Kristuksen rakkauden muistaminen

Suomen Viikkolehti 1/23

Pyhä Raamattu kehottaa muistamaan mm. Herran suuria tekoja, Israelin eksodusta, Jeesusta Kristusta ja seurakunnan johtajia (5. Moos. 24:18; 1. Sam. 12:24; 2. Tim. 2:8; Hepr. 13:7). Muistia tarvitaan paitsi uusien asioiden oppimisessa, myös oppimiemme asioiden ja identiteettimme ylläpitämisessä. Muistisairaudet murentavat ihmisen identiteettiä. Sen muistaminen, mistä tulemme ja keitä olemme antaa meille itseymmärryksen. Tämä on totta yksilöinä, perheinä, kaupunkeina, kansakuntana, seurakuntina ja kirkkokuntana.

On tärkeää muistaa myös meitä ennen olleita pyhiä. Kirkkohistoria on kristittyjen yhteistä perhehistoriaa. Myös oman kirkkokuntamme historian vaiheista voimme oppia paljon.

Ihmiselämän yksi keskeinen realiteetti on, että tarvitsemme rakkautta. Rakkaus antaa vahvan identiteetin, josta käsin voi elää rohkeasti. Katolinen teologi Henry Nouwen (1932-1996) esitti itselleen kysymyksen: ”Kuka minä olen?” Hän löysi vastauksen: ”Olen joku, jota Kristus rakastaa.”

Mikäli me vapaakirkolliset löytäisimme syvimmän identiteettimme Kristuksesta ja hänen rakkaudestaan, tämä voisi tervehdyttää perheidemme ja seurakuntiemme hengellistä elämää. Rakkaus on paitsi oleellista ihmisyydelle myös Jumalan attribuutti. Pyhässä Kolminaisuudessa on kyse Isän, Pojan ja Pyhän Hengen keskinäisestä rakkaussuhteesta, jonka osallisuuteen hän kutsuu luotujaan.

Johannekselainen teologia on Jumalan rakkauden teologiaa. Jos Suomen Vapaakirkon elämässä ja työssä ymmärrämme ja todeksi elämme rakkauden vastaanottamista ja rakkauden antamista tavalla, joka voidaan kokea ja ymmärtää, vapaaseurakunnilla on varmasti tulevaisuus maassamme myös huomenna. Teeskentelemätön rakkaus on luokseen kutsuvaa.

Jeesus liittää Johanneksen evankeliumissa Pietarin uudelleenkutsumiseen lampaiden ja karitsoiden ruokkijaksi ja paimeneksi kysymyksen: ”Rakastatko sinä minua?” (Joh. 21:15–19). Aivan kuin hän kehottaisi Pietaria osoittamaan rakkautta itseään kohtaan rakastamalla Jeesuksen omia ja huolehtimalla heistä.

Johannes kirjoittaakin (1. Joh. 4:10-11): ”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme.” 

Juha Mikkonen
Jyväskylä