Murehtimisesta

Matteuksen evankeliumi 6:25-34 KR38 

Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla su 4.2.2018 

Sentähden minä sanon teille. Näillä sanoilla Jeesus liittää lukemamme jaejakson edelliseen jaejaksoon, joka puhui mammonasta. Hän ikäänkuin sanoo: ”Älkää murehtiko, sillä keskityttehän te katoamattomiin aarteisiin katoavaisten sijaan.” Me kristityt emme odota maallisilta rikkauksilta elämän syvintä täyttymystä, vaan pidämme Jumalaa tärkeimpänä päämäränä ja korkeimpana hyvänä. Maalliset aarteet eivät kestä ikuisesti, mutta Jumalan valtakunta kestää ikuisesti.

On hyvä tiedostaa, että kaikki huolehtiminen ei ole pahasta. On tärkeää että tunnemme ja kannamme vastuumme omasta elämästämme, lähimmäisistämme ja koko luomakunnasta. On tärkeää että olemme hyviä huoneenhaltijoita sen suhteen, mitä Jumala on meille uskonut. Jumala huolehtii toisista ihmisistä usein meidän kauttamme. Kristus käskee yhä tänä päivänä meitä ruokkimaan nälkäisiä ja vaatettamaan alastomia. Rukous on tosi tärkeää, mutta käytännön tekojakin tarvitaan. Roomalaiskatolisen kirkon paavi Franciscus on sanonut: "Rukoilet nälkäisen puolesta. Sitten ruokit heidät. Näin rukous toimii." 

Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Jeesus argumentoi tässä suuremmasta pienempään. Jos Jumala kerran antaa meille elämän ja ruumiin, mikä on tärkeämpi asia, eikö hän myöskin antaisi meille ruoan, juoman ja vaatteet, mikä on vähäisempi asia? Jeesus argumentoi myös pienemmästä suurempaan. Katsokaa taivaan lintuja. Katselkaa kedon kukkia. Jos Jumala kerran huolehtii linnuista ja kukista, mikä on vähemmän tärkeä asia, eikö hän huolehtisi myös meistä omista lapsistaan, mikä on tärkeämpi asia?

Uskonpuhdistaja Martti Luther on sanonut: "Kristus tekee linnuista opettajamme. On suuri häpeämme, että varpusesta tulee teologi ja julistaja viisaimmille ihmisistä. Kun kuuntelet satakielen laulua, kuuntelet erinomaista saarnaajaa."

Charles Haddon Spurgeon, joka oli 1800-luvun merkittävimpiä baptistijulistajia, on sanonut: "Ihanat liljat, kuinka nuhtelettekaan järjetöntä murehtimistamme?" Hänkin kohtasi elämässään paljon kärsimystä.

Jeesus ei tarkoita sanoillaan sitä, ettemmekö tekisi työtä elannon eteen. Linnutkin näkevät vaivaa syödäkseen siemeniä tai hyönteisiä tai kaloja tai mettä tai mitä kaikkea linnut sitten syövätkin. Jumala ruokkii ne ja myös meidätkin luonnollisia keinoja apuna käyttäen. Tarvitsemme maanviljelijöitä, puutarhureita, kalastajia, karjankasvattajia, teurastajia, kuljettajia ja kauppiaita. Jeesus ei tarkoita myöskään sitä, ettemmekö me kristityt kohtaisi elämässamme vastoinkäymisiä. Meillä on vaikeuksia ihan niin kuin muillakin ihmisillä. Jumala on kuitenkin luvannut olla kanssamme kaikissa ahdingoissamme. Meille ei tapahdu mitään hänen sallimattaan.

Kristus tahtoo vapauttaa meidät huolista ja ahdistuksesta. Jeesus ymmärtää kyllä meitä. Hänen opetuksensa ei ole elämälle vierasta. Hän on elänyt ihmisen elämän. Hän oli kulkemassa ristiä kohti kun hän julisti Vuorisaarnaa. Ja hän tuntee meidät läpikotaisin. Jeesus ei väheksy tarpeitamme. Opettihan hän meitä rukoilemaan jokapäiväistä leipää. Kuitenkin hän opettaa, että murehtiminen ei auta meitä. Hän myös vakuuttaa meitä siitä, että meillä on Jumala, joka pitää meistä huolta.

Pakanat käyttävät suurimman osan energiastaan elämän välttämättömyyksien turvaamiseen. Nekin on tärkeitä. Elämällä on kuitenkin vielä suurempi tarkoitus kuin ainoastaan perustarpeiden tyydyttäminen. Elämän tarkoitukseen liittyy keskeisesti suhde elävään Jumalaan. Jeesus sanookin myöhemmin Matteuksen evankeliumissa luvussa 16 jakeessa 26: Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? 

Jeesus kutsuu meitä asettamaan prioriteettimme oikein. Kristittyjen tulee keskittyä Jumalaan ja hänen valtakuntaansa ja hänen vanhurskaan tahtonsa toteutumiseen. Jeesus sanoi autuaaksi niitä, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano. Jumalan valtakunta on Jumalan kuninkaallista hallintavaltaa. Se on Kristuksen herruuden tunnustamista ja siihen suostumista. Tämä koskee niin henkilökohtaista elämäämme ja jumalasuhdettamme, kuin myös globaalia lähetys- ja kehitysyhteistyötä. Evankeliumin vieminen ja ihmisten auttaminen lähellä ja kaukana kysyy meidän aikaamme, vaivannäköämme ja varojamme.

Jumala kaitsee luomakuntaansa. Hän ylläpitää sitä. Voimme luottaa että hän kaitsee myös meitä, omaa kansaansa. Murehtiminen ei lisää elämämme pituutta. Se voi sen sijaan lyhentää sitä. Koemme murhetta huomisesta jo tänään, murhetta, joka ei välttämättä edes toteudu huomenna. Tai jos toteutuu, niin koemme sen kahteen kerran, tänään ja huomenna. Murehtiminen on ajantuhlausta. Jeesus opettaa meitä murehtimisen sijaan elämään päivän kerrallaan. Tämä ei tarkoita sitä, ettemmekö me suunnittelisi tulevaisuutta, mutta se tarkoittaa sitä, että elämme tässä hetkessä, emme vielä huomisessa.

1. Pietarinkirjeessä Pietari kehoittaa luvun 5 jakeessa 7: Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen. Saamme turvata Jumalan lupauksiin.

Päätän Paavalin sanoihin Filippiläiskirjeen luvun 4 jakeissa 6 ja 7: Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.