sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Apostolinen uskontunnustus osa 2 - Minä uskon Jumalaan

Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla su 3.6.2018 

Olemme nyt toista kertaa apostolisen uskontunnustuksen äärellä. Käymme tänään hieman läpi sitä, mitä Raamattu ja kristillinen perinne opettaa Jumalasta. Varhaisista ajoista alkaen kristillisessä kirkossa on tiedostettu, että Jumala on mysteeri. Hän on tuonpuoleinen. Emme tavoita häntä tämänpuoleisilla menetelmillä, kuten luonnontieteellisillä kokeilla. Kuitenkin Jumala on salatulla tavalla läsnä luomassaan maailmankaikkeudessa. Ja hän ilmoittaa tahtonsa ja tarkoituksensa meille.

Emme kykene ymmärtämään Jumalasta kuin ainoastaan hyvin vähän. Hän on salattu. Jesajan kirja 45:5: Totisesti, sinä olet salannut itsesi, Jumala, sinä Israelin Jumala, Pelastaja! Sanamme ja ajatuksemme eivät tee hänelle oikeutta. Luotu ei voi käsittää Luojaansa. Tärkeintä ei olekaan kyetä selittämään tarkasti Jumalan olemusta, vaan palvella ja palvoa häntä. Jesaja 55:8,9: Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella.

Vaikka Jumala on suurempi kuin hänen ilmoituksensa Raamatussa, voimme kuitenkin samalla luottaa siihen, että Jumalan ilmoitus on totta. Jumala on sellainen kuin hän ilmoittaa olevansa, ei jotakin aivan toisenlaista

Kun tunnustamme apostolisessa uskontunnustuksessa uskovamme Jumalaan, Isään Kaikkivaltiaseen, tarkoitamme sitä, että uskomme yhteen persoonalliseen Jumalaan. Emme usko ainoastaan yleisesti korkeampaan voimaan, vaan siihen Jumalaan, joka on ilmoittanut itsensä Kristuksessa ja Raamatussa. Jumalalla on tietoisuus, tahto ja tunteet. Voimme olla hänen kanssaan aidosti vuorovaikutuksessa, dialogissa. Hän puhuu meille ja me voimme puhua hänelle.

Raamatussa Jumalasta puhutaan inhimillisiä kuvia käyttäen. Häntä kuvataan mm. leijonana, lampaana, kalliona ja aurinkona. Häntä sanotaan mm. aviomieheksi, isäksi, paimeneksi ja kuninkaaksi. Psalmi 144:7: Ojenna korkeudesta kätesi ja auta minut turvaan, pelasta minut syvistä vesistä! Psalmi 43:16: Herran silmät katsovat vanhurskaita, hänen korvansa kuulevat heidän avunhuutonsa.  

Näitä kuvia, kuten että Jumalalla olisi käsi, silmät ja korvat, ei ole tarkoitettu ymmärrettäväksi kirjaimellisesti, mutta ne auttavat meitä käsittämään edes jollakin tavoin näkymätöntä Jumalaa. Jumala on ilmoittanut itseään siten, että me rajalliset ihmiset voisimme ymmärtää edes hieman hänestä. Teologit puhuu antopomorfismista, Jumalaa kuvataan ihmisenä, vaikka hän ei ole ihminen. Calvin puhui akkomodaatiosta, eli siitä, että Jumala mukautuu rajallisen ihmisen ajatusmaailmaan ja käsityskykyyn.

Meidän on tärkeää ymmärtää Jumalan ilmoitusta kokonaisuutena. Meidän ei tule asettaa vastakkain Jumalan attribuutteja, eli ominaisuuksia, kuten Jumalan rakkautta ja pyhyyttä, ikään kuin ne olisivat keskenään jännitteessä. Jumalan rakkaus on pyhää rakkautta.

Jumala on Henki. Hän ei koostu materiasta. Jumala on näkymätön. Emme voi havaita häntä aisteillamme. Mooseksen laissa kiellettiin kuvien tekeminen Jumalasta. Kuva olisi rajoittanut ihmisten käsityksiä Jumalasta. Muinaisen Israelin aikaan ja antiikin Roomassa muiden uskontojen harjoittajilla oli jumalankuvia. Juutalaisilla ja kristityillä ei ollut. Varhaisia kristittyjä kutsuttiin tästä syystä, ja myös siksi että he eivät tunnustaneet muita jumalia, Rooman valtakunnassa sanalla ateistit, jumalankieltäjät.

Jumala on itseoleva. Hänen olemassaolonsa ei ole riippuvainen mistään muusta. Mikään ei ole aiheuttanut Jumalan olemassaoloa. Jumala on ikuinen, hän on ollut aina ja tulee aina olemaan. Ilmestyskirja 22:13: Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu. A ja O, Alfa ja Omega, ovat kreikan aakkosten ensimmäinen ja viimeinen kirjain.

Jumala on kaikkialla läsnäoleva. Hän on luonut avaruuden ja ajan, nykyisin fysiikassa puhutaan aika-avaruudesta, mutta aika ja avaruus eivät rajoita Jumalaa. 1. Kuningasten kirja 8:27 Salomo lausuu rukouksessaan Jerusalemin temppelin vihkimisen yhteydessä: Mutta asuisiko Jumala maan päällä? Taivasten taivaatkaan eivät ole sinulle kyllin avarat -- miten sitten tämä temppeli, jonka olen rakentanut! 

Jumala on kaikkitietävä. Hän tietää kaiken mitä on ollut ja tapahtunut, kaiken mitä nyt on ja tapahtuu, kaiken mitä tulee olemaan ja tapahtumaan sekä kaiken mitä voisi olla ja voisi tapahtua. Sananlaskut 15:3: Herran silmät ovat joka paikassa; ne vartioitsevat hyviä ja pahoja. (KR33) Heprealaiskirje 4:13: Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili.

Jumala on kaikkiviisas. Hän toimii aina oikein. Voimme luottaa siihen, että hän tietää parhaiten. Jumala on Kaikkivaltias. Raamatussa sanotaan: Jumalalle on kaikki mahdollista. On kuitenkin joitakin asioita, joita Jumala ei voi tehdä. Hän ei voi mm. lakata olemasta, luoda itsensä kaltaista olentoa, tehdä väärin tai tehdä loogisesti mahdottomia asioita kuten nelikulmaisia kolmioita. Tämä mitä sanoin ei vähennä Jumalan kaikkivaltiutta, vaan ainoastaan auttaa meitä ymmärtämään oikein kristillistä käsitettä Jumalan kaikkivaltius. Jumala ei toimi koskaan vastoin omaa olemustaan, vaan aina oman olemuksensa mukaisesti.

Jumala on muuttumaton. Malakia 3:6: Minä, Herra, en muutu. Jumala ei ailahtele niin kuin me ihmiset toisinaan. Hän on vakaa. Tämä tuo meille turvaa. Jumala pitää sen minkä lupaa. Hän on johdonmukainen ja luotettava.

Jumala on pyhä. Jesajan kirjassa kuvataan taivaallista näkyä 6:1-4: Kuningas Ussian kuolinvuonna minä näin Herran: hän istui korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin. Hänen yläpuolellaan seisoivat serafit, joilla oli kuusi siipeä kullakin: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella verhosivat ruumiinsa ja kahdella lensivät. He huusivat toinen toiselleen:
-- Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot! Hänen kirkkautensa täyttää kaiken maan.

Ovenpielet vapisivat äänten voimasta, ja huone tuli täyteen savua.
 

Jumalan pyhyys herättää meissä syvää pelonsekaista kunnioitusta. Ei ole ketään hänen kaltaistaan. Jumalan pyhyyden kohtaaminen saa meidät tajuamaan oman syntisyytemme. Jesajan kuvaus jatkuu jakeessa 5: Ja minä sanoin:
-- Voi minua, minä hukun! Minulla on saastaiset huulet, ja saastaiset huulet on kansalla, jonka keskellä elän, ja nyt minun silmäni ovat nähneet Kuninkaan, Herran Sebaotin.
 

