Autuaaksijulistukset

Matteuksen evankeliumi 5:3-12

Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla su 15.1.2017

Autuaaksijulistuksia löytyy muualtakin evankeliumeista, erityisesti Luukkaan evankeliumista. Ne pohjautuvat Vanhan testamentin runollisiin kirjoihin. Tässä Matteuksen tekstissä on pidempi ja huolellisemmin rakennettu jakso, kuin missään Vanhassa testamentissa tai juutalaisissa aikalaislähteissä. Rytminen ja tasapainoinen rakenne auttoi mieleenpainamisessa. Matteuksen autuaaksijulistukset ovat muodoltaan julistavia ja epäsuorasti kehottavia. Ne ilmentävät pelastuksen ajan täyttymystä Jeesuksen persoonassa ja julistuksessa.

Autuaaksijulistukset kuvaavat opetuslasta, jolle luvataan palkkio. Autuaaksijulistukset kertovat Jumalan valtakunnan normeista ja siunauksista. Matteus käyttää tekstissämme kreikan sanaa makarios, joka voidaan kääntää sanoilla ”autuas”, ”onnellinen”, ”onnekas” tai ”onniteltava”. Taustalla on heprean sana ashre. Autuas kuvaa ihmistä, joka on onnellinen, koska on Jumalan suosiossa. Sanalla tarkoitetaan enemmän elämänosaa kuin henkistä tilaa. Sillä kuvataan Jumalan hyväksyntää. Autuus tai onnellisuus ei tarkoita niinkään sisäistä tunnetta, kuin siunattuna olemista. Kunkin jakeen siunaus kuvataan erikseen.

Kreikassa futuuri ja preesens vaihtelevat jaejaksossa. Futuuri on aikamuoto, jolla viitataan tulevaan, preesens on aikamuoto, jolla viitataan nykyhetkeen. Futuuria käytetään enimmäkseen. Paras on vielä tulossa, mutta autuaaksijulistusten kertoma onni on jo nyt läsnä opetuslasten elämässä.

Autuaaksijulistukset eivät kuvaa eri ihmisryhmiä, eikä ole oikein jaotella autuaaksijulistuksia. Kyseessä on yksi kokonaisuus, jolla kuvataan Messiaan kansaa. Autuaaksijulistukset opettavat meille, että tärkeintä elämässä ei ole se, mitä teemme, missä työskentelemme, mitä olemme opiskelleet ja mitä saavuttaneet. Tärkeintä ei ole myöskään varallisuutemme tai ulkonäkömme. Tärkeintä on se, keitä me olemme. Jeesus opettaa meille autuaaksijulistuksissa sitä, millaista luonnetta Jumala arvostaa ihmisessä.

Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.

Olla köyhä tarkoittaa sitä, että on riippuvainen toisista. Sana köyhät kuvaa hengessään murtuneita joiden puoleen Jumala katsoo. Sanalla viitataan Vanhan testamentin köyhiin tai nöyriin, niihin, jotka luottivat Jumalaan materiaalisen puutteen ja ahdistusten keskellä, toisin kuin jumalattomat, jotka vastustivat ylpeinä Jumalaa ja vainosivat hänen kansaansa. Kyseessä ei niinkään ole köyhyys sinänsä, vaan vanhurskaus, kärsimys ja riippuvuus Jumalasta. Köyhyys ei ole itsessään siunaus tai tae hengellisestä palkinnosta. Köyhyys voi olla eduksi vain, jos se edistää nöyryyttä Jumalan edessä.

Jumalan valtakunta kuuluu ihmisille tai koostuu ihmisistä, jotka ovat Jumalasta riippuvaisia. Emme ansaitse Jumalan suosiota, vaan Jumalan tuomion. Hengellinen köyhyys on hengellisen konkurssin ja arvottomuuden myöntämistä Jumalan edessä. Oman pahuutemme ja kyvyttömyytemme myöntäminen on hyvä asia. Jumala on luvannut katsoa sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särkynyt henki ja arka tunto hänen sanansa edessä.

Jumalan valtakuntaa ei anneta sotilaallisen voiman tai rikkauden perusteella, vaan se annetaan köyhille, prostituioiduille ja publikaaneille, jotka eivät voi, eivätkä edes yritä, ansaita mitään, vaan anovat Jumalalta armoa.

Hengessään köyhänä oleminen on hengellisen ylpeyden vastakohta. Hengellinen köyhyys tarkoittaa sen tunnustamista, että jotakin puuttuu ja jonkin täytyy muuttua. Taivasten valtakunnan ovi on avoinna kerjäläisille. Me kristityt olemme kerjäläisiä jotka kertovat toisille kerjäläisille mistä saa leipää.

Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen.

Sanaa murheelliset voidaan käyttää läheisensä menettäneistä surevista. Septuaginta, n. 200 eKr. käännetty kreikankielinen VT:n käännös, käyttää samaa sanaa (1. Moos. 37:34-35) murheellisesta Jaakobista, joka suri poikansa Joosefin oletettua kuolemaa.

Miten murheelliset voivat olla onnellisia? Tässä on paradoksi, eli ristiriitaiselta näyttävä asia, joka on kuitenkin totta. Murheelliset viittaa kärsiviin, erityisesti niihin, jotka kärsivät, koska ovat Jumalalle uskollisia. Jeesuksen ajan uskonnollinen jäännös valitti, koska Israel oli alennustilassa. He ymmärsivät tämän johtuvan henkilökohtaisista ja kansallisista synneistä. Jeesus itki Jerusalemin tähden, jonka asukkaat eivät tunteneet etsikkoaikaansa, vaan olivat hengellisesti sokeita ja jotka tulivat kohtaamaan Jumalan tuomion.

Myös me, Jeesuksen seuraajat, suremme paikkakuntamme, maamme ja maailmamme tähden, ihmisten paatumuksen ja pahojen tekojen vuoksi. Suremme myös omaa riittämättömyyttämme ja kelvottomuuttamme. Jeesus lupaa lohdutuksen murheellisille. Pyhä Henki on lohdutuksen Henki. Saamme itkeä Jumalan sylissä. Passiivimuoto on seemiläinen tapa viitata Jumalan toimintaan, toisinsanoen jakeemme ajatus on ”autuaita ovat murheelliset, sillä Jumala lohduttaa heitä”.

Autuaita kärsivälliset: he perivät maan.

Kärsivällisyys tai sävyisyys kuvaa nöyrää ja lempeää asennetta toisia kohtaan. Sävyisyys toista kohtaan on vapautta pahantahtoisuudesta ja kostonhalusta. Sävyisyys ilmenee ihmissuhteissa. Kärsivälliset tai sävyisät luottavat Jumalan antavan heidän osansa. Periä viittaa Vanhassa testamentissa usein luvattuun maahan. Kärsivälliset ymmärtävät, etteivät he ansaitse maata, vaan saavat kaiken lahjana Jumalalta.

Jeesus on paras esimerkki sävyisyydestä. Hän on sydämeltään lempeä ja nöyrä. Tässä maailmassa voi pärjätä omaneduntavoittelulla ja häikäilemättömyydellä, mutta Jumalan antama uusi maailma kuuluu sävyisille. Kärsivälliset perivät maan, eivät vahvat. Maalla tarkoitetaan meille luvattua uutta luomakuntaa, jonka saamme kerran omaksemme.

Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan.

Vanhurskauden nälkä ja jano tarkoittaa, että opetuslasten suurin kaipuu on elää Jumalalle ja luottaa häneen. Vanhurskauden jano ja nälkä kuvaa sekä syvää henkilökohtaisen oikeamielisyyden kaipuuta, että yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden kaipuuta.

Kristitty etsii Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan. Vanhurskaus on koko ihmistä, myös yhteisöjä, koskeva asia. Se on vapautta sorrosta, ihmisoikeuksien toteutumista sekä sydämen, mielen ja vaikuttimien sisäistä vanhurskautta. Tämä nälkämme ja janomme ei sammu kokonaan tässä ajassa. Kaipuumme täyttyy kuitenkin kun oikeudenmukaisuus lopulta toteutuu ja vanhurskaus vallitsee messiaanisessa valtakunnassa.

Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan.

