keskiviikko 19. tammikuuta 2022

Tiitus 1:5-9: Seurakunnan johtajat

Suomen Viikkolehti 19.01 2022

Tiituskirje tarkoitettiin luettavaksi julkisesti seurakunnassa. Paavali kävi Kreetalla mahdollisesti vapauduttuaan vankeudesta Apostolien tekojen kerronnan jälkeen. Vierailu oli todennäköisesti lyhyt. Asiat olivat jääneet kesken.

Paavali asetti vanhimpia perustamiinsa seurakuntiin aiemmillakin lähetysmatkoillaan (Ap. t. 14:21–23). Hän jätti Tiituksen saattamaan päätökseen seurakunnan johtajien nimittämisen. Nimittämiseen saattoi osallistua muitakin seurakunnassa.

Kaitsijoiden ominaisuuksien luetteleminen viittaa siihen, että heidät arvioitiin ennen tehtävään hyväksymistä. Vaadittavia ominaisuuksia tuli osoittaa jo ennen valintaa. Tehtävään asettamiseen kuului kätten päällepaneminen.

Esimerkillinen käytös

Varhaisina aikoina seurakunnissa oli useampi johtaja. Johtamisessa oli kyse tiimityöstä. Sanat vanhin ja kaitsija viitannevat samoihin tehtäviin. Sana vanhin viittaa kypsyyteen ja arvokkuuteen ja sana kaitsija Jumalan lauman paimentamiseen.

Sanalla nuhteeton ei viitata synnittömyyteen, vaan siihen, että seurakunnan johtajat eivät tehneet sellaista julkisyntiä, joka olisi pahennukseksi. Seurakunnan johtaminen on julkista toimintaa ja johtajien maineella oli merkitystä.

Seurakunnan johtajien esimerkillinen käytös, hyvät teot, sekä se, että ulkopuoliset ajattelivat seurakunnasta myönteisesti, olivat tärkeitä asioita. Ne edesauttoivat evankeliumin leviämisessä.

Perhe-elämä kertoo ihmisen luonteesta ja johtamisen kyvyistä. Seurakunnan kaitsijan tuli olla uskollinen avioliitossa tai pidättyväinen, jos oli kyse naimattomasta henkilöstä.

Jos vanhimmalla oli lapsia, hänen tuli kasvattaa lapsensa siten, että he olivat luotettavia. Lasten käytös ei saanut olla seurauksista piittaamatonta. Kyse ei ollut aikuisista lapsista, vaan yhä vanhempien auktoriteetin alla elävistä.

Tiituskirjeessä ei mainita, etteikö kaitsija saisi olla äskettäin kääntynyt toisin kuin 1. Timoteuskirjeessä (3:1–7). Kreetan seurakunta nähtävästi koostui vastauskoontulleista.

Varhaisina aikoina seurakunnan rakenteet vaikuttavat olleen joustavia ja johtajilta odotettavia ominaisuuksia sovellettiin tilannekohtaisesti. Vanhimmat otettiin seurakunnan keskeltä, vaikka kaikki ihanteet eivät täyttyneetkään.

Arvot kunnossa

Seurakunnan vastuunkantajien luonteen merkitys korostui Kreetan seurakunnan vaikeassa tilanteessa. Seurakunta ei ollut vakaa.

Kaitsijalta vaadittaviin ominaisuuksiin kuului, ettei hän ollut itsepäinen tai helposti ärsyyntyvä. Hyvään tiimityöhön kuuluu kyky yhteistyöhön ja johtajan oli kyettävä ottamaan vastaan neuvoja ja kritiikkiä. Hän ei saanut olla kärsimätön. Kiellettyjä eivät olleet voimakkaat tunteet vaan impulsiivinen reagoiminen, joka vaikeutti ongelmien ratkaisemista yhteisössä.

Seurakunnan johtaja ei saanut käyttää liikaa alkoholia. Hän ei saanut myöskään olla väkivaltainen. Seurakunnan johtajan tuli johtaa Kristuksen tavoin esimerkillä eikä voimankäytöllä. Juopottelu ja väkivaltaisuus osoittavat, ettei ihminen hallitse käyttäytymistään. Tällainen henkilö ei ole sopiva johtamaan muita.

Kaitsija ei saanut tavoitella taloudellista voittoa toimessaan seurakunnassa. Toisten hyväksikäyttö ja ahneus olivat kielletty. Rehellisyys raha-asioissa ja anteliaisuus puhuvat sen puolesta, että ihmisen arvot ovat kunnossa. Tällaiselle henkilölle voi uskoa valtaa yhteisössä.

Oikea elämän suunta

Johtajien tuli osoittaa vieraanvaraisuutta. Vieraanvaraisuus kertoo aidosta omistautumisesta toisten hyvinvoinnille. Varhaisessa seurakunnassa kristityiksi kääntyneet saattoivat joutua jättämään kotinsa ja työnsä uskonsa tähden. Varallisuudesta oli usein puutetta. Velkaantuessaan ihminen saattoi joutua myymään itsensä orjaksi.

Seurakunnan johtajan tuli rakastaa hyvää, millä viitataan niin ihmisiin kuin asioihin. Hänen tuli olla harkintakykyinen ja oikeudenmukainen. Hänellä tuli olla aito suhde Jumalaan. Hänen tuli kyetä hillitsemään itsensä. Hengen hedelmän tuli olla ainakin kypsymässä, elämän suunnan tuli olla oikea.

Seurakunnan johtajan tuli sitoutua apostoliseen uskoon. Vanhimpien tehtäviin kuului seurakunnan opettaminen ja harhaoppien kumoaminen. Selvät vakaumukset, joihin vanhin sitoutui, myös vastustuksen keskellä, olivat tarpeen. Hänen tuli kyetä myös lohduttamaan ja rakentamaan toisia.

Paavali sanoi, että vastustaja tuli palauttaa oikeaan oppiin, joten nähtävästi oli kyse Kreetan seurakunnan sisäisestä ongelmasta. Sanoilla terve opetus viitataan Raamatun kirjoituksille ja apostoliselle julistukselle uskolliseen kristilliseen uskontulkintaan.

Seurakunnan johtajille asetetaan Raamatussa korkeat edellytykset. Seurakunnan johtajien tulee toimia saamansa luottamuksen arvoisesti. Heidän tulee kasvaa Jumalan antamia ihanteita kohti. Meidän ei pidä kuitenkaan lannistua, vaikka emme täyttäisi kaikessa Jumalan mittaa. Jumalalla on iso mitta. Kasvunvaraa riittää jokaiselle.

Juha Mikkonen

Kirjoittaja on Suomen Vapaakirkon pastori ja teologian jatko-opiskelija Keuruun Iso Kirja -opistolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti