Vihollisrakkaudesta

Matteus 5.43-48

Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla su 13.8.2017

Maailmaa, jossa elämme, leimaa jatkuvat konfliktit. On sotia, taisteluja, jännitteitä, vihamielisyyttä ja kiistoja niin kansainvälisellä, kansallisella, alueellisella kuin henkilökohtaisellakin tasolla. Jumala tarkoitti meidät ihmiset elämään rauhassa keskenämme. Sen sijaan olemme usein aggressiivisia tai ainakin töykeitä. Inhimillistä kipua on paljon. On väärinymmärryksiä ja rikkoutuneita ihmissuhteita. Siinä seikassa, että meillä on mahdollisesti vihollisia, ei välttämättä ole mitään väärää meidän puolelta. Jeesuksellakin oli vihollisia. Samoin apostoli Paavalilla. Mutta Jeesus, kuten myös hänen seuraajansa Paavali, opettaa meitä suhtautumaan vihollisiin oikealla tavalla.

Meidän täytyy muistaa konteksti, eli asiayhteys, jossa Matteuksen evankeliumi on kirjoitettu. Juutalaiset elivät ensimmäisellä vuosisadalla miehittäjävallan alla. Pakanalliset roomalaiset, jotka palvoivat epäjumalia, hallitsivat pyhällä maalla. Alkuseurakunnassa kristityt kokivat usein olevansa ulkopuolisia niin juutalaisten kuin roomalaisten parissa. Varhaiset kristityt kokivat myös aika ajoin vainoa ensin juutalaisten ja sitten roomalaisten taholta. Tällaisessa tilanteessa evankelista kirjoittaa nämä Jeesuksen sanat vihollisrakkaudesta.

Jeesuksen ajan juutalaiset rabbit lisäsivät tooraan jotain sellaista, mitä siellä ei ollut. Laki sanoi ”rakasta lähimmäistäsi”, mutta laissa ei ole kohtaa ”vihaa vihamiestäsi”. Rabbit rajasivat sanan ”lähimmäinen” merkitystä. Heidän mukaansa lähimmäisenrakkaus koskee ainoastaan toisia juutalaisia. Kuitenkin jo Vanhassa testamentissa 2. Mooseksen kirjan luvun 23 jakeissa 4 ja 5 sanotaan:

Kun tapaat vihamiehesi härän tai aasin kuljeksimassa karkuteillä, vie se hänelle takaisin. Jos näet vihamiehesi aasin makaamassa taakkansa alle kaatuneena, älä kiellä häneltä apuasi, vaan auta häntä saamaan se jaloilleen.

3. Mooseksen kirja jatkaa tooran opetuksia lähimmäisyydestä luvussa 19 jakeissa 33 ja 34:

Kun maahanne tulee muukalaisia asumaan keskuudessanne, älkää sortako heitä. Kohdelkaa joukossanne asuvia siirtolaisia ikään kuin he olisivat heimolaisianne ja rakastakaa heitä kuin itseänne, sillä te olette itsekin olleet muukalaisina Egyptissä. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.

Raamattu ei opeta kaksinaismoraalia, vaan vanhurskautta, eli oikeamielisyyttä, ja tasapuolisuutta kaikkia kohtaan.  Meidän tulee olla oikeudenmukaisia yhtä lailla niitä kohtaan, joihin samaistumme, kuin niitä kohtaan, jotka edustavat meille toiseutta. Ihminen, jolla on toisenlainen uskonto, tai ei uskontoa lainkaan, tai joka kuuluu toiseen kansaan, tai jolla ei ole kansalaisuutta lainkaan, on yhtä lailla lähimmäisemme kuin jokainen suomalainen kristitty.

Kristinuskon erityispiirre on vihollisrakkaus. Se ei tule meiltä luonnostaan, se ei ole peräisin meistä itsestämme. Vihollisrakkaus on lähtöisin Jumalan todellisuudesta. Se on Jumalan Hengen läsnäolon vaikutusta meissä. Jumala vuodattaa meihin yliluonnollista armoaan, joka saa meidät rakastamaan vihollisiammekin. Taivaallinen Isämme on armollinen. Meitä kutsutaan heijastamaan Isän Jumalan rakkautta.

Vihollisen rakastaminen edellyttää syvää anteeksiantamista. Ensimmäisiä askelia anteeksiannossa on kostosta luopuminen. Kostaminen ei vahingoita ainastaan kohdetta, vaan myös kostajaa itseään. Viha synnyttää vihaa. Ainoastaan rakkaus voi tehdä vihollisesta ystävän. Yksin Jumala tietää kuinka monta ihmistä on voitettu Kristukselle sillä, että kristityt ovat seuranneet Jeesuksen sanoja vihollisrakkaudesta, vaikka kyse on usein ollut äärimmäisen vaikeista tilanteista. Mikäli emme anna anteeksi, meistä tulee katkeria ja happamia. Myrkytämme siinä tapauksessa oman elämämme lisäksi myös toisten elämää.

Lainaan helluntaipastori Jyrki Palmin sanoja hänen blogistaan eräästä tapauksesta:

”Hollantilainen nainen Corrie ten Boom joutui natsien keskitysleirille sen vuoksi, että hän osallistui Euroopan juutalaisten pelastamiseen. Kätköpaikka –nimisessä kirjassaan hän kertoo, kuinka hän joka päivä muistuttaa itseään vankinumerostaan 66730. Se oli hänen numeronsa, kun häntä pidettiin vangittuna Ravensbückin keskitysleirillä. Hän kertoo, kuinka hänen ylpeytensä ja maineensa riistettiin häneltä hänen seistessään alastomana SS-vartijoiden edessä odottamassa suihkuvuoroaan. Tuossa tilanteessa yli neljäkymmentävuotias naimaton nainen sai kärsiä raakojen miesten tuijotuksesta ja pilkasta. Sitten Herra muistutti häntä siitä, että Hänkin oli seissyt alastomana niiden miesten edessä, jotka naulitsivat Hänet ristille kaikkien nähtäväksi ja kaikki katsoivat Häntä inhoten. Hän luopui maineestaan kokonaan pelastaakseen meidät.

Kun Corrie ten Boom pääsi Saksan keskitysleiriltä, jolla häntä oli pidetty toisen maailmansodan aikana, hän sanoi Jumalalle, että hän menisi minne tahansa muualle tekemään Jumalan valtakunnan työtä, mutta ei Saksaan. Muistot olivat liian kipeitä, olihan hänen sisarensakin kuollut keskitysleirillä. Kuitenkin Herra pyysi häntä menemään juuri sinne. Jumalan suunnitelma ei ollut ainoastaan se, että hän itse paranisi, vaan myös se että saksalaiset paranisivat. Kun Corrie erään kerran puhui auditoriossa, hänen luokseen puhujakorokkeelle tuli mies, joka oli ollut yhdellä vankileirillä vartijana. Hän pyysi Corrieta antamaan hänelle anteeksi. Corrie rukoili hiljaa mielessään: Jumala, minä en voi antaa hänelle anteeksi! Hän ja ne kaikki muut ovat vastuussa sisareni kuolemasta! Herra sanoi Corrielle lempeästi: Anna hänelle minun tähteni anteeksi! Corrie ojensi hänelle kätensä, ja samalla hetkellä kun heidän kätensä puristuivat yhteen, Corrie tunsi anteeksiantamuksen tulvahtavan lävitseen. Anteeksiantamuksen tunne seurasi hänen tahtoratkaisuaan. Jumalan armo vapautui ja auttoi häntä itseään vapautumaan ja toista lähestymään armollista Jumalaa kohti."

Rakkaus ei tarkoita niinkään sitä, että meillä välttämättä olisi aina lämpimiä tunteita toisia kohtaan, vaan enemmän sitä, että ajattelemme toisten parasta ja suostumme auttamaan tarvittaessa. Sen sijaan, että langettaisimme kirouksia, meitä kutsutaan siunaamaan. Sana siunata, kreikaksi eulogeō, voidaan kääntää myös ”puhua hyvää”. Meitä kutsutaan puhumaan hyvää toisten elämään. Sen sijaan, että puhuisimme harkitsemattomia ja haavoittavia sanoja, meitä kutsutaan puhumaan ystävällisesti tai ainakin asiallisesti. Tämä ei tarkoita sitä, ettemmekö voisi olla lujia ja tarvittaessa haastaa toisia. Mutta emme saa olla ilkeitä emmekä pahantahtoisia. Meidän tulee rukoilla kaikkien puolesta. Kristus itse rukoili niiden puolesta, jotka naulitsivat hänet ristille: Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.

Teologit puhuvat yleisestä armosta ja erityisestä armosta. Erityinen armo liittyy pelastukseen, syntien anteeksiantamukseen ja ikuisen elämän lahjaan. Jumala osoittaa yleistä armoa kaikille ihmisille. Hän suo tämän elämän hyvyyttä niin uskoville, kuin ei-uskoville. Luonto toimii Jumalan rakkauden kuvana, koska se ei erottele ihmisiä. Aurinko lämmittää niin hyväntekijää kuin pahantekijää. Sade nähtiin Israelissa, kuten muuallakin Lähi-Idässä, siunauksena.

Jumala rakastaa maailmaa niin paljon, että hän lähetti oman Poikansa kärsimään sen puolesta. Meidän tulee rakastaa kaikkia, sillä Jumala rakastaa jokaista kuvakseen luomaansa ihmistä. Jumala tarjoaa pelastavaa armoaan kaikille meille, riippumatta siitä, mitä olemme tehneet ja millaisia olemme olleet. Emme saa rajoittaa Jumalan anteeksiannon kattavuutta. Tämä ei tarkoita sitä, ettemmekö suojelisi tarvittaessa toisia lähimmäisiämme. Kun pedofiili tulee uskoon, hän saa syntinsä anteeksi. Hänet voidaan sulkea Jeesuksen seuraajien yhteyteen, kastaa ja liittää seurakunnan jäsenyyteen aivan kuten muutkin armahdetut syntiset. On silti viisaampaa, että hän ei kanna vastuuta lapsityöstä, vaan että toiset henkilöt tekevät työtä lasten parissa.

Tervehdys on hyvän toivottamista toiselle. Suomen kielessä sanalla tervehdys on toivotettu terveyttä, vaikka emme tiedosta aina sanan alkuperää. Jeesus opettaa meitä toivottamaan hyvää, ei vain sellaisille, joita arvostamme, tai jotka koemme omiksemme, vaan kaikille.

Kaikki vähänkin terveet ihmiset rakastavat ainakin niitä ihmisiä, jotka kuuluvat hänen omaan viiteryhmäänsä. Jeesus haastaa meitä rakastamaan myös niitä ihmisiä, jotka eivät kuulu piireihimme, vaan jopa vastustavat sitä, mitä edustamme. Yhdysvaltalainen kristitty kirjailija ja toimittaja Philip Yancey, jolta on suomennettu monta hyvää kirjaa, on sanonut:

”Kuka on viholliseni? Abortteja ajava henkilö? Hollywoodin tuottaja, joka turmelee kulttuuria? Poliitikko, joka uhkaa eettisiä periaatteitani? Huumepomo, joka hallitsee sisäkaupunkiani? Jos toimintani, vaikka minulla olisi kuinka hyvät syyt takanani, on rakkaudetonta, olen ymmärtänyt Jeesuksen sanoman väärin. Pitäydyn silloin lakiin, en armon evankeliumiin.

Ne asiat, joita nyky-yhteiskunnassa kohtaamme, ovat tärkeitä. Ja kulttuurisota on ehkä väistämätön. Mutta kristittyjen tulisi käyttää erilaisia aseita taistelussa, laupeuden aseita... Jeesus julisti, että meillä tulisi olla yksi tunnuspiirre: Ei poliittinen korrektius tai moraalinen ylemmyys, vaan rakkaus. Paavali lisäsi, että ilman rakkautta kokemamme ihmeet, teologinen osaamisemme tai tekemämme uhraukset, eivät lopulta hyödytä meitä.”

Kirjasta: What's So Amazing About Grace? Aikamedia on kääntänyt kirjan nimellä: Mikä armossa on niin ihmeellistä?

Sana täydellinen on käännetty kreikan sanasta teleios. Sana tarkoittaa jotain, joka on saavuttanut tarkoituksensa, kypsynyt täyteen mittaansa, kasvanut päämääräänsä, kehittynyt valmiiksi. Jumala on itse kristillisen moraalin standardi. Ei edes Raamattu ole moraalin syvin perusta. Mutta koska Jumala on insiroinut Pyhällä Hengellään Raamatun tekstien kirjoittajat, Raamattu saa auktoriteettinsa Jumalalta. Kristuksen tulkinta pyhistä kirjoituksista on kaikkein arvovaltaisin tulkinta, sillä hän on ihmiseksi tullut Jumala.

On toisaalta totta meidän on mahdotonta olla täydellisiä tässä ajassa. Kamppailemme vielä turmeltuneen luontomme kanssa. Kuitenkin Kristus haastaa meitä ihan aidosti kasvamaan hänen kaltaisuuttaan kohti jo tässä ajassa, seuraamaan hänen opetuksiaan ja esikuvaansa. Kristus on täydellinen Jumala ja täydellinen ihminen. Kun katselemme häntä, näemme sen, milainen Jumala on ja millaisia meidänkin tulisi olla.

Meidän ei tarvitse kilvoitella omassa voimassamme. Pyhä Henki on vuodatettu sydämiimme. Hän on voimanlähteemme. Hän vaikuttaa meissä. Kasvu ei ole aina helppoa, kohtaamme kasvukipuja. Kohtaamme oman sisimpämme pelkoja, epäuskoa, rakkaudettomuutta, himoja, kateutta, pahantahtoisuutta, kaikkea sitä saastaa, mitä on langenneessa sydämessämme. Mutta Kristus vahvistaa meitä. Hän puhdistaa meidät verellään ja Sanallaan ja Hengellään ja vie meitä vapauteen ja auttaa meitä elämään hänen kanssaan opetuslapsen elämää. Kyseessä on elinikäinen prosessi.

Ja hän vie meidät perille, sinne missä saamme olla rauhassa synniltä, sairaudelta, kärsimykseltä ja kuolemalta, riemulliseen ylösnousemuksen aamuun, uuteen kauniimpaan maailmaan. Suostutaan muutosprosessiin. Annetaan Jeesuksen haastaa meitä ja viedä meitä syvemmälle hänen ja itsemme tuntemisessa ja pidemmälle hänen seuraamisessa. Ei lannistuta itsemme ja toistemme suhteen.