sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Avioero ja uudelleenavioituminen

Matteus 5:31-32 

Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla 21.5.2017 

Avioeroon ja uudelleenavioitumiseen liittyy toisaalta teologisia ja Raamatun selitysopillisiä näkökulmia ja toisaalta pastoraalinen, ihmisten kokemuksiin liittyvä puoli. Suomen Vapaakirkon internetsivuilla kerrotaan vapaakirkollista kantaa asiaan otsikolla avioliitto ja perhe seuraavasti:

"Avioliittoa ja kotia pidetään erittäin arvostetussa asemassa. Se kuuluu Jumalan luomisjärjestykseen ja on hänen suojeluksessaan.

Avioliiton solmiminen on sekä yhteiskunnallinen että seurakunnallinen tapahtuma. Vapaakirkolla on avioliittoon vihkimisoikeus. Se antaa avioliiton solmimiselle voimakkaasti seurakunnallisen luonteen. Vaikka avioliitto jostain syystä solmittaisiin siviilivihkimisellä, suoritetaan lisäksi melkein aina seurakunnallinen avioliittoon siunaaminen. Näin seurakunta haluaa tukea nuorta perhettä sen perustamisesta alkaen.

Avioliittoa pidetään erottamattomana. Se rakentuu miehen ja naisen keskinäiseen rakkauteen ja valintaan. Avioliitto on myös molempien aviopuolisoiden lupaus Jumalalle noudattaa siinä hänen periaatteitaan. Pelkkä tunteenomainen rakkaus ei riitä pitämään avioliittoa koossa. Aviopuolisoiden on kasvettava vastuuseen ja uskollisuuteen.

Vastuu on huolenpitoa toisesta aviopuolisosta ja perheeseen syntyvistä lapsista. Tämä merkitsee palvelemista ja uhrautumista perheen hyväksi. Onnellinen perhe ei synny itsestään, vaan molempien aviopuolisoiden määrätietoisesta pyrkimyksestä tavoitteen saavuttamiseksi.

Vapaakirkon kanta avoliittoon on kielteinen. Se nähdään joko tietoisena tai tiedostamattomana vastuuttomuutena ja itsekkäänä pyrkimyksenä säilyttää vapaus uusien suhteiden solmimiseen. Vapaakirkko ei näe perusteita syntyneelle tavalle. Avoliitossa joutuvat kärsimään eniten epävarmuudessa elävät lapset, mutta usein myös nainen, jota ei erossa turvaa avioliittolaki.

Avioeroon suhtaudutaan ymmärtämyksellä ja aviopuolisoita tukien, vaikka ero nähdään kielteisenä tapahtumana. Avioero johtuu useimmissa tapauksissa liian kevyin perustein solmitusta avioliitosta. Tästä syystä nuorille opetetaan kristillinen avioliittonäkemys ja siihen liittyvä vastuu. Tähän liittyy aviopuolison valinta. Liian nopeat ja pelkästään tunteisiin tukeutuvat ratkaisut voivat olla kohtalokkaita.

Onnellinen avioliitto ja perhe tuo siunauksen seurakuntaan ja koko yhteiskuntaan. Vapaakirkko tahtoo kaikin tavoin vaikuttaa siihen, että sen jäsenet voisivat muodostaa ja säilyttää onnellisen perheyhteyden."

Avioliittoa ei arvosteta enää kulttuurissamme samalla tavalla kuin aiemmin. Vanhassa vihkikaavassa kysyttiin: "Tahdotko ottaa tämän henkilön aviomieheksesi tai -vaimoksesi ja rakastaa häntä myötä- ja vastoinkäymisissä kunnes kuolema teidät erottaa?" Nykyisessä vihkikaavassa sanat ”elämänne loppuun asti” on vapaavalintainen. Avioliitto ei kuitenkaan ole vain kahden ihmisen välinen juridinen sopimus. Vihkilupauksesta on pidettävä kiinni myös siksi, koska kyse on kuuliaisuudesta Jumalaa kohtaan.

Avioero on yksi kipeimpiä asioita, joita ihminen voi eläessään kohdata. Avioero vaikuttaa eroavan parin lisäksi myös muihin ihmisiin, kuten vanhempiin, lapsiin, sisaruksiin ja läheisiin ystäviin. Suomessa noin joka toinen avioliitto päättyy avioeroon. Tämä tilasto ei kuitenkaan kerro ihan koko totuutta, sillä noin 60% ensimmäisen kerran solmituista avioliitosta säilyy läpi elämän. Toisen tai kolmannen kerran solmituista avioliitoista noin 40% kestää kuolemaan saakka. On siis tilastollisesti noin 20% yleisempää, että avioliitto kestää, mikäli kyse on ensimmäisestä liitosta. Keskustelin näistä tilastoista sosiologi-ystäväni kanssa. En ole opiskellut itse tilastotieteitä.

Matteuksen evankeliumissa samaa asiaa käsitellään perusteellisemmin Vuorisaarnan jälkeen Matteus 19:3-9. Jeesuksen ajan juutalaisuudessa avioerosta ja uudelleenavioitumisesta käytiin vilkasta teologista keskustelua. Rabbi Shammain koulukunta ajatteli, että ainoastaan vakava seksuaalinen loukkaus oli riittävä syy erota. Rabbi Hillelin koulukunta ajatteli, että lähes mikä tahansa syy oli riittävä. Jos vaimo poltti ruoan pohjaan toistuvasti tai juoruili kaduilla tai menetti ulkoisen viehätyksensä, mies sai ottaa avioeron. Kun Jeesukselta kysyttiin kantaa tähän ajankohtaiseen kysymykseen, Jeesus palautti keskustelun luomiseen.

Jumala on tarkoittanut avioliiton alunperin yhden miehen ja yhden naisen väliseksi elinikäiseksi sopimukseksi. Avioliittoon sisältyy siteiden katkeaminen avioparin vanhempia kohtaan, luopuminen isästä ja äidistä. Tämä ei tarkoita, etteikö suhde heihin olisi yhä tärkeä. Kyse on siitä, että on muodostunut uusi perheyksikkö, jota mies ja vaimo ensisijaisesti ajattelevat. Avioliiton sinetöi seksuaalinen yhtyminen, yhdeksi lihaksi tuleminen.

Jeesus näki avioliiton hyvin arvokkaana. Fariseukset olivat enemmän kiinnostuneita avioeron perusteista, Jeesus taas avioliittoinstituutiosta. Jeesus sanoi: ”Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” Tulkitsen nämä sanat siten, että avioliittoa ei saa rikkoa, en siten, että sitä ei ole mahdollista rikkoa. Jeesus salli avioeron ainoastaan ääritapauksissa. Kreikan sana porneia, haureus, tarkoittaa luvatonta seksuaalista kanssakäymistä. Silloin avioliitto on jo rikottu. Vaikka Jeesus salli avioeron tällaisessa tapauksessa, eron ei tarvitse välttämättä seurata, sillä anteeksiantamus voi antaa uuden alun mahdollisuuden.

Raamatunkohta, josta Jeesuksen aikana keskusteltiin, löytyy Vanhasta testamentista: 5. Mooseksen kirja 24:1-4. Fariseukset pitivät tätä Mooseksen lain kohtaa avioerosta käskynä. Jeesus taas piti kohtaa ihmisten heikkouden tähden tehtynä myönnytyksenä. Lukemamme raamatunkohdan alkuperäinen tarkoitus oli kieltää eroamisen jälkeen tapahtuva uudelleenavioituminen samojen henkilöiden kesken, mikäli tässä välissä oltiin oltu naimisissa jonkun toisen kanssa. Tarkoitus oli varoittaa harkitsemattomasta päätöksestä ja suojella heikompaa osapuolta, vaimoa, hyväksikäytöltä. Naista ei saanut ottaa takaisin, jos miehen uusi avioliitto ei onnistunut. Kohdassa ei rohkaista eroamaan, mutta jos ero tapahtuu, se on pysyvä.

Myös muualla Raamatussa käsitellään asiaa. Apostoli Paavali kirjoittaa, että kristittyjen ei tule erota, mutta jos kristityt eroavat, heidän tulee pysyä yksin, tai sopia keskinäiset välinsä ja aloittaa uudelleen. Mutta entä sellainen tilanne, jossa ihminen on tullut uskoon, mutta on naimisissa osapuolen kanssa, joka ei ole kristitty? Tässä oli kyse uudesta tilanteesta, jossa oli syntynyt uudenlainen asetelma, 1. Korinttilaiskirje 7:12-15.

Paavalin mukaan, jos ei-uskova puoliso jättää uskovan, uskova ei ole enää sidottu entiseen puolisoonsa. Hän voi olla vapaa, päästää irti ja jatkaa elämää. Paavali sovelsi Vanhaa testamenttia ja Jeesuksen opetuksia sellaisessa tilanteessa, johon Vanhasta testamentista ja Jeesuksen sanoista ei löytynyt suoraa vastausta. Näin hän antoi myös meille esikuvan. Raamatussa vastataan moniin kysymyksiin, mutta ei kaikkiin. Meidän täytyy joskus soveltaa Paavalin tavoin raamatullisia periaatteita uudessa tilanteessa.

Avioeroa on hyvä välttää viimeiseen asti. Mutta entä jos toinen käyttäytyy väkivaltaisesti? Sellaisessa tilanteessa, missä on kyse henkisestä ja/tai fyysisestä pahoinpitelystä, näkisin, että avioero on ehkä luvallista. Ihmisen täytyy suojella itseään, omaa henkeään ja terveyttään, sekä mahdollisia lapsiaan. 2. Mooseksen kirja 21:26-27 pohjalta juutalaiset ovat pohtineet, että jos orjalla on tällainen oikeus, niin kuinka paljon enemmän vapaalla naisella. Perheväkivalta voitaneen nähdä oikeutettuna syynä avioeroon. 2. Mooseksen kirja 21:10-11 perusteella minusta vaikuttaa siltä, että myös puolison heitteillejättö, eli se ettei huolehdi tämän tarpeista, voitaneen nähdä avioeroon oikeuttavana syynä.

Entä uudelleenavioituminen? Raamatussa annetaan lupa avioitua uudelleen puolison kuoltua. Kysymys siitä, voiko kristitty avioitua uudelleen entisen puolisonsa eläessä, on vaikea ja vastuullinen. Vanhassa testamentissa aviorikoksesta säädettiin kuolemantuomio, jolloin aviorikkojan puoliso saattoi mennä uudelleen naimisiin. Mikäli joku jättää puolisonsa ja menee uudelleen naimisiin tai on sukupuoliyhteydessä jonkun toisen kanssa, hän on jo rikkonut avioliiton. Näkisin, että silloin viattoman osapuolen on mahdollista päästää irti entisestä ja hänellä on ehkä mahdollisuus mennä uudelleen naimisiin.

Mikäli Suomen Vapaakirkon pastori menee uudelleen naimisiin tai menee naimisiin eronneen kanssa, hän menettää pastorin valtakirjansa. Tämän jälkeen kirkon sielunhoitotiimi keskustelee asianosaisten kanssa ja muodostaa näkemyksen siitä, voidaanko valtakirjaa antaa takaisin. Mikäli selviää, että työntekijä on toiminut vastuullisesti, hän voi saada takaisin valtakirjansa. Tämä kertoo siitä, että Suomen Vapaakirkossa asiaan suhtaudutaan toisaalta vakavasti ja toisaalta inhimillistä todellisuutta ymmärtäen.

Olemme varmasti nähneet sen, että Jumala käyttää työssään myös uudelleenavioituneita. Eroaminen ja uudelleenavioituminen ei ole välttämättä oikein, mutta Jumala käyttää työssään meitä syntisiä, epäonnistuneita, langenneita ihmisiä. Hän tahtoo antaa anteeksi ja käyttää meitä särkyneitä nimellensä kunniaksi ja toisille ihmisille siunaukseksi ja avuksi. Meidän on tärkeää tuntea omat rajamme suhteessa toisiin. Emme ole vastuussa toisten ihmisten tekemistä ratkaisuista, vaan ainoastaan omista ratkaisuistamme. Jokainen meistä on vastuussa itsestään ensisijaisesti Jumalalle ja vasta sen jälkeen toisille ihmisille.

Meitä kutsutaan aviolliseen uskollisuuteen. Avioliitto on tärkeimpiä prioriteetteja, ensisijaisimpia asioita elämässä. Siihen on tärkeää panostaa paljon ja jatkuvasti. Meidän kristittyjen on tärkeää rukoilla avioliittojen puolesta yksin ja yhdessä. Kristittyjen vahva avioliitto antaa hyvän todistuksen Kristuksesta.

Avioero on aina hyvin kivulias asia. Kyseessä on hyvin intiimin ihmissuhteen särkyminen. Siksi meidän on tärkeää välttää tuomiohenkisyys ja olla ihmisten tuskan edessä herkällä sydämellä. Sen sijaan, että sanoisimme kovia sanoja, meitä kutsutaan kulkemaan lähimmäisten rinnalla vaikeina aikoina. Jeesus kuoli meidän syntiemme ja epäonnistumistemme vuoksi. Niille, joiden sydämet ovat särkyneet, seurakunta voi olla sairaala. Seurakunta voi tuoda toivoa rakastavalta Jumalalta, joka tahtoo parantaa haavat ja uudistaa ihmisten elämän.

7 kommenttia:

  1. Mitä olet mieltä "väärin perustein" solmituista liitoista? Tulisiko heidän purkaa liitto?

    -Nimim. Mielenkiintoinen kysymys-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Mitä tarkoitat "väärillä perusteilla"?

      Poista
  2. Esimerkiksi syyllinen osapuoli voisi olla tässä yhteydessä "väärin perustein" avioitunut. Itseasiassa jotkut opettajat ovat tähän tulkintaan päätyneet, sillä jos ei oteta VT:n käytäntöä lainkaan huomioon ja yleinen hermeneutiikka ei taivu ajattelemaan että Jeesus olisi armahtanut syyllisen ja antanut luvan mennä avioon, niin silloin syyllinen avioituu "väärin perustein".

    VastaaPoista
  3. Mitä sellaisen henkilön mielestäsi kuuluisi tehdä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä varmuudella. Tilanteet voi varmaan vaihdella ja ihmisten täytyy myös itse kantaa vastuu ratkaisuistaan. Toinen aikuinen ihminen ei voi tehdä valintoja toisen puolesta. Ehkä kuitenkin sanoisin, että jos yksi avioliitto on särkynyt, niin ei se varmaan korjaa asioita, jos toinenkin avioliitto särkyy. Ihmisinä elämämme rikkinäisinä rikkoutuneessa luomakunnassa. Elämä on parhaimmillaankin epätäydellistä ja lankeemuksen seuraukset kumotaan lopullisesti vasta uudessa luomakunnassa.

      Poista
  4. Minun tuttavani juuri etsii lakimiestä. Hänellä on nyt elämänsä toinen avioeroprosessi menossa. Ikäviä juttuja, etenkin kun huomaa, miten se vaikuttaa myös muihin. Avioliiton korjaaminen ottaa paljon, mutta myös antaa, mikäli se todella onnistuu. Itse olen edelleen ensimmäisessä avioliitossa, tähän suunnittelen jäävänikin.
    https://advise.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Yritin tässä kirjoituksessa/puheessa tasapainoilla eri tekijöiden välillä ja siten vastuuttaa ihmisiä pohtimaan itse asiaa. Minulla ei ole ehdotonta totuutta sanottavana ihmisten vaikeisiin ja monimutkaisiin tilanteisiin. Toisaalta on raamatulliset ihanteet ja toisaalta on meidän rikkinäisten ihmisten kipeä elämä. Kunnioitettavaa on että sitoutuu puolisoonsa jota on luvannut tahtovansa rakastaa elämän onnen aikojen ja myrskyjen keskellä. Helppoa se ei varmastikaan ole kellään. Armorikkaita vuosia teille!

      Poista