Mitä on usko?

Suomen Viikkolehti 30.8.2018 

Usko on sitä, mihin uskotaan, uskonsisältö. Usko on myös sitä, millä uskotaan, uskonakti. Usko on totena pitämistä. Tätä korosti roomalaiskatolinen teologi Tuomas Akvinolainen keskiajalla. Usko ei kuitenkaan ole ainoastaan älyllistä vakuuttumista.

Usko on enemmän kuin älyllistä ymmärrystä 

Uskonpuhdistaja Martti Luther korosti sitä, että usko on luottamusta. Emme ainoastaan hyväksy todeksi Luojan olemassaoloa ja Jeesukseen liittyviä pelastushistoriallisia tapahtumia.

Usko on luottamusta siihen, että Jumala on armollinen Jeesuksen sovitustyön tähden juuri minulle. Usko on sitoutumista Jumalaan ja hänen sanaansa sekä antautumista Jumalalle. Se on Jumalan kutsuun vastaamista. Uskoon liittyy kuuliaisuus Jumalalle, se, että tahdomme totella häntä.

Kristinuskon ja Raamatun tuntemisen tarkoitus ei ole vain älyllinen ymmärtäminen, vaan kokonaisvaltainen kasvu kohti Kristuksen kaltaisuutta.

Suomen teologisessa opistossa on tunnuslauseena: ”Tietoa ja Jumalan tuntemista.” Tieto ja Jumalan tunteminen eivät ole toisistaan irrallaan. Ne kuuluvat yhteen.

Usko ilman oikeaa tietoa voi viedä harhateille. Toisaalta kylmä ja kova oikeaoppisuus on aika kuollutta uskoa. Oikea tieto Jumalasta on turvallinen ja terve pohja elävälle ja dynaamiselle jumalasuhteelle. Raamatun ja kristillisen opin tunteminen ja ymmärtäminen syventää ja vahvistaa uskoamme. Meidän on myös helpompi julistaa toisille, kun tiedämme mihin uskomme ja miksi. 

Epäilykset ovat uskon kasvukipuja 

Kristillinen elämä nousee uskon todellisuudesta. Paavali kirjoittaa kirjeissään useita jaksoja, jotka keskittyvät oppiin ja sen jälkeen kehottavia jaksoja, joissa oppia sovelletaan käytäntöön. Kun tunnemme uskon sisältöä, voimme elää uskon todellisuudesta käsin.

Uskoa tulee vaalia ja hoitaa. Sen säilyttämiseen liittyy hengellinen taistelu, kilvoittelu. Kohtaamme myös epäilyksiä. Niitä ei tarvitse pelätä eikä säikähtää. Epäilyksiä tulee jokaiselle. Epäilys ei ole synti, vasta epäusko on synti — se, että teen valinnan olla uskomatta.

Epäilykset ovat uskon kasvukipuja. Ne on hyvä kohdata rehellisesti. Ne haastavat meitä ottamaan asioista selvää ja ajattelemaan asioita perusteellisemmin. Myös epäilysten ja elämän koettelemusten keskellä saamme turvata Jeesukseen ja olla hänen voitostaan osallisia. 

Emme kannattele uskoamme itse 

Uskonkuuliaisuutemme on tässä ajassa vielä vajaata. Olemme erehtyväisiä ja heikkoja. Teemme myös väärin. Voimme kuitenkin kääntyä Jumalan puoleen. Jumala on armollinen ja antaa meille anteeksi Kristuksen ristinkuoleman tähden.

Vaikka olemme heikkoja ja pieniä, Jumala on suuri ja voimakas. Hän ei järky, vaan kestää epäilyksemme. Hän pysyy aina samana eikä hänen rakkautensa ja lupauksensa meitä kohtaan muutu.

Meidän on tärkeää oppia lepäämään Kristuksen ja hänen täytetyn työnsä varassa. Emme kannattele itse uskoamme, vaan Jumala kannattelee koko elämäämme ja koko maailmankaikkeutta.

Juha Mikkonen

Viitasaaren vapaaseurakunnan pastori