Se, että koemme tarvetta paeta Jumalaa, on luonnollinen ja inhimillinen reaktio langenneelta ihmiseltä. Kun Pietari kohtasi Kristuksen, hän sanoi Luukkaan evankeliumi 5:8: Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies. 

Kuitenkin Jumala tahtoo armahtaa ja pyhittää omansa. Jumala itse pyhittää kansansa. Sana pyhä, hepreaksi kadosh, tarkoittaa arkisesta, maallisesta käytöstä Jumalalle erotettua, pyhään käyttöön erotettua. Jesaja kohtasi näyssä enkelin, joka kosketti hänen huuliaan alttarin hiilellä ja lausui anteeksiantamuksen ja sovituksen Jesajan ylle. Jesaja kuuli kysymyksen kuka lähtee viemään Jumalan sanaa ja Jesaja vastasi: Tässä olen, lähetä minut! 

Jeesus sanoi Pietarille: Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja. Jumala tahtoo antaa myös meille anteeksi syntimme Kristuksen ristin tähden, puhdistaa meidät ja ottaa meidät käyttöönsä. Kun uskomme Kristukseen, olemme jo hänessä pyhiä. Elämänmittainen haasteemme on tulla siksi, mitä jo olemme Jeesuksessa.

Jumala on vanhurskas eli oikeamielinen. Hänessä ei ole mitään vääryyttä. Jumalassa ei ole pimeää puolta, niin kuin meissä ihmisissä on. Hän on läpensä hyvä. 1. Johanneksen kirje 1:5: Jumala on valo, hänessä ei ole pimeyden häivää.

Jumala on oikeudenmukainen. Hän ei ole puolueellinen. 1. Mooseksen kirjan luvussa 18 jakeessa 25 Aabraham sanoo Jumalalle: Eikö koko maailman tuomari tuomitsisi oikein? Tässä ajassa oikeus ei aina toteudu, mutta lopulta Jumala on toteuttava oikeuden viimeisellä tuomiolla.

Jumala on totuudellinen. 4. Mooseksen kirja 23:19: Jumala ei ole ihminen: hän ei valehtele, hän ei muuta mieltään. Hänkö ei tekisi, mitä sanoo? Hänkö ei pitäisi, mitä lupaa? Nämä ovat retorisia kysymyksiä, jotka alleviivaavat Jumalan luotettavuutta. Jumala puhuu totuutta ja kutsuu myös meitä puhumaan totuutta, olemaan rehellisiä ja aitoja.

Jumala on rakkaus. Hän on armollinen ja laupias meitä kohtaan. Armo tarkoittaa majesteetin ansaitsematonta suosiota. Paavalin kirjoittaa Tiituskirjeen luvussa 3:3-5: Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä ja tottelemattomia, olimme eksyksissä ja monenlaisten himojen ja nautintojen orjia, elimme pahuuden ja kateuden vallassa, vihattuina ja toisiamme vihaten. Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät.

Ja vielä lopuksi Jumala on kärsivällinen. Hän on hidas vihastumaan. Näemme tämän Israelin kansan vaiheissa Vanhan testamentin historiassa. Vaikka kansa palvoi epäjumalia ja ihmiset sortivat toisiaan, Jumala odotti kääntymystä ja tarjosi pelastusta kansalleen satoja vuosia ennen tuomioita. Tuomio tuli lopulta, kun ensin Assyria vei pohjoisen Israelin pakkosiirtolaisuuteen ja myöhemmin Babylonia eteläisen Juudan. Mutta Jumala ei tuominnut samantien.

Päätän 2. Pietarinkirjeeseen 3:8,9: Mutta älkää te, rakkaat ystävät, unohtako tätä: Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä. Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä. Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät.

Näin on myös tänä päivänä. Jumala odottaa yhä, että me ihmiset kääntyisimme hänen puoleensa, että hän saisi pelastaa meidät, koska hän rakastaa meitä. Hän kokoaa omaa kansaansa kaikilla mantereilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti