Isä meidän rukouksesta

 Matteus 6:9-13

Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla su  22.10.2017

Jatkamme Vuorisaarnan opiskelua. Tällä kertaa aiheenamme on Isä meidän rukous. Isä meidän rukous on meille kristityille erityisen tärkeä ja rakas rukous siksi, koska Jeesus itse on opettanut sen meille hänen seuraajilleen. Rukousta ei ole tarkoitettu ainoastaan mekaanisesti toistettavaksi, vaan meidän tulee olla rukouksessa läsnä ja ajatella Kristuksen opettamien sanojen merkitystä. Voimme rukoilla rukousta Jeesuksen käyttämin sanoin, mutta voimme käyttää Isä meidän rukousta myös mallina siitä, millaisia asioita me tuomme Jumalalle omin sanoin.

Isä meidän rukous opettaa meille oikeita prioriteetteja eli oikeaa asioiden tärkeysjärjestystä. Ensiksi Jumalan kunnia ja suhteemme häneen ja seuraavaksi meidän omat tarpeemme ja suhteemme toisiin ihmisiin. Rukouselämässä on se ehkä hieman pelottavakin puoli, että Jumala usein ottaa pyyntömme vakavasti ja vastaa rukouksiimme. Meidän on siksi aina hyvä muistaa ketä rukoilemme ja miettiä tarkoin mitä pyydämme. Isä meidän rukous on turvallinen rukous. Sen sisältö on täysin Jumalan tahdon mukainen.

Isä meidän, joka olet taivaissa!

Jumala on Isä. Mutta hän on myös taivaissa. Jumala on toisaalta lähellä meitä ja kuitenkin Luojalla ja luodulla on myös ääretön eroavaisuus. Jumala on toisaalta tuonpuoleinen ja salattu ja kuitenkin hän on myös ilmoittanut itsensä. Rukoilemme Kaikkivaltiasta Jumalaa. On suunnaton etuoikeus puhutella häntä sanoilla ”Isä meidän”. Saamme olla Korkeimman poikia ja tyttäriä.

Meidän Jumalamme on persoonallinen ja hyväntahtoinen Jumala. Hän rakastaa meitä suuresti ja on kykenevä auttamaan meitä kaikissa asioissamme. Jeesus käytti Jumalasta perheensisäistä läheisyyttä kuvaavaa aramean sanaa abba. Aramea oli Jeesuksen äidinkieli. Jeesus opetti rukoilemaan Jumalaa yhteisöllisesti. Meillä lännessä on vallalla individualismi eli yksilökeskeisyys. Raamatussa kristityistä puhutaan kuitenkin usein monikossa. Ei ole kyse ainoastaan omasta itsestäni, vaan myös toisista. Kristillinen seurakunta on Jumalan tarkoittama yhteisö jokaiselle Kristuksen seuraajalle.

Pyhitetty olkoon sinun nimesi.

Ensimmäinen pyyntö koskee Jumalan nimeä. Nimi viittaa seemiläisessä ajattelussa henkilön luonteeseen ja toimintaan, nimen ajateltiin olevan läheisessä suhteessa henkilöön itseensä. Kun Jumala ilmoittaa nimensä, hän ilmoittaa samalla jotain itsestään. Jumalan nimi on kaikkien muiden nimien yläpuolella ja kaikesta muusta erotettu.

Jumalan nimi on itsessään pyhä, mutta me rukoilemme, että voisimme pyhittää sen keskuudessamme, eli kohdella Jumalan nimeä pyhänä omassa elämässämme, seurakunnassa ja yhteiskunnassa. Kun kunnioitamme Jumalan nimeä, kunnioitamme Jumalaa itseään. Pyydämme, että Jumala auttaisi meitä kunnioittamaan syvästi häntä ja lähestymään häntä pyhällä arkuudella. Jumalanpelko on terve ilmiö. Se karkoittaa pois muut pelot.

Tulkoon sinun valtakuntasi.

Jumalan valtakunta tarkoittaa Jumalan kuninkuutta, Jumalan hallintavaltaa. Jumala on Kuningas ja hänellä on kaikki valta. Toisessa pyynnössä rukoilemme että Jumala saisi hallita meitä ihmisiä, käyttää kuninkaallista valtaansa meidän elämässämme.

Jumalan valtakuntaan liittyy hänen läsnäolonsa ja hänen hallintansa tuoma siunaus, mutta samalla myös vastuu hänen valtansa alle asettumisen suhteen. Kun rukoilemme Jumalan valtakunnan tulemista rukoilemme seurakunnan hengellistä ja määrällistä kasvua, uusia opetuslapsia, syvempää kuuliaisuutta ja syvempää Jumalan tuntemista. Rukoilemme myös Jeesuksen paluuta kirkkaudessa ja kunniassa. Kristuksen ensimmäisessä tulemuksessa Jumalan valtakunta murtautui esiin uudella ja ratkaisevalla tavalla. Kristuksen paluussa Jumalan valtakunta toteutuu koko täyteydessään.

Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa.

Jumalan rakastava ja hyvä tahto toteutuu jo taivaassa. Rukoilemme kolmannessa pyynnössä, että taivas saisi olla keskuudessamme todellisuutta jo tässä ajassa. Jumalan tahto on, että me ihmiset saamme elää rauhassa keskenämme yksilöinä, yhteisöinä ja kansoina ja että emme riko toisiamme vastaan, vaan kunnioitamme toisiamme. Isä meidän rukous opettaa meitä luopumaan itsekeskeisyydestämme ja oman tahtomme läpi ajamisesta. Se opettaa meille Jumala-keskeisyyttä ja Jumalan tahtoon suostumista ja alistumista.

Kirkkoisä Aurelius Augustinus, joka eli vuodesta 354 vuoteen 430, on sanonut: "Jumalan tahtoon alistuminen on suurinta vapautta." Kun rukoilemme Jumalan tahdon toteutumista, meidän tulee olla valmiita oppimaan hänen tahdostaan ja suostumaan hänen tahtoonsa. Jumala ilmoittaa monia tahtomiaan asioita Raamatussa. Meidän tulee siksi opiskella pyhiä kirjoituksia ja pyrkiä vilpittömästi toteuttamaan Jumalan tahtoa. Täysin emme siihen pysty, mutta meidän tulee pyrkiä siihen ja kasvaa sitä kohti.

Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme.

Tuomme neljännessä pyynnössä Jumalan tietoon perustarpeemme hänen armoonsa ja huolenpitoonsa luottaen. Jumala on kiinnostunut meidän pienten ihmisten hyvinvoinnista. Uskonpuhdistaja Martti Luther, joka eli vuodesta 1483 vuoteen 1546 kirjoittaa Vähä katekismuksessa:

"Mitä tarkoittaa jokapäiväinen leipä? Vastaus: Kaikkea, mitä ruumiimme ravinnokseen ja muuten välttämättä tarvitsee. Siihen kuuluvat ruoka, juoma, vaatteet, kengät, koti, pelto, karja, raha, omaisuus, kelpo aviopuoliso, kunnolliset lapset, kunnollinen palvelusväki, kunnolliset ja luotettavat esimiehet, hyvä hallitus, suotuisat säät, rauha, terveys, järjestys, kunnia, hyvät ystävät, luotettavat naapurit ja muu sellainen."

Jumala toimii usein ihmisten kautta. Mm. maanviljelijät, karjankasvattajat, leipurit, lihanleikkaajat, kuljettajat ja kauppiaat ahkeroivat, jotta saamme jokapäiväisen leipämme kauppoihin. Tunnustamme heidän työnsä arvon ja merkityksen. On tärkeää kuitenkin muistaa samalla se, että olemme joka päivä riippuvaisia Jumalan hyvästä huolenpidosta. Jokapäiväisen leivän pyytäminen tulee erityisen lähelle silloin kun meillä ei ole yhteiskunnallisia tukijärjestelmiä ympärillä. Näin oli Jeesuksen aikana, jolloin monet elivät kädestä suuhun, päivän työstä maksettu palkka riitti ruokaan. Länsimaissa otamme joskus toimeentulomme itsestäänselvyytenä.

On mielenkiintoista, että Jeesus käsittelee rukouksessa ensin fyysisiä tarpeitamme ja vasta sitten hengellisiä. William ja Cathrine Booth perustivat 1800-luvulla Pelastusarmeijan, kristillisen hyväntekeväisyysjärjestön, joka on aktiivinen monessa maassa yhä tänään - myös Suomessa. Pelastusarmeijan motto on ”soppaa, saippuaa ja sielunpelastusta”. He ymmärtävät, että jos ihminen on nälkäinen ja likainen, myös hänen fyysisistä tarpeistaan tulee huolehtia, ei ainoastaan hengellisistä.

Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa.

Velalla tarkoitetaan aramean kielessä usein syntiä, niin myös tässä. Viides pyyntö käsittelee anteeksisaamista ja anteeksiantamista. Anteeksisaaminen ja anteeksiantamus on hengelliselle elämällemme yhtä välttämätöntä kuin ruumiin ravinto fyysiselle hyvinvoinnillemme. Meidän tulee antaa toisille anteeksi, koska Jumala antaa anteeksi meidän rikkomuksemme. Olemme saaneet todella paljon anteeksi ja Jumala tahtoo, että mekin olemme armahtavaisia toisia kohtaan.

Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.

Kuudes ja seitsemäs pyyntö liittyvät toisiinsa. Jumala ei kiusaa ketään, mutta hän sallii meille koetuksen aikoja. Pyydämme varjelusta kiusauksista ja voimaa koetuksiin. Rukoilemme vapautusta pahan vaikutuksesta, sitä, että paha ei saisi valtaa elämässämme. Olemme pahaan taipuvaisia ja ympäröivässä maailmassa riittää kiusauksia. Meillä jokaisella on omat heikot kohtamme. Vihollinen on voimakas ja tuntee ihmisluonnon ja tietää heikkoutemme. Hän kiusaa meitä ja pyrkii langettamaan meidät syntiin. Emme voi luottaa itseemme, omaan turmeltuneeseen sydämeemme.

Mutta Jumalan kiitos, saamme huutaa avuksi Taivaallista Isäämme! Hän on voimakkaampi kaikkia ja hän on meidän puolellamme. Meidän tulee jatkuvasti tiedostaa se, että olemme täysin riippuvaisia Jumalasta kristillisessä vaelluksessamme. Ilman Jumalan jatkuvaa apua me kaadumme. Mutta Jumala voi pitää meidät pystyssä. Jumalan armosta saamme voittaa. Hänen läsnäolonsa pyhittää meidät. Hän vapauttaa meidät pahan otteesta ja suojelee ja varjelee askeleitamme. Jumala on lähettänyt meille Puolustajan, Pyhän Hengen. Hänen avullaan voimme elää ylösnousemuselämää ja seurata Kristuksen jalanjälkiä.

Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti, Aamen.

Näitä rukouksen päätössanoja ei löydy vanhimmista ja luotettavimmista Uuden testamentin käsikirjoituksista. On todennäköistä, että varhaiset kristityt lisäsivät ne Jeesuksen opettaman rukouksen lopetussanoiksi. Ne sopivat sinne kuitenkin hyvin ja ovat olleet kristillisen seurakunnan liturgisessa käytössä, eli jumalanpalveluselämässä, halki kirkkohistorian.