torstai 29. maaliskuuta 2018

Herran kärsivä palvelija

Jesaja 52:13-15; 53:1-12  

Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla kiirastorstaina 29.3.2018 

Palvelija on kolminkertaisesti koroitettu, korkea, ylhäinen ja suuri. Aiemmin tässä kirjassa Jesaja näki Herran kirkkauden ja siellä käytetään sanoja korkea ja ylhäinen. Se, että monet kauhistuivat Herran palvelijaa voi viitata siihen, että palvelija herättää pelonsekaista kunnioitusta, tai hänen kärsimyksiinsä. Herran palvelijaa satutettiin ja vahingoitettiin kivuliaasti. Hänen ulkonäkönsä oli niin turmeltu, että häneen katsominen tuntui pahalta.

Hän saattaa ihmetyksiin kansat perustuu Septuagintaan, vanhaan kreikankieliseen Vanhan testamentin käännökseen. Heprean alkuteksti eli masoreettinen teksti sanoo ”hän vihmoo kansat”. Henkilökohtaisesti seuraisin tässä ehkä heprean alkutekstiä. Vihmominen eli pirskottaminen käsittää Vanhassa testamentissa ihmisten ja esineiden sovittamista, puhdistamista ja pyhittämistä Jumalalle. Herran kärsivä palvelija voi toimia siis kansojen pappina. Hän on yhtä aikaa pappi, joka uhraa, ja uhri, joka uhrataan.

Kuninkaat olivat antiikissa tunnettuja ja arvostettuja viisaudestaan. Kuitenkin Herran palvelijan kautta ilmituleva Jumalan viisaus saa heidätkin sanattomiksi. Hekin oppivat häneltä jotain aivan uutta. Herran palvelijan kautta myös pakanat, eli Israelin kansaan kuulumattomat, saavat kuulla Jahven viisautta.

Kuitenkin Herran palvelijaan uskomiseen liittyy vaikeutta. Ainoastaan harvat uskovat häneen. Herran käsivarsi on Herra itse, Jahven voiman ruumiillistuma. Herra itse näyttäytyy ja puuttuu asioihin tuodakseen pelastuksen. Jos Jumala ei paljastaisi itseään, emme voisi tuntea häntä. Jumala kuitenkin ilmoittaa Herran palvelijan todellisen identiteetin niille, joilla on silmät nähdä ja korvat kuulla, eli niille, jotka haluavat uskoa, eivätkä paaduttaa sydäntään.

Herran palvelija tuli vaatimattomista oloista. Hän kasvoi huomiota herättämättä. Hänen ulkonäkönsä oli tavanomainen, ei poikkeuksellinen. Herran palvelija torjuttiin ja häntä halveksittiin. Hänet nähtiin merkityksettömänä eikä merkittävänä. Hän ei edennyt ihmisten mielestä kohti todellista suuruutta ja johtajuutta. Hänen tiensä oli yksinäinen. Hän koki paljon tuskaa ja ahdistusta.

Palvelijaa katsovat eivät aluksi ymmärtäneet mitä tapahtui. Katsojat luulivat, että Herran palvelija kärsii omasta syystään, omien syntiensä vuoksi. Mutta hän oli viaton. Kyse ei ollut ainoastaan siitä, että hän jakoi kansansa kärsimykset. Hän kärsi toisten puolesta eli hänen kärsimyksensä oli sijaiskärsimystä. Palvelija toi kärsimyksellään rauhan, paranemisen ja hyvinvoinnin toisten elämään.

Herran kärsivä palvelija kantoi rikkomukset ja toimitti syntien sovituksen. Jumala oli suunnitellut tämän kaiken ennalta. Palvelija kärsi hiljaisesti. Hän oli tarkoituksella vaiti ja antoi kaiken tapahtua. Hän ei lausunut puolustuspuheenvuoroa. Sanat joutua pois elävien maasta kuvaavat kuolemaa. Palvelija koki häpeällisen ja väkivaltaisen kuoleman, vaikkei ansainnut sitä.

