Antamisesta ja rukouksesta

Matteus 6:1-8

Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla su 17.9.2017

Jeesus opettaa meitä tekemään hyvää ja elämään Jumalan mielen mukaista elämää. Hän ottaa antamisen ja rukouksen esimerkiksi tästä. Hän puhui aiemmin Vuorisaarnassa julkisesta hyvän tekemisestä, maan suolana ja maailman valona olemisesta. Tässä hän puhuu sydämen salatusta elämästä. Vanhurskauden tekeminen ei ole ainoastaan ulkoista, vaan myös sisäistä todellisuutta.

Meillä on toisinaan kiusaus kätkeä uskomme ja toisinaan tuoda sitä esille siten, että näyttäisimme itse hyvältä toisten silmissä. Jeesus opettaa, että meidän tulee etsiä ennemmin Jumalan arvostusta ja hänen hyväksyntäänsä kuin ihmisten kiitosta.

Jeesus piti selvänä sitä, että hänen seuraajansa antavat omastaan. Jo Vanhassa testamentissa opetetaan anteliasta elämäntapaa. Sananlaskujen kirjassa sanotaan 19:17: Joka köyhää armahtaa, lainaa Herralle, ja Herra maksaa takaisin hyvän teon.

Jeesus menee kuitenkin vielä syvemmälle antamisen motiiveihin. Meidän ei tule etsiä antaessamme toisten huomiota, mutta toisaalta meidän ei tule myöskään tehdä hyvää siksi, että voisimme olla salaa tyytyväisiä omaan itseemme. Meidän tulee etsiä Jumalan kunniaa ja lähimmäistemme parasta.

Sana tekopyhä tai ulkokullattu on käännetty kreikan sanasta hypokritēs. Sanalla tarkoitettiin alunperin näyttelijää. Näyttelijä kätkee sen, millainen hän todella on. Hän ottaa roolin ja on joku toinen. Tekopyhä ihminen teeskentelee, hän on epäaito.

Jeesus varoittaa opetuslapsiaan Luukaan evankeliumin luvussa 12 jakeessa 1: Varokaa fariseusten hapatetta, tekopyhyyttä. Tekopyhyyden vaara on todellinen jokaiselle meistä. Meidän on siksi tärkeää tutkia aika ajoin sydäntämme ja vaikuttimiamme.

Jeesus sanoi, että tekopyhä saa palkkansa siinä, että ihmiset katselevat häntä. Siinä onkin hänen palkkansa. Mutta miten voi antaa tiedostamatta asiaa? Meidän ei tarvitse tehdä asiasta liian vaikeaa tulkitsemalla Jeesuksen sanoja liian kirjaimellisesti. Herramme korostaa tässä motiivien puhtautta. Hän opettaa, että meidän ei tule tehdä antamisesta numeroa. Ei toisten edessä, mutta ei myöskään omassa mielessämme. Tarkoitus on tuoda kunniaa Jumalalle ja auttaa toisia.

Apostolien teoissa on 20:35 Jeesuksen sanat: Autuaampi on antaa kuin ottaa. Lahjojen saaminen tuntuu hyvältä. Mutta antaminen voi tuntua vielä paremmalta. Antaminen auttaa tietenkin avunsaajaa, mutta antaminen voi auttaa myös antajaa itseään. Anteliaisuus voi tuoda antamisen iloa ja vapauttaa meitä materialismin otteesta.

Kristityt ovat palvelleet monin tavoin halki historian ihmisten tarpeita. Seurakunta on muunmuassa auttanut vähäosaisia, ruokkinut nälkäisiä, rakentanut oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa, tukenut perheitä, opettanut lukutaitoa ja julistanut evankeliumia. Kaikki seurakunnan toiminta kysyy varoja. Jumalan työhön antaminen on sijoittamista, jonka seuraukset realisoituvat täysin vasta tulevassa ajassa.

Kaikki mitä meillä on, on lahjaa Jumalalta. Olemme loppujen lopuksi hänelle tilivelvollisia elämästämme. Henkilökohtaisesti ajattelen, että kymmenykset, eli kymmenen prosentin antaminen tuloista hengelliseen työhön ja hyväntekeväisyyteen, on hyvä periaate. Antamisesta ei tarvitse tehdä kuitenkaan pakonomaista. Annamme varojemme mukaisesti ja vapaaehtoisesti. Meitä kehotetaan antamaan anteliaasti ja iloiten.

Rukousta on sanottu kristityn hengitykseksi. Se on yksi elävän hengellisyyden perusedellytyksistä. Jeesus oletti, että hänen seuraajansa ilman muuta rukoilevat Jumalaa. Julkinen rukous ei ole sinänsä millään tavalla huono asia. Jeesus opetti yksityisen rukouksen lisäksi julkisesta rukouksesta. Molemmilla on aikansa ja paikkansa. Rukous kohdistuu elävään Jumalaan. Siinä ei ole kyse esiintymisestä ihmisten edessä. Mikäli keskitymme rukouksessamme tekemään toisiin ihmisiin vaikutuksen, rukouksemme tarkoitus ja autenttisuus häiriytyvät.

Jeesus sanoi, että Jumala palkitsee vilpittömän rukouksen. Mitä hän mahtaa tarkoittaa? Uskoisin, että vilpittömän rukouksen palkka on rukousvastaukset ja yhteys Jumalaan. Jumala haluaa lahjoittaa meille itsensä. Hänen tuntemisensa tuo iloa ja syvää rauhaa. Jumala haluaa vuorovaikutteista yhteyttä kanssamme – kuunnella meitä ja myös puhua meille. Saamme jättää kaikki syyllisyytemme, häpeämme, syntimme ja murheemme Jumalalle. Saamme kokea hänen läsnäolonsa siunausta. Saamme elää johdatuksessa ja Pyhän Hengen täyteyden voimassa. Ja saamme olla siunaukseksi niille, joiden puolesta rukoilemme.

Toinen seikka, mitä meidän tulee välttää tekopyhyyden lisäksi rukouksessa, on sanojemme tarkoitukseton mekaaninen toistaminen. Toistuva rukous samojen asioiden puolesta on oikein, mutta rukouksen tulee olla merkityksellistä. Käytämmepä liturgista kaavaa tai rukoilemme vapaasti, mielemme ja sydämemme tulee olla läsnä.

Pakanat ajattelivat että mitä pidemmin he rukoilivat, sitä paremmin heitä kuultiin. He luettelivat jumaliensa nimiä ja titteleitä, eli arvonimiä, sen toivossa, että joku kuulisi ja vastaisi. Jeesus opetti rukoilemaan Jumalaa yksinkertaisesti. Rukouksen teho ei riipu siitä, miten kaunopuheisia olemme, millaisella äänenvoimakkuudella ja äänensävyllä rukoilemme tai miten paljon käytämme sanoja.

On tärkeää, että emme luovuta rukouksessa liian aikaisin. Rukousvastaukset voivat usein viipyä. Meidän tulee jatkaa antamatta periksi. Saatamme rukoilla joitakin tiettyjä asioita jopa läpi elämämme. Emme näe eläessämme kaikkia vastauksia. Kuitenkin meillä on Jumala, joka kuulee. Meitä rohkaistaan anomaan uskossa kestävinä.

Jumala on rakkaus, joten hän välittää meistä suuresti. Hän on Kaikkitietävä, joten hän tuntee täysin kaikki tarpeemme. Hän on Kaikkivaltias, joten voimme odottaa häneltä suuria. Hän on viisas, joten monesti vastaukset ovat toisenlaisia kuin mitä pyydämme. Hän on hyvä, joten hän antaa meille ainoastaan sellaista, mikä koituu tosi parhaaksemmme. Hän tietää paremmin. Voimme luottaa täysin häneen.