Tuomitkaa oikein

Matteuksen evankeliumi 7:1-6 

Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla su 11.2.2018 

Jeesus keskittyy Vuorisaarnassa seuraavaksi ihmissuhteisiin. Kristinusko ei ole individualistinen, eli korosteisen yksilökeskeinen, uskonto. Ihmissuhteilla on kristinuskossa keskeisen tärkeä merkitys. Tämä koskee niin uskonyhteisön sisäisiä, kuin myös sen ulkopuolisia ihmissuhteita. Tiedämme sen, että ihmissuhteet eivät ole aina helppoja. Itse asiassa ne voivat usein olla hyvinkin haastavia. Jeesuksen sanat älkää tuomitko liittyvät juuri ihmissuhteisiin. Nämä sanat ovat hyvin tunnetut Raamatun sanat, mutta usein väärinymmärretyt.

Mitä Jeesus tarkoittaa sanoillaan älkää tuomitko? Tarkoittaako hän sitä, että emme saa tehdä eettisiä arvoasetelmia? Tarkoittaako hän sitä, että emme saa arvioida toisia millään tavalla? Tarkoittaako hän sitä, että jos tapahtuu rikos, meidän täytyy vain antaa asian olla, koska emme saa tuomita? Onko asia siten, kuten venäläinen kirjailija Leo Tolstoi ajatteli, että Jeesus kielsi tässä sanoillaan koko oikeuslaitoksen olemassaolon?

Jeesus ei tarkoittanut sitä, että emme tekisi eroa totuuden ja vääryyden välille, että emme erottaisi hyvää pahasta. Saamme käyttää harkintakykyä. Kristinuskoon kuuluu eettinen pohdinta ja moraalinen käytös. Jotkut asiat ovat oikein ja toiset asiat eivät ole oikein.

Jeesus ei tarkoittanut myöskään sitä, ettemmekö tarvitsisi tuomareita ja tuomioistuimia. Hän ei edelleenkään tarkoittanut sitä, ettemmekö käyttäisi meille uskottua valtaa perheessa, seurakunnassa tai työyhteisössä, kun asiat niin edellyttävät. Jeesus ei tarkoittanut sitäkään, että emme koskaan konfrontoisi syntiä.

Mitä Jeesus sitten mahtaa tarkoittaa? Kreikan sanalla ”tuomita”, krinō, on erilaisia merkityksiä eri asiayhteyksissä. Sana voidaan kääntää ”tuomita”, ”arvioida”, ”tehdä ero”. Tässä asiayhteydessä sanalla tarkoitetaan ”tuomiohenkisyyttä”. Jeesus puhuu tässä asenteistamme, siitä hengestä, jossa toimimme.

Tuomiohenkinen ihminen etsii vikoja toisista ja on asenteeltaan negatiivinen. Meidän ihmisten on helppoa syyllistyä itsepetokseen. Voimme kääntää vanhurskauden omavanhurskaudeksi ja pyhyyden tekopyhyydeksi. Emmekä ole tästä välttämättä edes kunnolla tietoisia.

Kun olemme alkaneet oppia Kristuksen seuraamisesta, pyhityksemme on alkanut edetä, kykymme ymmärtää asioita on alkanut lisääntyä ja kun olemme jo kantaneet vastuuta hengellisestä työstä, meillä on yhä kiusauksia edessä.

Voimme alkaa ajatella, että näemme paremmin kuin toiset, että teemme enemmän kuin toiset, ja kokea paremmuudentunnetta suhteessa toisiin. Emme kuitenkaan saa korottaa itseämme toisten yläpuolelle ja arvostella sieltä käsin muita. Meillä ei saa olla vikoilunhalua. Meidän tulee olla asenteissamme ja puheissamme vastuullisia.

Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen luvussa 14 jakeessa 4: Mikä oikeus sinulla on tuomita toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu -- vaikka kyllä hän seisoo, sillä Herra kykenee pitämään hänet pystyssä. 

Moraalisten asioiden lisäksi myös opin suhteen on mahdollista olla neuroottisen tarkka. En tarkoita, etteikö terve oppi ole keskeistä kristinuskossa. Kristinuskoon kuuluu kyllä opillinen ryhti, tietyt vakaumukset, jotka jaamme. Mutta autenttisen, eli aidon, kristinuskon sisällä meillä tulee olla kunnioitusta myös niitä kohtaan, jotka tulkisevat toissijaisia opinkohtia eri tavoin kuin me. Meillä tulee olla suhteellisuudentajua. Muuten voimme tässäkin helposti siivilöidä hyttysen ja nielaista kamelin. Meidän on hyvä pitää mielessämme se, että täydellisiä olemme vasta perillä, olemme vielä matkalla opin ja elämän suhteen.

Kritiikkiä ei ole aina helppoa antaa oikealla tavalla. Sitä ei myöskään ole aina helppoa ottaa vastaan. Aiheellinen kritiikki voi kuitenkin auttaa meitä oppimaan, kasvamaan, kehittymään, pääsemään eteenpäin. Kritiikkiä tulee antaa rakentavasti, nöyrästi ja myötätuntoisesti, ei repivällä tavalla. Tarkoitus on auttaa, ei painaa alas tai nostaa omaa egoa. Kun annamme kritiikkiä, motiivimme täytyy olla oikeat.

Meidän ei tule olla toisia kohtaan armottomia, sillä Jumala on ollut, ja on, meitä kohtaan todella pitkämielinen ja armollinen. Voimme aina löytää arvostelun aihetta, mutta meidän ei tule etsimällä etsiä virheitä, vaan keskittyä olennaiseen. Meidän täytyy tehdä ensin itse parannusta. Vasta kun olemme itsekriittisiä ja näemme selkeämmin, voimme korjata toisia. Jeesus tahtoo meidän olevan hyviä lähimmäisiä, jotka korjaavat ystävällisesti ja hyväntahtoisesti.

Jeesus opettaa että synnit tulee ottaa puheeksi ensin kahden kesken. Ajatuksena on välttää julkisuutta, varjella uskonveljen tai -sisaren mainetta. Jos henkilö ei ota vastaan korjausta, seuraavaksi voidaan keskustella pienellä joukolla. Vasta sitten jos henkilö ei vieläkään käänny, voidaan asiaa alkaa käsittelemään julkisesti yhteisössä.

Paavali neuvoo Galatalaiskirjeen luvussa 6 jakeessa 1: Veljet [ja sisaret], jos joku tavataan tekemästä väärin, on teidän, joita Henki ohjaa, lempeästi ojennettava häntä. Olkaa kuitenkin varuillanne, ettette itse joudu kiusaukseen. 

Emme tiedä millaisia taakkoja toiset kantavat. Amerikan alkuperäisasukkailla on sanonta: "Ennen kuin tuomitset lähimmäisesi, sinun tulee viettää viikko hänen mokkaasiineissaan."

Entä mitä Jeesus tarkoittaa puheellaan koirista ja sioista? Hän käyttää tässä hyvin vahvaa kieltä. Juutalainen ei ikinä olisi antanut Jumalalle temppelissä uhrattua lihaa, tai muuta pyhää ruokaa, koirien tai muiden eläinten syötäväksi. Myöskään arvoesineitä, kuten helmiä, ei heitellä sioille, jotka eivät ymmärrä niiden arvoa. Jeesus ei puhu tässä hyvinkasvatetuista koirista ja lemmikkipossuista, vaan puolivilleistä jätteitä syövistä kulkukoirista ja palestiinalaisista sioista, jotka polveutuivat suoraan villisioista. Sellaiset eläimet voivat vahingoittaa ihmisiä, siatkin voivat luulla helmiä ruoaksi ja kiukustua. Jeesus sanoo, että jotkut ihmiset voivat käyttäytyä kuten eläimet. Siksi tulee olla varuillaan.

Jeesus ei tarkoita tässä ei-uskovia yleisesti. Hän antoi lähetystehtävän viedä evankeliumia kaikille kansoille, julistaa kaikille. Jeesus puhuu eräässä vertauksessaan Jumalan valtakunnasta kallisarvoisena helmenä. Mutta tässä ei ole kyse siitäkään, että kaikki eivät ota vastaan Jumalan valtakuntaa. Sen sijaan kyse on selvästikin pahantahtoisista ihmisistä, jotka voivat olla vaarallisia. Mikäli kerromme uudestaan ja uudestaan Jumalan valtakunnasta tällaisille henkilöille, se ei johda mihinkään. 

Hukkaamme ainoastaan aikaamme ja voimavarojamme. He vain vastustavat entistä enemmän ja herjaavat pyhiä asioita. He voivat myös aiheuttaa meille vahinkoa. Paavali sanoo eräästä tämänkaltaisesta ihmisestä toisen Timoteuskirjeen luvussa 4 jakeessa 14: Kupariseppä Aleksandros on tehnyt minulle paljon pahaa, mutta Herra kyllä maksaa hänelle hänen tekojensa mukaan. 

Paavali kääntyi toisinaan julistamaan pakanoille, kun tietyt juutalaiset eivät ottaneet vastaan evankeliumia vaan vastustivat häntä. Kerran häntä kivitettiin. Meidän ei siis tule jatkaa loputtomiin sydämensä läpensä paaduttaneiden ihmisten evankeliointia, vaan jossain vaiheessa meidän on annettava heidän olla. Kohtelemme heitä kuitenkin edelleen lähimmäisinä.

Päätös olla enää julistamatta evankeliumia on vakava päätös, jota ei tule tehdä kevyin perustein. Sellaisia ihmisiä kohtaa vain harvoin. On siis kyse harvoista erityistapauksista. Normaalisti meidän tulee olla ihmisten suhteen kärsivällisiä ja jatkaa Kristuksesta todistamista sanoin ja teoin. Jeesus kehoittaa meitä kuitenkin käyttämään harkintaa kun jaamme evankeliumia. Totuutta Jumalan valtakunnasta tulee jakaa viisaasti ja vastuullisesti.

Jeesus sanoo Luukkaan evankeliumin luvun 6 jakeissa 37 ja 38: Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan. Antakaa, niin teille annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan. 

Jeesus voi tässä puhua sekä ihmisistä että Jumalasta. Kun olemme toisia ihmisiä kohtaan armollisia, hekin suhtautuvat meihin yleensä paremmin. Ja kun annamme heille anteeksi, osoitamme, että tunnemme Taivaallisen Isämme anteeksiantamuksen ja armon. Päätän Jeesuksen sanoihin autuaaksi julistuksissa, Matteus 5 jae 7: Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan.