Uskon puolustaminen

Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla 5.6.2016

Voimme kysyä oikeutetusti miksi kristinuskoa tulisi puolustaa. Eikö riitä, että julistamme evankeliumia? Eikö Paavali sitä paitsi varoittanut uskovia väittelyistä? Voimme todeta tähän, että sana apologia esiintyy jo Uudessa testamentissa.

Apostoli Pietari kirjoittaa seuraavasti:

1. Piet. 3:15: Olkaa aina valmiit vastaamaan kaikille, jotka kysyvät teiltä, mihin toivonne perustuu.

Kreikan alkutekstissä käytetään sanaa apologia, joka käännetään tässä yhteydessä usein sanalla ”vastata”, mutta joka tarkoittaa kirjaimellisesti ”puolustamista”. Jälkimmäiseen, voimme vastata, että apostoli Paavali väitteli itse ihmisten kanssa antiikin aikana. Hän puolusti kristinuskoa pakanoita ja juutalaisia vastaan, mm. synagoogissa ja filosofien areiopagilla.

Apt. 9:22: Mutta Saulus sai yhä enemmän voimaa ja saattoi Damaskoksessa asuvat juutalaiset ymmälle näyttäen toteen, että Jeesus on Kristus.

Apt. 17:18: Ja muutamat epikurolaiset ja stoalaiset filosofit väittelivät hänen kanssansa.

Paavali kyllä käski välttämään taitamattomia ja turhia väittelyitä, koska ne synnyttävät riitoja, 2.Tim. 2:23. Joskus kuitenkin on tarve väitellä taitavasti tärkeistä asioista. Sitä varten tarvitsemme tietoa, sillä ei ole viisasta väitellä asiasta, josta ei ole ottanut selvää. Kun Paavali oli tekemisissä juutalaisten kanssa, hän saattoi lähteä Vanhan testamentin kirjoituksista ja osoittaa niistä, että Jeesus on luvattu Messias. Kun Paavali julisti evankeliumia kreikkalaisille, hän etsi yhteistä pohjaa.

Apt. 17:23 kertoo: Sillä kävellessäni ympäri ja katsellessani teidän pyhiä paikkojanne minä löysin alttarin, johon oli kirjoitettu ”tuntemattomalle jumalalle”. Mitä te siis tuntemattanne palvetelle, sen minä teille ilmoitan.

Myöhemmin Paavali lainaa hellenististä runoilijaa, jakeessa 28. Hän oli juutalaisille niinkuin juutalainen ja kreikkalaisille niin kuin kreikkalainen, 1. Kor. 9:19-22. Meidät on kutsuttu samaan.

Apologetiikalla on kaksi tehtävää:

1. Antaa uskoville älyllistä luottamusta kristinuskon totuuteen.

2. Raivata ei-uskovien älyllisiä esteitä evankeliumin vastaanottamisen tieltä.

Apologetiikka voi antaa älyllistä ryhtiä niille, jotka jo uskovat evankeliumin totuuteen. Uskovinakin kohtaamme epäilyksiä. Toki Pyhän Hengen sisäinen todistus on tärkein, mutta joskus myös se, että ottaa selvää asioista pintaa syvemmältä, voi vahvistaa uskoa. Apologetiikan tehtävänä ei ole synnyttää pelastavaa uskoa, sen tekee Pyhä Henki evankeliumin sanan kautta. Apologetiikka ei korvaa julistusta, vaan täydentää sitä.

Vaikka harva tulee pelkästään järkisyiden takia uskoon, jotkut tulevat. Tämän lisäksi monille se, että on saanut älyllisesti tyydyttäviä vastauksia kysymyksiinsä, rohkaissut omaksumaan kristillisen uskon. Näin oli minunkin kohdallani. Tulin uskoon pitkähkön prosessin seurauksena joulukuussa 1999. Olin etsinyt vuosia totuutta ja elämäntarkoitusta. Koin, että kristinusko vastasi sekä älyllisiin että emotionaalisiin tarpeisiini. Tarkastelen kanssanne kolmea aihetta: Luomista, Jeesus Nasaretilaisen arvoitusta ja uskonnollista kokemusta.

Tällä hetkellä suurin osa tiedemiehistä pitää perusteltuna uskomusta, että maailmankaikkeus sai syntynsä alkuräjähdyksessä noin 13,7 miljardia vuotta sitten. Voimme aivan oikeutetusti kysyä ”mitä oli ennen alkuräjähdystä” ja ”mikä aiheutti maailmankaikkeuden synnyn”. Siihen fyysikoilla ei ole vastausta. On täysin järkevää uskoa, että Jumala aiheutti maailmankaikkeuden synnyn. Miten mitään voisi syntyä tyhjästä?

Toinen kysymys on se, mistä tarkat luonnonvakiot, jotka mahdollistavat elämän, ovat peräisin. Luonnonlait näyttävät olevan tarkoin laaditut siten, että älyllinen elämä on mahdollista.

Kolmas kysymys on, miten ensimmäinen solu sai alkunsa. Solu tarvitsee dna-molekyylin, joka sisältää sen rakennusohjeet. Mistä nämä ohjeet ovat peräisin? Informaation synnyn selittää älykäs suunnittelija, Luoja. Elottoman ja elollisen luonnon välillä on todellinen ero. Elottomasta ei synny elämää. Ei olla havaittu, että elämää syntyisi spontaanisti. Elämän alkuperän suhteen on yhä perusteltua pitää kiinni uskosta Jumalaan, joka on luonut elämän.

Elävät organismit vaikuttavat tarkoin suunnitellulta. Lintut höyhenineen ja onttoine luineen vaikuttavat olevan suunnitteltu lentämään. Kalat kiduksineen, suomuineen ja evineen näyttävät olevan suunniteltu meriin ja järviin. Ateisti, evoluutiobiologi Richard Dawkins on sanonut, että biologia tutkii rakenteita, jotka vaikuttavat suunnitelluilta. Voimme herättää kysymyksen miksi kyse ei voisi olla siitä, että eläimet ovat oikeasti suunniteltu erilaisiin olohin, sen sijaan että ne vain näyttävät siltä. Koko ekosysteemi näyttäisi olevan kauniisti ja taitavasti suunniteltu. Ikävä kyllä ihminen on viisaudessaan aiheuttamassa mahdollisesti ekokatastrofia ja koko planeettamme saattaa olla vaarassa.

Evoluutiotutkijatkin myöntävät, että fossiiliaineisto on puutteellinen. Olen pohtinut sitä, voisiko syy useiden välimuotojen puuttumiseen olla yksinkertaisesti siinä, ettei niitä ole koskaan ollutkaan? Evoluutioteoriassa on muitakin ongelmia, esimerkiksi se, ettei makroevoluutiosta, eli sitä että eliö, muuttuisi aivan toiseksi eliöksi, ole empiirisiä havaintoja. Mikroevoluutiosta, eli siitä, että esim. lintujen nokkien koko ja muoto vaihtelee, sekä siitä, että bakteereissa tapahtuu perinnöllisiä muutoksia, joiden seurauksena ne tulevat immuuneiksi antibiooteille, on näyttöä. Kuitenkin muuntelulla näyttäisi olevan rajat. Koirat pysyvät koirina vaikka miten jalostaisi ja bakteerit bakteereina, vaikka niiden perimää miten muuntelisi.

Ihmisellä on järki, moraalitaju ja tietoisuus. Mistä nämä ovat peräisin? Kieltäydyn useimpien muiden ihmisten, kristittyjen ja ei-kristittyjen, tavoin hyväksymästä ajatusta siitä, että hyvä ja paha ovat vain makuasioita. Tiedämme, että tietyt eettiset periaatteet ovat annettuja. Ihminen ei voi määritellä oikeaa ja väärää mielivaltaisesti. Natsien herrakansa-moraali ja YK:n ihmisoikeuksien julistus, jossa jokaiselle taataan perusoikeudet, eivät ole yhtä päteviä mielipiteitä. Esimerkiksi murha ja aviorikos ovat olleet väärin kaikissa kulttuureissa kaikkina aikoina.

Ihminen poikkeaa muista eläimistä myös siinä, että, sikäli kuin tiedämme, vain ihminen miettii elämänsä tarkoitusta. C. S. Lewis, kristitty kirjailija ja ajattelija on todennut, että jano kertoo siitä, että on olemassa juotavaa, joka tyydyttää sen, nälkä siitä, että on olemassa ravintoa, seksuaalinen kaipuu siitä, että on olemassa vastakkainen sukupuoli. Se, että ihminen kaipaa perimmäistä mielekkyyttä elämälleen, näyttäisi puhuvan sen puolesta, että elämälle voi löytyä tarkoitus. Ateismi ei voi antaa kaiken olemassaololle tarkoitusta, mutta kristinusko voi.

Eläimet toimivat vaistojensa varassa. Perimä ja ympäristö selittävät eläinten piirteet ja käytöksen. Ihminen on vapaa toimija, hän tekee aitoja valintoja. Ihmisen järki, hänen kykynsä ymmärtää todellisuutta ja ilmaista itseään kielen ja taiteen avulla, puhuvat kaikki sen puolesta, että ihminen on enemmän kuin eläin. Naturalismi ei anna yhtä hyvää selitystä sille, miksi voimme luottaa järkeemme. Jos aivomme ovat vain sokean luonnonvalinnan ja sattumanvaraisten mutaatioiden tuote, meillä ei ole yhtä hyvää syytä luottaa ajattelukykymme oikeellisuuteen. Jos taas järkemme on peräisin persoonalliselta Luojalta, voimme perustellusti luottaa siihen.

On historiallinen tosiasia, että Jeesus Nasaretilainen on elänyt maanpäällä ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla. Sen vahvistavat Raamatun ulkopuolisetkin kirjalliset lähteet, kuten roomalaiset historioitsijat Tacitus, Suetonius ja Plinius Nuorempi ja juutalainen historioitsija Josefus. Tärkein lähteemme Jeesuksesta ovat kuitenkin Uuden testamentin neljä evankeliumia. Jos kiistämme Jeesuksen eläneen sillä perusteella, että olemme kirjallisten lähteiden varassa, joudumme samalla kyseenalaistamaan suuren osan maailmanhistoriaa, mm. Julius Caesarin ja Aleksanteri Suuren olemassaolon, sillä historia perustuu pitkälti kirjallisiin lähteisiin.

Uuden testamentin tutkija Gary Habermas on tutkinut paljon ylösnousemukseen liittyviä kysymyksiä akateemisen uransa aikana. Hän on todennut, että noin 3/4 kaikista Uuden testamentin tutkijoista, siis sekä liberaaleista, keskilinjan tutkijoista ja konservatiiveista, pitävät kolmea asiaa varmana.

1. Jeesus Nasaretilainen kuoli ristillä.

2. Pääsiäisenä Jeesuksen hauta oli tyhjä.

3. Opetuslapset kokivat Jeesuksen ilmestyvän heille ylösnousseena.

Historioitsijat joutuvat miettimään miten selittää nämä kolme seikkaa. Esimerkiksi Helsingin yliopiston raamatunselitysopin dosentti Matti Myllykoski on esittänyt että Jeesuksen ruumista ei löydetty, koska se heitettiin joukkohautaan. Toiset ovat esittäneet että naiset erehtyivät pääsiäisenä haudasta. Kumpikaan näistä selityksistä ei selitä ylösnousemusilmestyksiä ja opetuslapsissa tapahtunutta radikaalia muutosta. He olivat valmiit kärsimään ja kuolemaan evankeliumin tähden. He pitivät ilmiselvästi julistamaansa oppia totena. Ylivoimaisesti selitysvoimaisin vastaus on se, että Jumala herätti Jeesuksen kuolleista kolmantena päivänä.

Uuden testamentin tutkija N. T. Wright kirjoitti 740-sivuisen kirjan ylösnousemuksesta. Hän on todennut, että Jeesuksen ylösnousemus yllätti kaikki. Ristiinnaulittu Messias oli juutalaisten mielestä väärä Messias. Juutalaiset uskoivat, että ylösnousemus tapahtuu vasta aikojen lopussa. Historiallisesti ajatellen opetuslapset olisivat voineet sanoa, että Jeesuksen velipuoli Jaakob on Messias. Tai että Jeesus on Aabrahamin helmassa paratiisissa. Mutta kukaan ei odottanut, että Jeesus nousisi ylös kuolleista. Silti opetuslapset julistivat sitä, että Jeesus on Messias, vaikka ristiinnaulitseminen oli niin häpeällinen asia, että sivistyneet roomalaiset eivät halunneet edes kuulla koko asiasta. Ilman Jeesuksen todellista, ruumiillista ylösnousemusta kristinusko olisi painunut historian hämärään.

Myös se, että ylösnousemuksen ensimmäiset todistajat olivat naisia, puhuvat sen puolesta että kyseessä on historiallisesti tosi tapahtuma. Juutalaisuudessa naisia ei pidetty luotettavina todistajina, joten olisi ollut järjetöntä laittaa heidät ylösnousemuksen ensimmäisiksi todistajiksi, jos se ei olisi ollut historiallisesti totta.

Kristityt ovat aina uskoneet, että Jeesuksen voi kohdata tänäänkin. Jeesus toimii nykyajassakin. Hän vapauttaa ihmisiä synneistä ja riippuvuuksista mm. heroiinin vallasta. Hän antaa elämälle uuden suunnan ja tarkoituksen. Hän parantaa yhä sairauksia. Me uskovat koemme rukousvastauksia, Jumalan selvää johdatusta ja Kristuksen läsnäoloa elämässämme. Jeesus lupasi omilleen Pyhän Hengen. Pyhä Henki jakaa armolahjoja, saamme puhua kielillä, myös sellaisilla kielillä, joita emme luonnostaan osaa, mutta joita kuulijat, jotka niitä osaavat, voivat ymmärtää. Saamme myös profetoida. Jumala puhuu kauttamme toisillemme ja ei-uskovillekin.

Haluan kertoa tähän loppuun omakohtaisen kokemuksen Pyhän Hengen työstä. Pieksämäen helluntaiseurakunnalla. Rukoilimme pienryhmässä, että Jumala antaisi profetioita. Kun rukoilimme erään tytön puolesta, minulle tuli mieleen sanat ”hämähäkki, syöpä, parantuminen ja pelastuminen vaarasta”. Tyttö kertoi, että hänellä oli hämähäkkikammo ja että häneltä oli leikattu aivokasvain. Hän todisti tuona iltana, että oli kokenut Jumalan puhuvan hänelle. Hän sanoi minulle, ettei ymmärtänyt viimeistä kohtaa. Myöhemmin hän kertoi minulle pelastuneensa vaarallisesta tilanteesta.

Materiaalia:

Lee Stobel: The Case for Christ (suom. Tapaus Kristus)

Gregory A. Boyd, Edward K. Boyd: Letters from a Skeptic: A Son Wrestles with His Father's Questions about Christianity (suom. Epäilijän kirjeet)

William Lane Craig: On Guard: Defending your faith with reason and precision (suom. Valveilla Uskon perusteltu puolustaminen)