sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Ensimmäinen käsky - kunnioita Jumalaa

Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla su 24.3.2019

Kymmenen käskyä alkaa johdantosanoilla 2. Mooseksen kirjan luvussa 20 jakeessa 2: Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta. Jakeessa 3 sanotaan: Sinulla ei saa olla muita jumalia. 

Monoteismin kannattajat uskovat yhteen Jumalaan. Monoteismi tietenkin eroaa polyteismistä eli uskosta moniin jumaliin sekä ateismista eli jumaluuden olemassaolon kieltämisestä, mutta myös panteismistä, jossa koko todellisuuden katsotaan olevan yhtä persoonatonta jumaluutta. Meillä on Suomessakin kaikkia näitä näkemyksiä.

Profeetta Jesajan kirjan luvun 44 jakeessa 6 on kirjoitettu: Näin sanoo Herra, Israelin kuningas ja sen lunastaja, Herra Sebaot: ”Minä olen ensimmäinen ja minä olen viimeinen, ei ole muuta Jumalaa kuin minä.”

Suuria monoteistisiä maailmanuskontoja ovat juutalaisuus, kristinusko ja islam. Juutalaisten ja muslimien tavoin me kristityt tunnustamme ainoastaan yhden Jumalan olemassaolon. Me emme ainoastaan palvele yhtä Jumalaa, vaan myös kiistämme muiden jumalien olemassaolon. Mutta mitä oikein tarkoitamme sanalla ”jumala”?

Uskonpuhdistaja Martti Luther kirjoittaa Isossa katekismuksessa tästä seuraavasti: ”Jumalaksi kutsutaan sitä, jolta tulee odottaa kaikkea hyvää ja johon on turvauduttava kaikessa hädässä. Jonkun Jumala on juuri se, mihin hän sydämen pohjasta luottaa ja uskoo. Näinhän olen usein sanonut: pelkkä sydämen luottamus ja usko luovat sekä Jumalan että epäjumalan. Mikäli usko ja luottamus ovat oikeita, on myös Jumalasi oikea. Missä sitä vastoin luottamus on valheellista ja väärää, siellä ei ole oikeaa Jumalaa. Nämä kaksi nimittäin kuuluvat yhteen, usko ja Jumala. Sinun Jumalasi on oikeastaan - näin sanon - se, mihin sydämesi kiintyy ja minkä varaan sen uskot. ”

Meidän ei tule pitää mitään muuta tai ketään toista Jumalan asemassa. Se olisi epäjumalien palvontaa. Meidän tulee antaa ainoastaan todellisen Jumalan olla Jumalan paikalla elämässämme. Maailma ei pyöri meidän ympärillämme. Jumala itse on maailmankaikkeuden Luoja, ylläpitäjä ja keskipiste. Meidän tulee kunnioittaa ja rakastaa häntä ennen kaikkea muuta. Sananlaskujen kirjan luvun 9 jakeessa 10 sanotaan: Herran pelko on viisauden alku. Terveellä jumalanpelolla ei tarkoiteta pakokauhua Jumalan edessä, vaan hyvin syvää pyhän kunnioitusta. John Wesley sanoi kääntymykseen tultuaan "vaihdoin orjan uskon lapsen uskoon". On myös sanottu "orja pelkää kun isäntä on lähellä, lapsi pelkää kun isä on kaukana". Meillä on lapsen pelko Jumalan suhteen.

Kristinuskossa ei ainoastaan tunnusteta yhden Jumalan olemassaoloa. Tunnustamme myös sen, että Jumalan ja ihmisen välillä on ainoastaan yksi välittäjä, Jeesus Kristus. Tämä erottaa meidät toisista suurista monoteistisistä maailmanuskonnoista. Jeesus edustaa meille Jumalaa ja hän edustaa meitä Jumalalle, Jumalan oikealla puolella. Kristus on Jumala ja ihminen yhdessä ja samassa persoonassa. Jeesus edellyttää seuraajiltaan sellaista sitoutumista, jota ainoastaan Jumalalla on oikeus edellyttää ihmisiltä. Jeesus sanoo Luukkaan evankeliumin luvussa 14 jakeessa 26: Jos joku tulee minun luokseni mutta ei ole valmis luopumaan isästään ja äidistään, vaimostaan ja lapsistaan, veljistään ja sisaristaan, vieläpä omasta elämästään, hän ei voi olla minun opetuslapseni.

Aika hurjat sanat. Ainoastaan Jumalalla on oikeus vaatia tällaista omistautumista, ei kenelläkään ihmisellä. Maailmanhistoriassa on ollut diktaattoreja kuten Hitler ja Stalin vaativat omistautumista ja jopa palvontaa ilman jumalallista oikeutusta. Hirmuhallitsijoiden henkilökultti on räikeää epäjumalanpalvelusta. Natsi-Saksassa ja Neuvostoliitossa kristittyjä seulottiin todenteolla - ovatko he uskollisia Jumalalle, vai antavatko he periksi.

Kristuksella on oikeus vastaanottaa ihmisten syvintä omistautumista ja palvontaa. Hän on Jumala ja siksi hän on kaikkien muiden herrojen yläpuolella. Jeesus ei tahdo meidän väheksyvän vanhempiamme, puolisoamme, lapsiamme, sisaruksiamme tai edes itseämme. Päinvastoin hän tahtoo meidän kunnioittavan, arvostavan ja rakastavan heitä ja myös itseämme. Kuitenkaan kukaan ihminen ei saa olla Kristusta lukuun ottamatta Jumalan paikalla elämässämme. Muuten heistä, tai meistä itsestämme, tulee meille epäjumala.

Maallistuneessa läntisessä kulttuuripiirissämme ajatellaan usein että uskonto on vain yksi asia muiden joukossa. Jumala saa siivun elämästämme, loput kuuluu itsellemme ja muille. Meistä käydään taistelua myös helpompina aikoina kun ei ole vainoja. Muut äänet vaativat huomiotamme. Tuntuu että kristitty saa uskoa, mutta ei oikein saisi elää vakaumustaan todeksi. Hänellä saa olla mielipiteitä, mutta hänen ei tulisi tuoda niitä julki, ainakaan kovin äänekkäästi. Olemme ”leirin ulkopuolella”, ”vieraita ja muukalaisia”. Emme ole täysin kotonamme tässä ajassa. Kristuksen seuraaminen johtaa usein konfliktiin ei-kristillisten arvojen kanssa. Kristuksen seurakunnan ja maailman välillä on jännite.

Jumala tahtoo kuitenkin olla kokonaisvaltaisesti läsnä elämässämme. Hän etsii niitä, jotka antautuvat hänelle ja palvelevat häntä ehyellä sydämellä. Meidän tulee luovuttaa koko elämämme hänelle. Hänellä on oikeus elämäämme, koska hän on luonut meidät ja tämän lisäksi vielä lunastanut meidät itselleen, ostanut meidät oman ainoan Poikansa verellä.

Raha, seksi, valta, ja itsekeskeisyys ovat ihmiskunnan yleisiä epäjumalia. Apostoli Paavali kirjoittaa Kolossalaiskirjeen luvussa 3 jakeessa 5: Ahneus on epäjumalan palvelemista. John Rockefeller, Standard Oil öljy-yhtiön perustaja, oli 1900-luvun alussa maailman rikkain henkilö. Kun eräs toimittaja kysyi häneltä kuinka paljon rahaa on tarpeeksi, Rockefeller vastasi: ”Just a little bit more.” Ainoastaan hieman enemmän.

Omistaminen ei ole itsessään mitenkään huono asia. Rikkaus voi olla Jumalan antama siunaus, josta voi koitua siunausta monille ihmisille, niin yhteiskunnalle mm. työllisyyden edistämisen ja verojen maksamisen kautta kuin myös seurakunnille ja kristillisille järjestöille lahjoitusten myötä. Kaikki yhteisöt ja hankkeet tarvitsevat rahaa toimintaansa, niin maallisen kuin hengellisen sektorin puolella. Rikkaus ei ole ongelma, vaan ahneus.

Paavali kehottaa meitä olemaan tyytyväisiä siihen, kun elämän välttämättömät perusasiat ovat kunnossa. Hän sanoo 1. kirjeessään Timoteukselle luvussa 6 jakeissa 10, 17 ja 18: Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä. - - - Varoita niitä, jotka tässä maailmassa ovat rikkaita, etteivät he ylpeilisi eivätkä panisi toivoaan epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka antaa kaikkea runsain mitoin nautittavaksemme. Kehota heitä tekemään hyvää, keräämään rikkaudekseen hyviä tekoja ja jakamaan anteliaasti omastaan muille.

Epäjumalia voivat olla itsessään hyvät asiat, jotka korotetaan väärälle paikalle. Tieteet, taiteet, järjestäytynyt yhteiskunta ja erilaiset hyvään pyrkivät aatteet ovat olleet usein hyväksi meille ihmiskuntana. Mutta Jumalan paikalle niistä ei kuitenkaan ole. Epäjumalat eivät anna sitä mitä ne lupaavat. Ne eivät tuo pysyvää tyydytystä ja turvaa. Ja ne eivät myöskään pelasta meitä.

Jumala sanoi kansalleen profeetta Jeremian kirjan luvussa 2 jakeessa 13: Minun kansani on tehnyt syntiä kaksin verroin: minut, elävän veden lähteen, se on hylännyt ja hakannut itselleen vesisäiliöitä, särkyviä säiliöitä, jotka eivät vettä pidä. Tässä Jumalaa verrataan elävän veden lähteeksi ja epäjumalia särkyneiksi vesisäiliöiksi, jotka eivät anna vettä. Yksin todellinen Jumala voi tyydyttää janoisen sydämemme syvimmän kaipuun. Mikään Jumalaa vähäisempi ei voi tuoda meille lopullista täyttymystä ja ikuista elämää.

Jumala sääti myös tavan miten häntä tulee palvoa. Muinaisessa Lähi-idässä epäjumalankuvat olivat hyvin yleisiä, mutta Jahve, Israelin Jumala, sanoi että hänestä ei saanut tehdä kuvaa. 2. Mooseksen kirjan luvun 20 jakeessa 4-5 on kirjoitettu: Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä, mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla. Älä kumarra äläkä palvele niitä.

Ihminen, joka on luotu Jumalan kuvaksi, alkaa muistuttaa sitä mitä hän palvoo. Epäjumalien palvonta on vääristynyttä palvontaa. Apostoli Paavali kirjoittaa ihmisistä joihin epäjumalien kuvat ovat vaikuttaneet Roomalaiskirjeen luvussa 1 jakeesta 21 jakeeseen 23: He ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi. He ovat vaihtaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisten ihmisten ja lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuviin. Antiikissa oli näitä patsaita ja niiden palvojat tulivat niiden kaltaisiksi - turhanpäiväisiksi.

Mikään luotu, jolla yritetään kuvata Luojaa, ei voi tehdä hänelle oikeutta. Sen sijaan kuva rajoittaa Jumalaa meidän mielissämme. Meidän tulee tiedostaa se että emme käsitä todellista, elävää Jumalaa. Hän on suurempi kuin käsityskykymme. Ihmisen ymmärrys ei kykene tavoittamaan Luojaa. Siksi on tärkeää että emme rakenna jumalakuvaamme ihmisten mielipiteiden ja kokemusten varaan siitä millainen Jumala mahdollisesti on. Meidän tulee olla terveen kriittisiä myös oman intuition, järkemme ja tunteidemme suhteen.

Toki koemme Jumalan vaikutusta elämässämme, hänen läsnäoloaan ja todellisuuttaan. Kuitenkin meidän tulee aina ottaa Jumalan erityinen ilmoitus kirjoituksissa ja Kristuksessa todesta ja huomioon. Tässä on aidon Jumalan tuntemisen perusta - Jumalan ilmoitus. Meidän tulee antaa Raamatun ja Jeesuksen jatkuvasti haastaa meidän omia käsityksiämme ja kokemuksiamme. Jumalan oma ilmoitus itsestään antaa meille kaikista luotettavimman kuvan hänestä.

Varhaisina kirkkohistorian vuosisatoina käytiin kiivasta väittelyä siitä, saako Jeesusta ja Raamatun henkilöitä sekä myöhemmin eläneitä esikuvallisia kristittyjä kuvata kirkkotaiteessa. Kuvainraastajat, eli ikonoklastit, olivat torjuvalla kannalla. Vanhan kirkon aikana päädyttiin kuitenkin lopputulokseen, että koska näkymätön on tullut näkyväksi, Sana on tullut lihaksi, Jumala on syntynyt ihmiseksi, Jeesusta voidaan kuvata ihmisenä, samoin Mariaa ja muita pyhiä. Jumalan Pyhää Henkeä puolestaan kuvattiin raamatullisten symbolien avulla, kuten kyyhkysenä ja tulenliekkinä. Näitä kuvia, eli ikoneja (tulee kreikan sanasta "kuva", eikōn), kunnioitettiin, mutta niitä ei saanut palvoa.

Protestanttisen reformaation aikana 1500-luvulla keskustelu kuvien käytöstä nousi uudelleen esille. Esiintyi jälleen kuvainraastamista reformaation jyrkemmissä suuntauksissa. Reformaation maltillisemmissa suuntauksissa kristillistä kuvataidetta puolestaan arvostettiin monipuolisemmin. Suomen Vapaakirkossa suhtaudutaan aika myönteisesti kristilliseen kuvataiteeseen. Emme ole ihan puritaaneja kuvien suhteen.

Meillä Viitasaaren vapaaseurakunnallakin on alttaritaulu Kristuksesta, Mooseksesta, Eliasta, Pietarista, Jaakobista ja Johanneksesta kirkastusvuorella. Kirkkorakennuksemme puhujakorokkeessa on puinen reliefi, jossa on kuvattu nuori tyttö, joka rukoilee polvillaan. Alakerrassamme on myös taulu helluntaipäivästä jossa kuvataan kuinka tuliset kielet laskeutuvat opetuslasten ylle. Emme rukoile erityisemmin näiden kuvien edessä tai käytä niitä Jumalan palvonnan apuna. Meillä ne ovat lähinnä koristeena, tunnelmanluojana. Tällaiset kuvat sopivat kirkkorakennukseen.

Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki, on ainoa todellinen Jumala. Jumalalla on meille monenlaisia tehtäviä niin arjessa kuin juhlassa, perheessä ja harrastuksissa, opinnoissa ja työelämässä, seurakunnassa ja järjestöissä. Saamme palvella Jumalaa palvelemalla lähimmäisiämme kukin omassa elämänpiirissämme ja kutsumuksessamme.

Saamme palvella kohtaamiamme ihmisiä kodeissamme ja kodin ulkopuolella, seurakuntakuvioiden sisällä ja seurakuntakuvioiden ulkopuolella. Saamme palvella vanhempina ja lapsina, puolisoina ja sisaruksina, ammattilaisina ja ystävinä. Saamme auttaa käytännön asioissa, antaa omastamme tarvitseville, kuuntella ja pyrkiä ymmärtämään toisia sekä muistamaan lähimmäisiämme rukouksissamme. Jumala tahtoo siunata monin tavoin meidän kauttamme toisia.

Matteuksen evankeliumissa Kristus sanoo luvun 25 jakeesta 37 jakeeseen 40: Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ”Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?” Kuningas vastaa heille: ”Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.”

Jumala on Herra meidän Jumalamme. Hän on sinun Jumalasi. Hän on myös minun Jumalani. Palvelemme häntä itsekukin yksin omassa elämässämme kuin myös yhdessä yhteisöllisesti seurakunnassa. Kuulumme kaikkina aikoina kaikkialla maailmassa eläneiden pyhien kanssa samaan seurakuntaan. Olemme yhtä Kristuksen ruumista.

Jumala on persoonallinen Jumala. Voimme olla hänen kanssaan vuorovaikutteisessa suhteessa. Hän puhuu meille, pääasiassa oman sanansa kautta, ja hän kuulee meitä kun rukoilemme häntä. Hän on meidän ja me olemme hänen. Hän rakastaa meitä myös silloin kun voimamme hiipuu ja emme jaksaisi enää tehdä ja touhuta kun tulee ikää tai sairauksia tai molempia. Saamme myös levätä hänen sylissään ja kokea olevamme arvokkaita, vaikka emme suorittaisi. Saamme ainoastaan olla hänen läheisyydessään. Saamme vaeltaa hänen yhteydessään, palvella häntä tässä ajassa erilaisilla elämänalueillamme kulkiessamme kohti kaiken täyttymystä uudessa luomakunnassa. Saamme olla hyvän Jumalamme omia elämässä ja kuolemassa - nyt ja ikuisesti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti