Jokapäiväinen leipämme

Puhe Keuruun vapaasrk:lla pe 4.2.2022

Olemme nyt viidettä kertaa Isä meidän -rukouksen äärellä tässä opetussarjassa. Käsittelemme tänään rukouksen neljättä pyyntöä. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. 

Uskonpuhdistaja Martti Luther, joka eli vuodesta 1483 vuoteen 1546, kirjoitti Vähä katekismuksessa:

"Mitä tarkoittaa jokapäiväinen leipä? Vastaus: Kaikkea, mitä ruumiimme ravinnokseen ja muuten välttämättä tarvitsee. Siihen kuuluvat ruoka, juoma, vaatteet, kengät, koti, pelto, karja, raha, omaisuus, kelpo aviopuoliso, kunnolliset lapset, kunnollinen palvelusväki, kunnolliset ja luotettavat esimiehet, hyvä hallitus, suotuisat säät, rauha, terveys, järjestys, kunnia, hyvät ystävät, luotettavat naapurit ja muu sellainen."

Tuomme siis neljännessä pyynnössä Jumalan tietoon ajalliset tarpeemme. Jumala on kiinnostunut meidän pienten ihmisten hyvinvoinnista. Jumala toimii usein ihmisten kautta. Hän käyttää omiensa lisäksi niitäkin, jotka eivät häntä tunne. Mm. maanviljelijät, karjankasvattajat, leipurit, lihanleikkaajat, kuljettajat ja kauppiaat ahkeroivat, jotta saamme ruokaa kauppoihin. Tunnustamme heidän työnsä arvon ja merkityksen.

Samalla muistamme sen että olemme jatkuvasti riippuvaisia armollisen Jumalamme hyvästä huolenpidosta. Jokapäiväisen leivän pyytäminen tulee erityisen lähelle sellaisissa oloissa joissa ei ole yhteiskunnallisia tukijärjestelmiä ympärillä. Näin oli Jeesuksen aikana, jolloin monet elivät kädestä suuhun, ja päivän työstä maksettu palkka riitti useimmille ainoastaan elämän välttämättömyyksiin.

Kun rukoilemme Isä meidän rukousta, samaistamme itsemme toisiin kristittyihin. Emme rukoile ainoastaan itsemme puolesta. Rukoilemme kaikkien kristittyjen puolesta. Olemme yksi Jumalan kansa. Olemme samaa perhettä. Me kuulumme yhteen. Isä meidän -rukous muistuttaa meitä omien tarpeidemme lisäksi toisten tarpeista ja hädästä lähellä ja kaukana - ympäri maailmaa. Rukoilemme että leipää riittäisi jokaiselle.

William ja Cathrine Booth perustivat 1800-luvulla Pelastusarmeijan (The Salvation Army), kristillisen hyväntekeväisyysjärjestön. Tämä järjestö on aktiivinen monessa maassa yhä tänään ja toimii myös Suomessa. Pelastusarmeijan motto on ”soppaa, saippuaa ja sielunpelastusta”.

He ymmärtävät, että kun ihminen on nälkäinen ja likainen, hänen fyysisistä tarpeistaan tulee huolehtia. Yhä tänään monilla on pulaa ravinnosta, puhtaasta vedestä, lääkkeistä ja suojasta. Evankeliumin sanoman levittäminen on tärkeää, mutta lisäksi on tärkeää huolehtia ihmisten kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.

Kristus puhuu nälkäisten ruokkimisesta ja alastomien vaatettamisesta. Rukous on tärkeää, mutta myös käytännön tekoja tarvitaan. Monissa seurakunnissa ja järjestöissä tehdään avustustyötä ympäri maailmaa. Myös omassa seurakunnassamme tehdään avustustyötä. Auttamiseen tarvitaan ammattilaisia, vapaaehtoisia sekä varoja.

Tarpeita on aina, Emme kykene vastaamaan niistä kaikkiin. Meidän ei tarvitse kokea jatkuvaa epämääräistä syyllisyyttä siitä että emme tee tarpeeksi ja ole tarpeeksi. Kristus tahtoo että saamme palvella häntä ja toisia sekä antaa omastamme vapaaehtoisesti ja ilolla.

Kaikki huolehtiminen ei ole pahasta. Se on hyvä muistaa. Jumala huolehtii ihmisistä usein toisten ihmisten kautta. On tärkeää että tunnemme ja kannamme vastuumme omasta elämästämme ja lähimmäisistämme, mutta myös muusta luomakunnasta – ympäristöstä, eläimistä ja kasveista.

Humanitäärisen auttamisen lisäksi luonnonsuojelukin on syvästi merkityksellistä toimintaa. Jumala on luonut suurenmoisen ekosysteemin. Kasvit ottavat energiaa auringosta ja eläimet syövät kasveja. Me ihmiset olemme osa ekosysteemiä ja riippuvaisia siitä. Jumala on luonut meidät siten.

Me kristityt kohtaamme elämässamme vastoinkäymisiä ja vaikeuksia ihan niin kuin muutkin ihmiset. Jumala on kuitenkin luvannut olla kanssamme kaikissa ahdingoissamme. Meille ei tapahdu mitään hänen sallimattaan.

Kristus tahtoo vapauttaa meidät huolista ja ahdistuksesta. Jeesus ymmärtää ihmisen elämää. Hänen opetuksensa ei ole elämälle vierasta. Hän on elänyt ihmisen elämän ja hän tuntee meidät täysin. Jeesus ei väheksy tarpeitamme. Hän kehottaa rukoilemaan ajallisten tarpeiden puolesta. Kuitenkin hän opettaa, että murehtiminen ei auta meitä. Hän myös vakuuttaa meitä siitä, että meillä on Jumala, joka kuulee rukouksemme ja pitää meistä huolta.

Jumala kaitsee ja ylläpitää luomakuntaa. Voimme luottaa että hän kaitsee myös meitä, kuten paimen lampaitaan. Jeesus opettaa murehtimisen sijaan elämistä päivä kerrallaan. Tämä ei tarkoita sitä, ettemmekö me suunnittelisi tulevaisuutta, mutta se tarkoittaa sitä, että olemme tässä hetkessä, emme vielä huomisessa.

Corrie ten Boom oli hollantilainen kristitty. Hän eli vuodesta 1892 vuoteen 1983. Hän on kirjoittanut mm. teoksen Kätköpaikka. En ole vielä lukenut sitä, pitäisi joskus lukea. Corrie auttoi satoja juutalaisia ja muita vaaranalaisia ja selvisi natsien keskitysleiriltä hengissä ja todisti Jumalan anteeksiantamuksesta ja rakkaudesta myös keskitysleirin vartijoillekin. Hän on sanonut:

”Murehtiminen on huomisen kuorman kantamista tämän päivän voimalla – kahden päivän kantamista samalla kertaa. Se on ennenaikaista tulevaisuuteen siirtymistä. Murehtiminen ei tyhjennä huomista sen murheista vaan se tyhjentää voiman tästä päivästä.”

Paavalin kirjoittaa Filippiläiskirjeessä 4:6-7: Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa. 

Paavali kohtasi ahdinkoa, vainoa ja puutetta. Kuitenkin hänellä oli luottamus Jumalaan ja hän opetti että saamme tuoda kaikki Jumalan tietoon.

1. Pietarinkirjeessä Pietari kehoittaa 5:7: Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen. 

Saamme luottaa tähän ja sanoa Jumalalle: "Ota sinä nämä murheet". Tätä saamme harjoitella uudelleen ja uudelleen.

Olemme käsitelleet tänään tämänpuoleisia asioita. Elämän välttämättömyydet ovat tärkeitä realiteetteja. Olemme inhimillisiä olentoja. Meillä on fyysisiä, henkisiä ja sosiaalisia tarpeita. Mutta meillä on myös hengellisiä tarpeita. Elämän tarkoituksen kokemiseen liittyy aivan oleellisesti suhde Jumalaan.

Jumala on tärkein päämäärämme ja korkein hyvämme. Maalliset asiat kestävät aikansa. Ne eivät kestä ikuisesti, mutta Jumalan valtakunta kestää ikuisesti. Elämän lopullinen täyttymys tapahtuu tuonpuoleisessa, rajan takana, perillä Jumalan luona. Meidät on luotu ikuisuutta varten. Sitä varten valmistaudumme jo ajassa. Jumala kasvattaa meitä tätä elämää, mutta myös tulevaa elämää varten.

Johanneksen evankeliumissa kerrotaan kuinka ruokkimisihmeen jälkeen ihmiset toivoivat että Jeesus ruokkisi heitä vastakin. He ajattelivat että Jeesus voisi ruokkia heitä jatkuvasti, kuten Mooses antoi israelilaisille mannaa. Mutta Jeesus ohjasi heidän huomionsa itseensä ja sanoi heille, Johannes 6:35, 51: 

Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan. - - Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää. 

Johanneksen evankeliumissa 11:25-26 Jeesus sanoo: Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. 

Jeesuksesta virtaa elämää ja toivoa maailmalle. Herramme kantaa meidät kuoleman rajan yli. Mikään ei voi turhentaa Jumalan tarkoitusta meitä hänen lunastamiaan ihmisiä kohtaan. Elämässä on kärsimystä. Pitkäperjantain jälkeen koitti kuitenkin pääsiäissunnuntai. Ristin häväistys vaihtui ylösnousemuksessa suunnattomaan kunniaan.

Mekin saamme luottaa että ristin kantamisen jälkeen saamme olla Jeesuksen luona kirkkaudessa. Meillä on katoamaton toivo ylösnousemuksesta viimeisenä päivänä. Saamme Jumalan armosta olla uudessa luomakunnassa aina Kristuksen luona enkelien ja kaikkien pyhien kanssa. Pyhiinvaellamme joka päivä uutta Jerusalemia kohti.