Laupeus, tai armahtaminen, on myötätuntoa puutteenalaisia kohtaan. Armahtaminen sisältää anteeksiannon. Armahduksen saaminen viittaa Jumalan laupeuteen. Se, että armahdamme toisia, nousee siitä, että olemme itse Jumalan armahtamia. Armon kokeminen vaikuttaa armollisuutta. Tahdomme antaa anteeksi, koska olemme itse saaneet anteeksi. Armahtamiseen liittyy myös että autamme mahdollisuuksiemme mukaan apua tarvitsevia.

Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan.

Sydämen puhtaus ei ole rituaalista ulkoista puhtautta, vaan sisäistä puhtautta. Se ei tarkoita vain moraalista puhtautta, vaan myös Jumalan kokosydämistä rakastamista. Puhdassydämisyys kuvaa jakamatonta sydäntä. Tekopyhyys on sen vastakohta.

Puhdassydämisyys on vilpittömyyttä. Siihen kuuluu avoimmuus ja autenttisuus. Se on omana itsenään olemista. Tämä ei tarkoita kuitenkaan rajattomuutta. Meidän ei tarvitse kertoa kaikkea kaikille. Kaikki eivät sitä kestä ja jotkut voivat jopa käyttää meitä vastaan sitä, mitä kerromme elämästämme. Meidän tulee silti kasvaa yksilöinä ja yhteisönä kohti aitoutta ja läpinäkyvyyttä. Kun hyväksymme toisemme ja olemme turvallinen yhteisö, tätä kasvua avoimmuuteen voi tapahtua.

Meidän on hyvä myös muistaa, että Jeesus Kritus on ainoa täysin puhdassydäminen ihminen. Puhdassydämisille luvataan, että he saavat nähdä Jumalan. Saamme tavallaan katsella Jumalaa jo nyt uskon silmin, mutta tulemme kuitenkin kokemaan hänen kirkkautensa täyteydessään vasta perillä.

Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.

Maailmaamme leimaa konfliktit ja kilpailu. Jumala on rauhantekijä. Jumalan lapset jakavat Isänsä kanssa tämän piirteen. Jumala tuo sovituksen. Hän tuo yhteen juutalaiset ja pakanat, ja lopettaa vihanpidon ihmisten välillä. Hän tekee rauhan itsensä ja meidän välille Jeesuksen kuoleman kautta.

Messias on rauhanruhtinas. Hän tuo sovinnon ja kutsuu meitäkin tuomaan sovintoa ihmisten välille. Messiaan seuraajat pyrkivät elämään rauhassa aina kun mahdollista. Jumala kutsuu meitä rauhanlähettiläiksi. Kun olemme rauhantekijöitä, meissä on sukunäköä Taivaallisen Isämme kanssa. Rauhan tekemiseen liittyy rauha ihmisten välillä, mutta myös se, että kutsumme ihmisiä rauhaan Jumalan kanssa.

Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta. Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.

Kristityt toimivat usein yhteiskunnan omatuntona. Tästäkin johtuen kristityt ovat harvoin suosiossa. Emme saa etsiä vaikeuksia. Joskus saatamme kärsiä omaa taitamattomuuttamme. Kuitenkin voimme kohdata loukkauksia ja pilkantekoa, jopa vainoa, siksi että seuraamme Jeesusta ja noudatamme Jumalan tahtoa.

Vaino on itsessään ikävä ja kivulias asia. Jeesus sanoo että olemme kuitenkin autuaita, koska saamme suuren palkan Taivaissa. Voimme iloita siitä, jos koemme vainoa Kristuksen tähden, sillä tulemme saamaan hyvityksen Jumalan luona. Vainottu voi menettää kaiken maan päällä, mutta periä kaiken taivaassa.

Olemme autuaita myös siksi, koska koettu vaino todistaa uskomme aitouden puolesta. On normaalia, että Jumalan kansa kokee vastustusta. Se on kärsinyt ennenkin vainoa. Olemme hyvässä seurassa profeettojen kanssa. Israelin historiassa väärät profeetat olivat yleensä suosittuja, oikeat profeetat eivät. Jeremia, Jesaja, Hesekiel ja muut oikeat profeetat kärsivät ennen meitä. On suuri kunnia kärsiä Kristuksen tähden, kuten apostolit. Uskonpuhdistaja Martti Luther piti kärsimystä yhtenä todellisen seurakunnan tunnusmerkkinä.