Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla su 7.1.2018
Tarkastelemme tänään hieman sitä, mitä Jeesus opettaa meille Jumalan valtakunnasta kylväjävertauksessa. Sana ”vertaus” on käännös kreikan sanasta parabolē, joka tarkoittaa kirjaimellisesti asioiden asettamista rinnakkain. Taustalla on heprean sana māshāl, joka tarkoittaa kuvainnollista puhetta.
Jeesuksen vertausten tarkoituksena oli vaikuttaa. Ne auttoivat näkemään asioita uudella tavalla ja haastoivat ottamaan kantaa hänen sanomaansa. Jeesuksen vertausten tulkinnassa on hyvä nähdä ne alkuperäisessä historiallisessa ja kulttuurisessa kontekstissa eli asiayhteydessä kuin myös evankelistan omassa kontekstissa ja evankeliumin kirjallisessa kontekstissa. Toisten vertausten kohdalla tämä on toki helpompaa kuin toisten. Tässä vertauksessa on apuna, että Jeesus itse selitti opetuslapsille, mitä hän tarkoitti sanoillaan.Monet Jeesuksen vertauksista keskittyivät Jumalan valtakuntaan. Matteus käyttää synonyymistä kiertoilmaisua taivasten valtakunta. Matteuksen tarkoituksena oli välttää juutalaisen tavan mukaisesti Jumalan nimen ääneenlausumista, sillä Matteus kirjoitti erityisesti juutalaisille. Jumalan valtakunta eli Jumalan kuninkuus on ”jo nyt ja ei vielä”. Valtakunta on jo nyt läsnäolevaa todellisuutta, mutta samalla kyseessä on toivo valtakunnan tulevasta täyttymyksestä perillä Jumalan luona. Jumalan valtakunnan sanoman torjuminen ja sanomalle avautuminen ovat kylväjävertauksen taustalla. Valtakuntaa tarjotaan kaikille, mutta ainoastaan osa reagoi siihen oikealla tavalla.
Kun Jeesus alkoi puhua, hän astui veneeseen vesille ja asettui lähelle järven rantaa. Näin hän saattoi puhua luonnon akustiikan avustamana suurelle joukolle yhdellä kertaa. Jeesus opetti Jumalan valtakunnan periaatteita ottamalla esimerkin läheltä kuulijoidensa elämää. Maanviljelys oli Galilean ihmisten työntäyteistä arkista aherrusta.
Kylväjän tuli kylvää laajalti, mikäli hän odotti hyvää satoa. Saarnaajan kirjassa on luvussa 11 jakeessa 4 seuraavat sanat: Kylvä siemenesi aamulla äläkä lepuuta kättäsi illan tullen ethän tiedä, kummalla kerralla onnistut paremmin vai onnistutko kenties molemmilla.
Tässä vertauksessa ei korostu ainoastaan sadon tuottaminen tai hedelmättömyys, vaan siementen neljä erilaista kohtaloa. Sama siemen kohtaa neljä erilaista maaperää. Kaikki kuulevat saman sanoman Jumalan valtakunnasta, mutta sanoman vastaanottamisessa on eroja.
Tien oheen kylvetty tarkoittaa niitä siemeniä, jotka putosivat askelten kovettamaan maahan. Siitä, polun päältä, lintujen oli helppoa nokkia itselleen syötävää. Osa kuulee sanoman ulkonaisesti, mutta todellinen sanoman sisäistäminen on vielä enemmän kuin ainoastaan ulkokohtainen ymmärtäminen. Pelkkä sanoman kuuleminen ei vielä takaa sanoman vastaanottamista ja sen todeksi elämistä. Kyse ei ole ainoastaan omaksuttavasta tiedosta, vaan myös kuulijan tahtoon vetoavasta haasteesta.
Osa siemenistä putosi kalkkikivimaahan, jossa oli vain ohut multakerros. Sellaista maata on Israelissa runsaasti. Kasvin varsi alkoi kasvaa nopeasti, kun ohut maakerros alkoi nopeasti lämmitä sadekauden jälkeen, mutta kasvilla ei ollut tilaa juurtua ja auringon hohtaessa se kuivettui. Osa kuulijoista aloittaa lupaavasti. Mutta hyväkään alku ei takaa loppuun asti kestämistä. Ulkoinen paine voi saada pinnallisemmin sitoutuneen sanoman kuulijan kääntymään pois ja luopumaan.
Osa siemenistä alkoi kasvaa, mutta rikkakasvit tukahduttavat ne siten, että ne eivät saaneet riittävästi valoa ja ravinteita niin että ne eivät lopulta tuottaneet satoa. Osalla kuulijoista on elämässä jo niin paljon muuta, että sinne ei oikein mahdu Kristus ja hänen valtakuntansa, vaan turvallisen elämän ja omaisuuden tavoittelu valtaavat tilan.
Mutta osa siemenistä putosi hyvään maaperään ja tuotti runsaasti satoa. Israelissa kylvö tuotti yleensä keskimäärin seitsenkertaisesta kymmenkertaiseen satoon. Jo kymmen- tai kaksikymmenkertaista satoa pidettiin erinomaisena. Kolmikymmen-, kuusikymmen- tai satakertainen sato oli siis poikkeuksellisen runsas. Osa kuulijoista ottaa sanoman vilpittömästi vastaan ja hyväksyy Jumalan valtakunnan eli Jumalan kuninkaallisen hallintavallan omassa elämässään. Heille Kristus ja hänen sanansa ovat elämän suurin auktoriteetti niin periaatteessa kuin käytännössä. Ja he elävät Kristuksen opetuslapsina uskollisina loppuun asti ja kantavat elämässään paljon hyvää hedelmää.
Herran veli Jaakob kirjoittaa kirjeessään luvussa 1 jakeissa 21 ja 22 meille opetukseksi: Ottakaa vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi pelastaa teidän sielunne. Toteuttakaa sana tekoina, älkää pelkästään kuunnelko sitä.
Tämä Jeesuksen vertaus muinaisen Galilean maaseudulta haastaa meitä tutkimaan itseämme myös tänään. Samalla tavoin kuin ensimmäisellä vuosisadalla oli monenlaisia kuulijoita, niin myös tänään on monenlaisia ihmisiä, niitä jotka torjuvat evankeliumin, niitä jotka aloittavat hyvin, mutta eivät lopulta haluakaan kristinuskoa ja kristityn elämää. On niitä, jotka ovat nimikristittyjä. Mutta on myös niitä, jotka ovat todellisia Kristuksen seuraajia.
Miten suhtaudumme Jumalan valtakuntaan? Olemmeko me elämässämme avoimia Jumalalle? Asetummeko me hänen auktoriteettinsa alle? Onko meidän uskomme syvällistä vaiko pinnallista? Saako Jumala vai tämän maailman ajalliset asiat vallata meidän ajatuksemme? Onko evankeliumilla sijaa meidän elämässämme? Juurrummeko me Kristukseen ja hänen sanoihinsa niin, että saamme kantaa elämässämme hyvää satoa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti