Modernin käsitteen palvelevasta johtajuudesta on tehnyt tunnetuksi yhdysvaltalainen tutkija Robert K. Greenleaf (1904–1990). Se, mihin käsitteellä viitataan, on ollut todellisuutta jo aiemmin, erityisesti Jeesus Nasaretilaisen elämänhistoriassa ensimmäisellä vuosisadalla.
Aiemmissa johtajuuskäsityksissä painotettiin kontrollointia. Vahvan johtajan nähtiin käskevän alaisia asemansa suomalla arvovallalla. Hän oli etäinen, jopa pelottava auktoriteettihahmo. Uudemmassa johtajuustutkimuksessa painotetaan sen sijaan usein voimaannuttamista.