Hautaamisen yhteydessä jumalattomat mainitaan monikossa ja rikas yksikössä. Jesaja puhuu tässä todellisista henkilöistä. Palvelija sai väärintekijöiden joukkohaudan sijaan kunnialliset hautajaiset. Hän oli synnitön ja puhdas. Hän oli puheissaan tosi ja luotettava. Hän ei tehnyt koskaan väärin.

Sanat ”lävistää ”ja ”ruhjoa” kuvaavat väkivaltaista loppua, mutta palvelijan työ ei kuitenkaan lopu kuolemaan. Jahven tahto toteutuu palvelijan kautta. Palvelija tuo langenneisuutensa vuoksi Jumalasta erossa olevat takaisin Jumalan yhteyteen. Hän on sovitusuhri, vanhempi kirkkoraamattu (KR33) puhuu vikauhrista. Tällä viitataan Israelin kansan syntien puolesta uhrattuihin eläinuhreihin. Palvelijan työn hedelmänä on se, että hän tuo paranemisen ja haavoista toipumisen toisille. Hänen kärsimyksensä johtaa kansojen tervehtymiseen ja tuo heille toivon.

Jesaja kuvaa palvelijan olevan kärsimyksiensä jälkeen elossa. Tässä ei ole kyse varjoelämästä tuonelassa, vaan todellisesta elämästä valon kirkkaudessa. Palvelijan vuoksi syntisiä kohdellaan vanhurskaina eikä väärintekijöinä. Tehdä tai julistaa vanhurskaaksi on oikeudenkäyntiin liittyvä termi. ”Vanhurskauttaa” kuvaa vapauttavaa tuomiota. Jumalaa vastaan rikkoneet tulevat palvelijan kautta Jumalalle otollisiksi, vanhurskaiksi. Monet tulevat tuntemaan Israelin Jumalan Herran palvelijan kautta.

Vaikka Herra tahtoi murtaa palvelijan, hän antaa palvelijalle myös suuren menestyksen ja hyväksyy palvelijan sovitustyön. Lopulta palvelija osoitetaan oikeamieliseksi ja hänet koroitetaan suureen kunniaan. Jesaja käyttää tässä sotilaallista kieltä. Antamalla itsensä kuolemaan palvelija voittaa taistelun ja saa sotasaalista. Palvelija toimii myös pappina rukoillessaan väärintekijöiden puolesta.

Uusi testamentti liittää tämän tekstin Jeesukseen. Kristillinen seurakunta on alusta alkaen nähnyt, että Jesaja kirjoittaa tässä Jeesuksesta Kristuksesta. Jesajan näky, joka saattoi ehkä olla sisäinen Jumalan antama kuva, sopii hämmästyttävän hyvin Jeesukseen.

Jeesus on maailmanhistorian tunnetuimpia henkilöitä. Hänen opetuksensa ovat vaikuttaneet monien kansojen elämään ehkä enemmän kuin kenenkään toisen. Häntä on kunnioitettu, mutta myös halveksittu, läpi vuosisatojen. Hän on saanut lukemattomia seuraajia halki historian.

Profeetta Jesaja aloitti julkisen julistustyönsä vuonna 740 ennen ajanlaskun alkua. Jeesus Nasaretilainen kuoli ristillä vuonna 30 tai 33 jälkeen ajanlaskun alun. Jesaja profetoi Kristuksen kärsimyksistä ja niiden jälkeen tulevasta kunniasta siis yli 700 vuotta ennen Jeesuksen ristinkuolemaa ja ylösnousemusta.

Jeesus Kristus syntyi alhaisiin oloihin. Hän kärsi ja kuoli ja hänet haudattiin. Hänen olisi kuulunut saada ristiinnaulittujen tavoin joukkohauta, mutta rikas Joosef Arimatialainen pyysi hänen ruumistaan. Mutta hän nousi kuolleista kolmantena päivänä ja astui ylös taivaisiin ja istuu Isän Kaikkivaltiaan oikealla puolella. Ja hän on tuleva tuomitsemaan kaikki kansat sekä hallitsemaan ikuisesti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti