sunnuntai 15. tammikuuta 2023

Ihmisen Pojan valta

Puhe Keuruun vapaasrk:lla su 15.1.2023

Markus 1:40-2:12

Mika Waltarin kansainvälisesti arvostettu muinaiseen Egyptiin sijoittuva romaani Sinuhe egyptiläinen julkaistiin vuonna 1945. Kirjan päähenkilö Sinuhe on ottoisänsä Senmutin tavoin lääkäri. Senmut kohtasi naispotilaan, joka valitteli monenlaisia vaivoja. Hän kirjoitti paperille loitsun ja liotti sen öljyä ja viiniä sisältävään seokseen, antoi seoksen potilaalle ja kehotti häntä nauttimaan sitä oireiden ilmaantuessa. Sinuhe katsoi isäänsä. Tämä sanoi "on lukuisia vaivoja, jotka väkevään loitsuun käytetty muste voi parantaa" ja lisäsi hiljaa itsekseen että "ainakaan lääke ei vahingoita potilasta”.

Lääketieteessä on termi placebo. Sillä tarkoitetaan lääkettä tai toimenpidettä, jolla ei ole todellisuudessa hoidollista vaikutusta. Usein tieteellisissä tutkimuksissa ensimmäiselle ihmisryhmälle annetaan lääkettä tai hoitoa ja toiselle placeboa. Jo usko siihen, että saa lääkettä vaivaansa, voi auttaa osaa ihmisistä - ainakin hieman. Puhutaan lumevaikutuksesta.

Moni aikamme länsimainen ihminen näkee myös uskonasiat lumevaikutuksena. Kristinusko voi kyllä rauhoittaa siihen uskovan mieltä, mutta ei siitä ole sen todellisempaa apua kuin mainitussa lääkärin loitsusta. Mutta onko asia todella näin? Lainaan pari otetta helluntailaisen uskonnonfilosofian tohtorin Lari Launosen kirjoittamasta Kansanlähetyksen Uusi tie lehden vuoden 2015 artikkelista Ihmeiden metsästäjä:

”Uuden testamentin tutkija ja professori Craig Keenerillä kesti kauan saada valmiiksi maailman tähän saakka pisin Raamatun kommentaari, neliosainen tutkielma Apostolien teoista. Työn puolivälissä miestä alkoi ärsyttää. ’Lukiessani Apostolien tekoja käsittelevää tutkimusta törmäsin jatkuvasti väitteeseen, etteivät kirjan kertomukset perustu silminnäkijätodistuksiin, koska niissä kuvataan ihmeitä.’

Tutkijoiden mielestä ihmekuvaukset tekivät Apostolien tekojen kertomuksista historiallisesti epäuskottavia. Usein taustalla on oletus, ettei sellaista voinut tapahtua alkukirkon aikana, mitä ei tapahdu nykyään. Keenerin mielestä oletus oli päälaellaan. Hänestä kertomukset nimenomaan olivat uskottavia siksi, että samanlaisia ilmiöitä raportoidaan tänäkin päivänä. - -

Craig Keenerin teos Miracles: The Credibility of the New Testament Accounts (Eerdmans 2011) on ihmeitä täynnä. Keenerin päätavoite on osoittaa, että uskoimmepa ihmeisiin tai emme, evankeliumeissa kuvattujen ilmiöiden kaltaisia tapauksia raportoidaan ympäri maailmaa myös nykypäivänä. Siksi historiantutkimuksen periaate ’ei nähdä nykyään, ei nähty silloinkaan’ ei päde Raamatun kertomuksiin."

Jeesus kohtasi tartuntavaarallista ihotautia sairastavan. Heidät laitettiin jo tuohonkin aikaan Mooseksen lain mukaisesti karanteeniin eli eristykseen. He olivat rituaalisesti epäpuhtaita. He elivät yhteisön ulkopuolella. Spitaalista paranemisen uskottiin olevan mahdollista ainoastaan Jumalan vaikutuksesta. Sen lisäksi että spitaali oli hyvin ikävä sairaus, se myös esti tavalliset sosiaaliseen elämään liittyvät kanssakäymiset. Spitaaliset olivat suljetut uskonyhteisön ja suvun ulkopuolelle. He elivät antiikin aikana usein kaatopaikoilla ja saivat siellä niukan elantonsa.

Sairas lähestyi Jeesusta nöyrästi ja kunnioittavasti. Hän tunnusti Jeesuksen parantajankyvyt. On tärkeää huomata että vastoin tuon ajan kulttuurisia käytäntöjä ja sosiaalisia normeja Jeesus kosketti miestä. Kristus kosketti sairasta ja syntistä, jota muut eivät olleet ehkä vuosikausiin koskettaneet. Kosketus viesti miehelle, että hän ei ollutkaan enää ulkopuolinen.

Jeesus rikkoi samalla Mooseksen lain rituaalista puhtausmääräystä. Lain mukaan spitaalisia ei saanut koskettaa, muutoin epäpuhtaus tarttui. Jeesuksen kosketuksesta mies kuitenkin puhdistui ja parani täysin sairaudestaan. Yhteys syntisiin ja epäpuhtaisiin ei vaarantanut Jeesuksen puhtautta ja pyhyyttä. Hänen pyhyytensä oli aitoa ja todellista. Ihmisten syntisyys ei tarttunut Jeesukseen. Sen sijaan Jeesuksen pyhyys tarttui syntisiin ihmisiin.

Jeesus käski miestä olemaan vaitonainen tapahtumasta ja menemään papin luo. Papit tekivät tuohon aikaan diagnoosin tämänkaltaisen vakavan sairauden paranemisesta. Oli seuraava matka Jerusalemiin lain säätämän uhrin kanssa, jotta mies todettaisiin terveeksi. Tämän jälkeen hän saattaisi palata takaisin yhteisön elämään. Tämä olisi ollut samalla todistuksena Jeesuksesta.

Mies ei kuitenkaan malttanut olla hiljaa asiasta, vaan toimi vastoin Jeesuksen sanoja julkisuuden välttämisestä. Tämä hankaloitti aika merkittävästi Jeesuksen julkista toimintaa alueella. Jeesus vetäytyikin pois asutuksen parista. Häntä pidettiin nyt epäpuhtaana ja hän sai lisää pinnallista julkisuutta parantajana. Jeesukselle ei ollut olleellista hänen maineensa ihmeiden tekijänä. Tärkeämpää oli syvällisempi usko, se että ihmiset oppisivat todella tuntemaan hänet sinä kuka hän oli.

Tekstimme kertoo myös halvaantuneesta miehestä. Hänen ystävänsä osoittivat vaikeassa tilanteessa hellittämätöntä päättäväisyyttä. He menivät väentungoksen ohi katon läpi rakkaan ystävänsä vuoksi. Jeesus teki tilanteessa jotain todella odottamatonta. Hän ei parantanutkaan heti halvaantunutta. Sen sijaan hän antoi anteeksi miehelle kaikki tämän tekemät synnit. Syyllisyys ja tuomionalaisuus Jumalan edessä olivat nyt poissa.

Tässä tekstissä paljastetaan jotain todella suurta. Kertomus voi olla meille niin tuttu että meidän voi olla vaikea hahmottaa miten vallankumoukselliselta tämä kuulosti ensimmäisen vuosisadan juutalaisen korvissa. Juutalaiset lainopettajat olivat nimittäin oikeassa. He tunsivat kirjoitukset. Ei ollut ihmisen asia antaa toisille ihmisille syntejä anteeksi. Yksin Jumalalla oli siihen valta. Jos Jeesus olisi ollut tavallinen ihminen, hän olisi rienannut Jumalaa. Jumalanpilkka oli hyvin vakava asia. Mooseksen lain mukaan siitä oli rangaistuksena kuolemantuomio.

Vaikka Jeesus oli ja on ihminen, hän ei ollut kuitenkaan vain ihminen. Jeesus on Jumala. Jeesus toimi Jumalan edustajana. Jeesuksella oli itse Jumalan valtuudet. Irlantilaissyntyinen elänyt anglikaanikristitty kirjallisuuden professori C. S. Lewis (1898-1963) on sanonut kirjassaan Tätä on kristinusko seuraavasti Jeesuksesta:

”Hän kertoi ihmisille että heidän syntinsä ovat annettu anteeksi. Hän ei kysynyt asiasta toisilta ihmisiltä, joita nuo synnit olivat epäilemättä loukanneet. Hän käyttäytyi epäröimättä aivan kuin hän olisi itse asianosainen jota nuo loukkaukset pääasiallisesti koskivat. Tämä käy järkeen ainoastaan, jos hän todella on Jumala jonka lakeja on rikottu, ja jonka rakkautta jokainen synti haavoittaa.”

Jeesus osoitti valtuutensa käytännössä parantamalla halvaantuneen kokonaan ja välittömästi. Jeesus Kristus ei ole uskomushoito, placebo, lumevaikutus. Kristityt eivät ole uskolla parantajia. Rukous ei paranna sairauksista, mutta Jeesus Kristus voi parantaa kenet tahansa mistä tahansa sairaudesta. Hän voi tehdä ihmeitä ilman määrää. Saamme rukoilla että Jumala armossaan tekisi yhä edelleen terveeksi ihmisiä.

Toki on totta että kaikki se, mitä ihmiset ihmeinä kertovat, ei pidä paikkaansa. Meidän ei tule olla liian hyväuskoisia, vaan koetella parhaan ymmärryksemme ja kykymme mukaan kertomukset ihmeistä. Jumalan työt kestävät sen että tarkastelemme niitä rehellisesti. Ihmeet ovat harvinaisia. Ne olivat harvinaisia Raamatun aikoihin ja ne ovat harvinaisia myös tänään. Niitä ei tapahdu joka päivä. Mutta kyllä aitojakin ihmeitä tapahtuu. Jumala on toiminut kansansa parissa halki historian ja toimii yhä.

Paranemisihmeet todistavat osaltaan evankeliumin todenperäisyydestä ja ennakoivat tulevaa aikaa Jumalan valtakunnassa. Jeesuksen parantamistyön motiivina oli, ja on yhä, myös rakkaus kärsiviä ihmisiä kohtaan. Silloinkin kun ihmisen apu ei enää auta, Jumalalle on kaikki mahdollista. Hän on kykenevä auttamaan hyvän tahtonsa mukaisesti meitä pieniä ihmisiä. Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo: Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti (Hepr.13:8). 

Samalla meidän on hyvä muistaa että aivan niin kuin Jeesus ei parantanut kaikkia aikalaisiaan, ei edes kaikkea sillä seudulla jossa hän oli, myöskään tänään kaikki eivät parane. Emme tiedä aina miksi, mutta emme koskaan saa syyllistää sairastavaa uskonpuutteesta. Meitä kutsutaan olemaan toistemme rinnalla paranimme tai emme. Olemme joka tapauksessa aina yhtä rakkaita Jumalalle.

Jeesus tahtoo vahvistaa meitä armonsa voimalla myöskin sairauksien ja kärsimysten keskellä. Hän sai voiton ristinkuoleman kautta. Hän on kärsimysten mies ja sairauden tuttava. Hän ymmärtää meitä heikkoja. Hän oli kaikessa kiusattu, vaikka ei koskaan langennut syntiin. Saakoon Jeesus vahvistaa meitä jokaista loppuun asti.

Tulevassa kauniimmassa maailmassa, uudessa luomakunnassa, kaikki sairaus, kuolema, kipu, pelko ja epätoivo ovat poissa. Siellä Jumalan luona olemme itse kukin täysin terveitä, virkeitä ja kaikin tavoin onnellisia. Saamme elinvoimaisen ja katoamattoman ylösnousemusruumiin.

Saamme katsella Jumalamme ja Vapahtajamme kasvojen kirkkautta yhdessä kaikkien perillepäässeiden ihmisten ja pyhien enkelien kanssa. Saamme ylistää ikuisesti Kolmiyhteistä Jumalaa, Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä, Luojaa, Lunastajaa ja Pyhittäjää kaikesta siitä mitä hän on tehnyt ja tekee ja mitä hän on ollut ja on aina oleva. Vahvistakoon armollinen Kaikkivaltias Jumalamme askeleemme tällä elämämme mittaisella pyhiinvaellusmatkalla kohti uutta Jerusalemia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti