Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla su 10.3.2019
Aloitamme uuden opetussarjan. Aiheemme on kymmenen käskyä. Jokaisen kristityn on hyvä osata ne ulkoa. Kymmentä käskyä kutsutaan myös sanalla dekalogi. Tämä nimitys tulee kreikan sanoista hoi deka logoi mikä tarkoittaa ”ne kymmenen sanaa”. Kymmenessä käskyssä on kahdeksan kieltoa ja kaksi kehottavaa käskyä. Oikein ymmärrettynä kaikkiin käskyihin sisältyy sekä kieltoa että kehotusta. Kehottava määräys samalla kieltää kehotuksen vastaisen toiminnan ja kielto puolestaan rohkaisee toimimaan päinvastaisella tavalla.
Israelin kansa kuuli Siinain vuorella Jumalan, taivaan ja maan Luojan, äänen lausuvan kymmenen käskyä. Jumala myös kirjoitti ne kahteen kivitauluun. Mooses rikkoi nämä kivitaulut, sillä kansa oli rikkonut liiton palvomalla kultaista vasikkaa. Jumala antoi kuitenkin anteeksi kansalleen, liitto uudistettiin, ja kansa sai uudet kivitaulut, jotka pantiin liitonarkkiin.
Kymmenen käskyä löytyy 2. Mooseksen kirjan luvusta 20 ja toisen kerran 5. Mooseksen kirjan luvusta 5. Luemme 2. Mooseksen kirjan luvusta 20 jakeesta 1 jakeeseen 17, käytän tässä tällä kertaa kirkkoraamattua vuodelta 1933:
Ja Jumala puhui kaikki nämä sanat ja sanoi:
”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani. Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat; mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.
Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu.
Muista pyhittää lepopäivä. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sen tähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.
Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.
Älä tapa.
Älä tee huorin.
Älä varasta.
Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.
Älä himoitse lähimmäisesi huonetta.
Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa äläkä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasiansa äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa.”
Kymmenen käskyn jaottelussa on kaksi tapaa. Toiset, kuten reformoidut kristityt, lukevat kuvakiellon toiseksi käskyksi. Toiset, kuten luterilaiset kristityt, sisällyttävät sen ensimmäiseen käskyyn, ja jakavat käskyn olla himoitsematta kahdeksi käskyksi. Seuraan tässä opetussarjassa jälkimmäistä jaottelua, koska se on yleensä meille suomalaisille tutumpi.
Meidän on hyvä muistaa se historiallinen tilanne, missä käskyt annettiin. Kyse oli muinaisen Israelin hallinnon perustamisesta. Israelissa ei ollut hallitusmuotona demokratia, kansanvalta, vaan teokratia. Sanalla teokratia tarkoitetaan sitä että Jumala hallitsee kansaa. Kansa ei siis itse hallinnut itseään. Jumala solmi Israelin kansan kanssa liiton. Kyse oli virallisesta sopimuksesta, johon kansa suostui. Jahve oli Israelin suurkuningas ja Israel Jahven palvelija. Jumala oli Israelin suvereeni hallitsija ja Israel hänen vasallinsa. Israelista tuli Jumalan oma pappiskansa, jonka keskuudessa ja kautta hän erityisellä tavalla toimi ja ilmoitti itseään ihmisille.
Kymmenen käskyn taustalla on se että Jumala oli tuonut kansansa pois Egyptin orjuudesta. Nyt Israel sai lain Jumalalta, Vapauttajaltaan, joka oli pelastanut sen. Ensin tuli siis Jumalan pelastusteko, vasta sen jälkeen tuli lain antaminen. Lain noudattaminen ei siis ollut keino ansaita Jumalan kansaan kuulumisen asema, vaan Jumalan valinta oli armosta.
Jumalan laki sisälsi toki muitakin säädöksiä, niitä oli rabbien mukaan 248 käskyä ja 365 kieltoa, yhteensä 613 määräystä. Laki sisälsi uhreihin liittyviä käskyjä. Osa uhreista liittyi syntien anteeksiantamiseen, osa kiitollisuuden osoittamiseen. Osa uhreista oli uhrieläimiä, kuten sonneja ja vuohia, osa kasviperäisiä, kuten oliiviöljyä ja viljaa, osa muuta omaisuutta, kuten hopeaa. Oli säädöksiä rituaalisesta puhtaudesta ja peseytymisestä. Oli ohjeet liikuteltavissa olevan pyhäkköteltan kokoamiseen ja purkamiseen, sekä papillisiin toimituksiin. Oli käskyjä, jotka koskivat muinaisen Israelin yhteiskunnallista tilannetta, kuten ohjeet ihmisten kesken tapahtuvia vahinkoja ja oikeudenkäyntejä varten.
Meidän on hyvä muistaa että Mooseksen laki annettiin ennen kaikkea muinaisille israelilaisille. Suuri osa Mooseksen laista ei sovellu suoraan meidän aikaamme. Voimme kuitenkin oppia paljon sen periaatteista. Mooseksen laki on siis Jumalan sanaa meillekin, vaikka se ei sido meitä samalla tavoin kuten muinaisen ajan Jumalan kansaa.
Viittä Mooseksen kirjaa kutsutaan hepreaksi sanalla toora. Sana voidaan kääntää sanalla ”laki” mutta myös sanalla ”opetus”. Sana ”laki” voi tuntua sävyltään ehkä hieman kylmältä ja persoonattomalta. Toora on kuitenkin sävyltään lämmin. Kyse oli persoonallisen Jumalan tahdonilmauksesta. Toora oli hyvän Jumalan hyvä lahja kansalleen. Kun Israel noudatti tooraa, se menestyi ja koki liiton siunaukset. Kun Israel rikkoi tooraa, se kohtasi vaikeuksia kun liiton kiroukset astuivat voimaan.
Lain opetuksiin, erityisesti kymmeneen käskyyn, palataan myöhemmin Raamatussa. Erityisesti profeetat kehottivat kansaa kääntymään synneistä liittouskollisuuteen. Hoosea ja Jeremia mainitsevat kumpikin useita kymmenestä käskystä.
Profeetta Hoosean kirjan luvussa 4 jakeesta 1 jakeeseen 3 sanotaan: Kuulkaa, israelilaiset, mitä Herra sanoo! Herra käy oikeutta teidän kanssanne, sillä tässä maassa ei ole rehellisyyttä eikä uskollisuutta, kukaan ei tunne Jumalaa. Väärät valat ja valheet, murhat, varkaudet ja aviorikokset rehottavat kaikkialla, veriteko seuraa veritekoa.
Profeetta Jeremia julistaa Jeremian kirjan luvussa 7 jakeessa 9: Tällaisia ovat teidän tekonne: te varastatte, murhaatte, teette aviorikoksia, vannotte väärin, uhraatte Baalille ja juoksette muiden jumalien perässä, joita ette edes tunne!
Kymmenen käskyä vahvistetaan myös Uudessa testamentissa sapattikäskyä lukuun ottamatta. Kuitenkin sapatin periaate, eli levon ja Jumalan kohtaamisen tarpeellisuus, on edelleen ajankohtainen asia myös uuden liiton aikana. Kymmenen käskyä koskevat siis myös meitä kristittyjä. Ne suojelevat elämää.
Kun Herraltamme kysyttiin lain tärkeintä käskyä, hän siteerasi Vanhaa testamenttia, 5. Mooseksen kirjan luvun 6 jaetta 5: Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi. Hän siteerasi myös 3. Mooseksen kirjan luvun 19 jaetta 18: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Jeesus tiivisti koko Vanhan testamentin eettisen opetuksen tähän rakkauden kaksoiskäskyyn. Rakkaus toteuttaa Jumalan tahdon.
Apostoli Paavali puolestaan kirjoittaa Roomalaiskirjeen luvussa 13 jakeesta 8 jakeeseen 10: Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain vaatimukset. Käskyt ”Älä tee aviorikosta”, ”Älä tapa”, ”Älä varasta”, ”Älä himoitse”, samoin kaikki muutkin, voidaan koota tähän sanaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain.
Kristillisessä teologiassa ajatellaan usein, että lailla on kolme tehtävää eli tarkoitusta. Puhutaan lain kolmesta käytöstä. Lain ensimmäinen tehtävä on yhteiskunnallinen. Lain tarkoitus on hillitä meidän ihmisten pahuutta ja pitää yllä järjestystä yhteiskunnassa. Viranomaiset reagoivat väärintekoon. Oikeudessa voi joutua teoistaan vastuuseen. Tämän tiedostaminen antaa pidäkkeitä lain rikkomiselle. Laki on siis turvaamassa järjestystä ja hyvää elämää kaikille. Raamattu ja 10 käskyä ovat osaltaan olleet luomassa pohjaa länsimaiselle lainsäädännölle. Myös muissa kulttuuripiireissa on esiintynyt samantapaista eettistä ja moraalista pyrkimystä. Kristinuskossa tätä selitetään sillä että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Meillä on vaistomaista tietoa oikeasta ja väärästä, vaikka käsityksemme hyvästä ja pahasta on samalla hämärtynyt synnin vuoksi. Myös muillakin kuin kristityillä on käsitys moraalista. Jokaisella on omatunto.
Lain toinen käyttö liittyy pelastukseen. Jumalan laki osoittaa meille ihmisille sen, että olemme tehneet väärin. Laki paljastaa synnin. Se kiroaa lainrikkojat. Laki osoittaa tuomionalaisuutemme. Se näyttää meille sen että tarvitsemme Kristusta. Näin laki ajaa meitä Vapahtajan luo armahdettavaksi. Paavali sanoo Roomalaiskirjeen luvussa 3 jakeessa 20: Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on. Pyhä Henki käyttää Jumalan lakia paljastaakseen sisimpämme. Hän riisuu meitä omavanhurskaudesta ja auttaa meitä kääntymään kaikesta vääryydestä ja valheellisuudesta Jumalan puoleen. Tarvitsemme kristittyinäkin jatkuvasti mielenmuutosta. Olemme vasta matkalla.
Lain kolmantena tarkoituksena on osoittaa meille kristityille Jumalan tahdon mukaista hyvää elämää. Laki on ilmaus Jumalan pyhästä ja vanhurskaasta luonteesta. Vaikka laki ei anna voimaa elää Jumalan tahdon mukaisesti, Pyhä Henki käyttää lakia näyttääkseen meille oikeaa suuntaa, jota kohti pyrkiä. Laki siis opettaa meille vanhurskaudesta, jota emme voi koskaan täyttää omin voimin, mutta jota kohti Pyhä Henki meitä johtaa ja kuljettaa.
Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä 8:3-4: Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton. Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. Näin hän tuomitsi ihmisessä ihmisten synnin, jotta meissä, jotka elämme Hengen emmekä lihamme mukaista elämää, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus.
Perinteisessä protestanttisessa kristillisyydessä tehdään ero lain ja evankeliumin välille. Laki ja evankeliumi kuuluvat yhteen, mutta niitä ei tule sekoittaa keskenään. Kummallakin on oma tehtävänsä. Molemmat ovat hyvän Jumalan hyvää sanaa meille.
Evankeliumin väheksyminen on legalismia eli lakihenkisyyttä. Lakihenkisyys on kireää ja ilotonta. Se ruokkii orjan mentaliteettia ja suorittamisen kulttuuria. Se tukahduttaa elämää. Lain väheksyminen eli antinomismi on puolestaan väärää vapautta, jossa syntiä pyritään oikeuttamaan. Synti kuitenkin vahingoittaa ja sitoo meitä. Tarvitsemme sekä lakia että evankeliumia. Yhdessä ne molemmat auttavat meitä tasapainoisempaan ja terveempään hengelliseen elämään.
Ajattelen että painopiste julistuksessamme ja elämässämme on hyvä olla evankeliumissa. Armon korostaminen on hyvä korostus. Lakia ei tule unohtaa, mutta evankeliumia on hyvä painottaa. Se on sielunhoidollista. Armo hoitaa ja parantaa meitä särkyneitä.
On terveellistä kiinnittää katseemme yhä uudelleen pois itsestämme ja omasta mahdottomuudestamme kohti Kristusta. Saamme keskittyä hänen armoonsa ja iloita hänen täytetystä pelastustyöstään. Emme ole enää kadotustuomion alaisia. Jeesus on kantanut lain kirouksen ja täyttänyt lain puolestamme. Olemme Kristuksessa vapaat kaikista syytteistä.
Vaikka emme voi täyttää lakia omin voimin, Pyhä Henki antaa meille voimaa Jumalan tahdon toteuttamiseen. Hän vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä. Kyse ei ole ainoastaan ulkoa päin käskemisestä, vaan Jumala muuttaa meitä sisältäpäin. Pyhä Henki on voimanlähteemme. Hän eheyttää mieltämme ja tunne-elämäämme. Saamme kasvaa armossa ja Jumalan tuntemisessa. Pyhä Henki ei koskaan jätä meitä epätoivoon omasta kurjuudestamme, vaan Hän kirkastaa meille Kristusta, joka on sovittanut kaikki syntimme ristinpuulla. Siunatkoon hyvä ja armollinen Kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki, meitä jokaista tänään ja myös tulevina päivinä. Aamen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti