautua ylenmäärin skeptisesti ajatukseen siitä, että klassisen teismin opettama Jumala voisi tehdä ihmeitä, kuten herättää ihmisiä kuolleista.

6. Lähteet

Boa, K., & Bowman, R. M., Jr.
2012 Faith Has Its Reasons: Integrative Approaches to Defending the Christian Faith.
         Downers Grove, InterVarsity Press.

Collins, R.
1999 ”A Scientific Argument for the Existence of God:
         The Fine-Tuning Design Argument” teoksessa:
         Reason for the Hope Within (toim.).
         Grand Rapids, Eerdmans.

Cottingham, J.
2010 ”Usko”, teoksessa Filosofia (toim.).
         Ajatus Kirjat.

Craig, W. L.
1994 Reasonable Faith: Christian Truth and Apologetics (2. p.).
         Wheaton, Crossway.

Craig, W. L.
2010 On Guard: Defending Your Faith with Reason and Precision.
         Colorado Springs, David C. Cook.

DeWeese, G. J. & Moreland, J. P.
2005 Philosophy Made Slightly Less Difficult.
         Downers Grove, InterVarsity Press.

Evans, C. S.
2010 Kätkeytynyt Jumala: Kaikkivaltiaan olemassaolon perusteista.
         Kauniainen, Perussanoma.

McGrath, A. E.
2007 The Christian Theology Reader (3.p.).
         Oxford, Blackwell.

McGrath, A. E.
2012 Mere Apologetics: How to Help Seekers and Skeptics Find Faith.
         Grand Rapids, Baker.

Sproul, R. C.
2003 Defending Your Faith: An Introduction to Apologetics.
         Wheaton, Crossway.

Swinburne, R.
2010 Is There a God? (2. p.).
         New York, Oxford.

Visala, A.
2010 Mitä tiede ei voi kertoa sinulle.
         Kauniainen, Perussanoma. 

http://www.intelligentdesign.fi/sivut/perusteet/redusoitumaton-monimutkaisuus/
viitattu 27.01.2023